Hiljaisuuden teitä

Niin.. Huomenna tähän aikaan istun yliopiston salissa ja kuuntelen ensimmäistä infoa opettajan opinnoista. Arvatkaa vaan jännittääkö. Olen jo aika paniikissa, mietin koko ajan, että olenko riittävän hyvä ts. tiedänkö tarpeeksi historiasta, jotta voisin sitä muille opettaa. Opettaminen itsessään ei jännitä, olen sitä jo jonkin verta tehnyt, mutta se oma tietomäärä. Huoh.. Suorittajahan minä olen ja aina pitäisi olla jos ei nyt paras niin ainakin erittäin hyvä. Kyllä se siitä, kun alkuun pääsee, mutta se odottaminen on pahinta.

Viikonloppuna käytiin kävelemässä reitti yliopistolta koululle ja otin aikaa kuinka kauan se kestää. Reippaalla kävelyllä aikaa menee noin 15 minuuttia, joten aika haipakkaa saa painaa menemään. Eiköhän siitä kunto kohoa sitten kohisten, kun tuota väliä vuoden ramppaa.. Ei tuo kävely tainnut kovin auttaa muuten, sain nimittäin kivan syysflunssan! Minä kun en yleensä koskaan sairastu, niin nyt on pää täynnä räkää, kurkku ei enää onneksi ole kipeä, mutta nenä vuotaa ja on hankala nukkua ja päätä vähän särkee. Onneksi tämä taitaa olla aika nopeasti ohi menevä tauti, toivottavasti loppuviikosta en enää kärsi taudista.

Nyt on ollut aika hiljaista käsityö- ja blogirintamalla. Toisaalta tekisi mieli alkaa tekemään jotain pientä, mutta haaveissa siintää eräs projekti, jota haluaisin alkaa tehdä. Se on vain siitä kiinni, että en vielä uskalla aloittaa sitä, kun ei tiedä onko valmiille työlle käyttäjää.. Ehkä mä uppoudun Ullan arkistoihin ja etsin sieltä jonkun kivan sukka- tai lapasohjeen.

Ristipistotyö odottaa yhä kaapissa. En ole Rommin kotiutumisen jälkeen siihen koskenutkaan. Osasyy on kiire, mutta suurempi on se, että siinä työssä on virhe. Olen tehnyt pistot väärään paikkaan, yhtä riviä liian alas, ja nyt sitten mietin, että pitäisikö purkaa ko. alue vai yritänkö muokata tuosta kohtaa ohjetta. Kummassakin on puolensa, mutta luulen, että turvallisinta olisi purkaa tuo virhekohta ja tehdä uudestaan. Sitten ei ainakaan virhe kertaantuisi. Ehkä tässä jossain vaiheessa tuotakin saan eteenpäin… Haluja tehdä ristipistoja kyllä olisi.

HAA!! Kiinni jäit että napsahti. Koska luet tätä tekstiä,niin se tarkoittaa,että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen.Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat. Itse jäin kiinni Marjutin blogissa.

Lisäksi Marjut oli muistanut minua tällaisella:

Kiitos todella paljon =) Sydäntä lämmittää aina, kun joku muistaa näin. Säännöt ovat tässä:
                                1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
                                2. Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
                                3.Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.
                                4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.
                                5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi

Koska tämä on jo varman kaikissa suosikkilistani blogeissa kiertänyt, niin en nimeä seuraavia palkinnon saajia. Itse asiassa sain tämän palkinnon jo aikoja sitten, mutta sattuneista syistä en ole joutanut tätä aiemmin tänne laittamaan.

Avaan nyt blogin taas kaikkien nähtäväksi, vaikka täällä olisi vielä tekemistä. En tiedä, että raaskisinko poistaa kaikki kuvat ja tekstit ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä… Se on vähän toisaalta ja toistaalta. Pitää nyt miettiä ja katsoa miltä itsestä tuntuu. Tällä hetkellä olen sivuja muokannut ja muokkaan niitä ehkä joskus toiste lisää, mutta tällä kertaa tämä on tässä. Jatkan normaalia blogipäivittelyä ja kun on energiaa taas enemmän, niin rukkailen sivuja. Toivottavasti olen nyt muistanut kaikki linkit muuttaa, mutta ilmoittakaa vaikka tähän postaukseen, jos joku linkki ei toimi.

