Aihealueen 'Koirat' arkisto

Koiran takki

Kinuski 3. Tammikuu, 2010

Maalla ollessa pakkanen pääsi kerran yllättämään. Tiputti suoraan muutamasta pakkasasteesta lähemmäs kolmeakymmentä, joten pientä sinistä alkoi vähän palella. Sen, lihasjumien ja treenaamisen takia päätimme äidin kanssa tehdä Rommille takin. Olipahan se työn ja tuskan takana, kiitos temppuilevan saumurin.  Ohje on täältä. Vanhasta pörröfleecitakin alusta tehtiin tuo mantteli. Takki on ehkä aavistuksen liian iso sivuilta, mutta halusin, että se peittää kunnolla takareidet, koska pääsääntöisesti tulen takkia käyttämään ennen ja jälkeen treenien lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä. Päätin neuloa pienen kauluksen pääntiehen, ihan sen takia, että se pysyy hyvin paikoillaan ja lämmittää vähän niskaa. Olipahan tuskainen homma nostaa virkkuukoukulla kaksinkertaisen fleecen läpi silmukoita ja toinen yhtä kurja homma oli ommella heijastinnauhat kiinni.. Mutta kuitenkin, tällainen takista nyt tuli.

Tyytyväinen olen takkiin. Vielä ei sitä olla käytetty kunnolla, mutta on hyvä, että se on nyt varalla olemassa. Tarranauhan sijaan laitoin tavalliset napit ja neuloin pienet nappisilmut, jotta siivet saa kiinni hyvin. Hyvin on toiminut ja aina voi sitten muuttaa, jos systeemi ei toimi. Eipä maksanut oikeastaan mitään, kaikkea löytyi kotoa. Tai noh, tarraheijastin nauhat piti ostaa, mutta kuitenkin. Mutta varmistui kuitenkin se, että minä ja ompelukone emme tule toimeen keskenämme.. Tuskaista puuhaa.

Innostus

Kinuski 26. Toukokuu, 2008

Kun vihdoin sain tämän vuoden luennot ja muut suoritukset taakseni, niin innostuin tekemään pitkästä aikaa kortteja. Myös arvonnassa voittaminen sytytti halun tehdä uusia kortteja. Tässä hieman huono kuva paketista:

Paketissa oli siis erilaisia korttipohjia - esim. allaolevissa kuvissa ovaalikorttipohja -paljon papereja, hologrammiarkki keijuista - paremmat kuvat Sinellin sivuilla - tarrapaloja. Olen jotenkin jumiutunut 3D-kortteihin, joten näitä on nyt sitten tullut tehtyä hieman.

Yksittäisiä kuvia korteista:

Tästä kortista pidän valtavasti