Enpä ole juuri tänne joutanut kirjoittamaan. On ollut kiirus, mutta lupaan nyt petrata asian suhteen. Senpä takia nyt ilmoitan, että blogiani ei pääse lukemaan hetkeen alkean 2.8, koska teen muutostöitä blogissani: muokkaan sivuja, siirtelen kuvia ja juttuja jne. Laitan blogin siksi aikaa salasanan taakse, jotten haamuile turhaa blogilistalla. Toivottavasti saan tämän ruokkoamisen tehtyä tämän viikonlopun aikana, jottei tauosta tulisi liian pitkä. Ajattelin ilmoittaa näin ajoissa, jottette sitten rakkaat lukijat ihmettele, kun ette tänne pääse. Huomisesta 2.8 alkaen siis blogiini ei enää pääse.

Häärumba on nyt puolessa välissä. Viime lauantaina juhlittiin ystäväni häitä ja nyt on sitten siskon häät. Mitähän mä nyt osaisin noista kaverin häistä kertoa? Morsian oli kaunis, sulhanen komea ja säiden suhteen kävi uskomaton tuuri: aamulla oli todella sateisen näköistä, mutta sadetta tuli aivan vähän ruokailun aikana, muuten oli jos ei nyt aurinkoista, niin kuivaa ja muuten hyvä sää. Onnistuin muuten nappaamaan sen aidon morsiuskimpun. Morsian itse ei halunnut säilyttää omaa kimppuaan, joten tuossa kimpussa on nyt sitten sitä taikaa, kun on ihan alttarilla käynyt. Katsotaan, jos sitten pitäisi paikkansa.

Siskon häät alkavat olla nyt järjestyksessä. Tässä nyt olen päivää vietellyt koneen ääressä ja kirjoitellut ohjelma-aikatauluja, kirkkossa lukemiani tekstejä ja omaa puhettani vastaanotolle. Ai miten niin olen ajoissa kirjoittamassa puhetta? Onneksi minulla on jonkin verta kokemusta puheiden pidosta, joten uskon, että kerkiä ja pystyn hyvin kirjoittamaan lyhyen puheen.

Salomonin solmu huivi toimi loistavasti kaverin häissä. Pysyi hyvin paikallaan, en sotkenut sitä ja suojasi käsivarsia. Pitääpi ottaa siitä kuvaa sitten heti, kun mahdollista ja laittaa tänne. Olen aikas tyytyväinen huiviin. Toivottavasti tulee tilaisuuksia käyttää sitä uudestaan.

Kiva.. Porukoilta hajosi modeemi ukkosen takia, joten enpä ole nettiin päässyt. Nyt 0len siskon luona askartelemassa häitä varten, onneksi kohta kaikki on valmiina. Hermoja on kiristänyt myös S:n työtilanne. Mä olisin tarvinnut ukkoa täällä apuna, mutta hän palasi jo aikoja sitten kotiin, mutta eipä ole töitä ollut. En tässä jaksa lähteä tätä koko kuviota, mutta sanotaan, että palkkaa ei ole saatu, sopimusta ei ole lupauksista huolimatta kirjoitettu, töitä olisi, mutta mitään työmaata ei ole sanottu.. Nyt sitten S:llä on kahden kuukauden karenssi eli jos palkkaa ei tule, niin S ei saa rahaa mistään. Ihanaa.

Jotain iloisempaa.. Kiitos äidille, hän osti mulle puuvillalankaa ja virkkaan salomonin solmuilla itselleni huivin häitä varten. Pitää heti tänään aloittaa, kun täältä siskolta kotiudun. Katsotaan nyt, että minkälainen siitä tulee. Uskon, että huivista tulee kiva. Ainakin näin toivon.

Kiitos onnitteluista opiskelupaikasta. On se jotenkin ihan uskomatonta, että mä sain sen paikan. Hirveästi vain hermostuttaa se, että 1. toimittiko posti perille lapun, jossa ilmoitin ottavani paikan vastaan ja 2. selviänkö opinnoissa. Se on vain tämä alkujännitys, mutta eiköhän tämä tästä. Uskon niin.

Tänään käytiin äidin kanssa shoppailemassa vaatteita tuleviin häihin. Ei olisi yhtään innostanut. Vaatteiden etsiminen on yhtä tuskaa, varsinkin aleaikana.. Ihmiset ovat kuin karjalauma tonkimassa alekoreja ja -rekkejä. Ihan hullun hommaa. Oma mieli oli jo ihan maassa, kun ei meinannut löytyä sopivaa mekkoa, mutta lopulta löytyi aivan ihana musta-valkoinen pellavamekko, vielä suomalainen! Mä rakastuin siihen mekkoon ihan täysin. Se on niin ihana. Se on muuten musta, mutta siinä on sitten tyyliteltyjä kukkia luonnonvalkoisena. Siinä on vielä aivan ihana kellohelma. Se on niin kaunis mekko. Pitäisi katsella missä hinnoissa bodyt liikkuvat, mutta ei mulla varaa oo ostaa sellaista. Pitää vain mennä ilman. Harmi, mutta sitä se elämä on.

Harmittaa, kun en ehdi neuloa tai virkata siihen huivia vaan pitää ostaa. Hitsi, olisi pitänyt aloittaa jo viime syksynä tekemään jotain huivia. Voisihan sitä yrittää salomoninsolmuilla tehdä perushuivia, suorakaiteen muotoisena, mutta en usko, että ennättän viidessä päivässä mitään tehdä.. Harmittaa. Nopeitahan nuo salomoninsolmut on tehdä, mutta etsipä sopiva lanka, varsinkin, kun palaa kotiin pojan kanssa vasta heinäkuun alussa. Jää kyllä haaveeksi. Ellei sitten ensi viikolla kävisi Jyväskylässä shoppailemassa lankoja..

Lähdemme huomenissa ajelemaan Keski-Suomeen juhannuksen viettoon, joten tahdon toivotella kaikille oikein hyvää juhannusta. Toivottavasti ajomatkat sujuvat kaikilla hyvin eikä rekkakuskien hidastelut toteudu. Mielestäni tämä on väärin, tuon jälkeen heillä ei ole ketään kannattajaa ja tukijaa. Parempi olisi, jos menisivät kokonaan lakkoon, sen ymmärtäisin ja heitä kannattaisin. Mutta ei sen enempään politiikasta.

Itse jään pariksi viikoksi Rommin kanssa Keski-Suomeen, joten jo nykyäänkin hitaaseen ja harvinaiseen päivittelyyn tulee varmaan pidempiä taukoja. Katsotaan nyt miten ennätän kaiken kiireen keskellä kirjoitella.

Kiitos onnitteluista. Tänään pistän lappun postiin, jossa ilmoitan ottavani paikan vastaan. Olen niin iloinen ja onnellinen siitä, että mut on hyväksytty tuonne. Kuitenkin koko ajan vähän hirvittää, että entä jos en pääsekään aloittamaan opintojani ts. pisteet eivät riitäkään.. Tyhmä pelko, mutta minkäs teet. Yliopistossa melkein kaikki asiat ovat tehty hankalimman kautta..

Tiedätte varmaan sen tunteen, joka tulee sen jälkeen, kun on vihdoin saavuttanut sen kauan tavoittelemansa asian? Nyt mulla on sellainen tyhjä tunne. Ei ole enää tavoitetta. Mun koko opiskelujen tavoite on ollut päästä lukemaan pedagogisia ja nyt kun se on mahdollista, niin herää kysymys, että mitä hitsiä mä teen. Lueskelin eilen normaalikoulun sivuilta kurssikuvauksia opetusharjoitteluun ja pala nousi kurkkuun. Enhän mä mitenkään voi noista selvitä! Ne tuntuu ihan kamalan vaikeilta ja hankalilta. Entä jos musta ei olekaan opettajaksi jne.

Tämä on varmana ihan normaalia ja mä yleensä aina hermoilen jotain tällaista suurta. Samanlaista se oli, kun aloitin lukemaan historiaa. Epäilin hirveästi, että pärjäänkö ja osaanko mä. Sitten mä huomasin, että todella paljon noista hienoista ja ylevistä kurssitavoitteista ja jutuista on vain sanahelinää: samoja asioita olen tehnyt aina, nyt ne on vain puettu vähän hienomman kuuloisiksi. Olen huomannut sen, että mitä pidemmälle elämssä etenee, oli kyse opiskeluista tai töistä, niin arkipäiväisetkin asiat pitää naamioida sanahelinän taakse, jotta kukaan ei varmana tajuaisi, että kyse on jostain tavallisesta tekemisestä.

Nyt mä mietin kovasti, että mikä on mun seuraava tavoite. Kaipa se on sitten valmistua suhteellisen pian (2-3 vuotta) ja saada töitä. Vaikkakin sitten vain lyhyttä sijaisuutta. Vakinaista virkaa tuskin saan ihan hetkeen. Tuosta tulikin mieleen, että kun mä valmistun, olen jotain 25 vuoden molemmin puolin. Jos pääsisin töihin esim. lukioon, niin ikäero abiturientteihin ei ole kuin alle 10 vuotta. Se on kamalan vähän. Enkä mä tunne itseäni yhtään sen erilaisemmaksi kuin mitä mä olin itse lukiossa. Olen mä kyllä kasvanut, mutta jotenkin ero ei tunnu niin merkitykselliseltä kuin yläasteelaisiin. Tosin en tiedä, jos sitä joutuisi lukioilaisten kanssa tekemisiin nyt, niin varmaan sen eron huomaisi. En ole ollut lukiossa sen jälkeen, kun itse sieltä kirjoitin. Yläasteellahan oli töissä välivuoden, joten siihen on paljon tuoreempi kosketus.

Sanalla sanoen syksy jännittää ihan kamalasti. Mä tiedän kyllä, että mä selviän siitä, kun vain teen töitä, mutta silti se jännittää. Pitää käydä katsomassa, että tunneko ketään muita hyväksyttyjä. Just tuossa laskeskelin, että todennäköisesti olen nuorimpia ellen kaikkein nuorin mun ryhmässä.. Heh.. mitähän siitäkin tulee, kun ryhmässä on reilusti mua vanhempia ja mä sitten heilun siellä 23-vuotiaana.. Pienet on nuokin murheet =D

Niin..eilen se kirje sitten tuli. Mut on hyväksytty opettajan pedagogisiin opintoihin! Musta tulee oikeasti hissan maikka!! En mitenkään voi uskoa tätä todeksi. Kyllä mä tiesin, että haastattelu ja ryhmätilanne meni hyvin, mutta en mä uskonut, että pääsisin, kun olen vielä niin nuori. Ihanaa! Ei tarvitse enää ikinä hakea tuohon koulutukseen. Syksyllä sitten alkaa ne opinnot.. Voi kamalaa.. Nyt jo jännittää, vaikka syyskuuhun on vielä aikaa..

Sadesäällä on kiva askarrella. Kun ei voi mennä ulos, niin aika kuluu leppoisasti jotain näperrellessä. Tänään syntyi sitten tällaista. Hologrammiruusut ovat taas Sinellistä. Kuvien laatu on aika huonoa, pyydän sitä anteeksi, en nyt vain jaksanut alkaa kameran kanssa pelleilemään, varsinkin, kun akku on loppumassa.

Rakastan tosiaan tätä korttipohjaa. Joku vain tässä miellyttää silmääni aivan valtavasti. Olen tyytyväinen korttiin, sanomattakin selvää, vai mitä? =)

Sainpahan pois tuota ällöä punaista paperia. Ostin sitä Tiimarista joskus jouluna ja en vieläkään ole saanut pois. Se oli sellainen lajitelma, jossa on erilaisia papereita. Jostain syystä ne eivät vaan miellytä silmääni.. Paperit ovat ehkä vähän liian voimakkaan värisiä.

Tämä on muuten erittäin hyvä kortti, mutta valitettavasti leikkasin tuon aukon vinoon ja nyt se irvistää rumasti. Harmittaa niin pirusti, mutta en sitä heti huomannut, vaikka kuinka mallaillin ennen kiinnittämistä. En keksinyt mitään tapaa peittää tuota, joten sai nyt jäädä tuommoiseksi. Ehkä sen jollekulle joskus antaa.. Harmi, tuo kortti on nimittäin aikas onnistunut omasta mielestäni.

3D-kuva on ehkä vähän liian pieni tähän, mutta jotain piti vielä tehdä, niin tällainen sitten syntyi. Aukon täyttöpaperi jäi ylläolevasta kortista, joten pitihän se talteen saada ja käyttää johonkin.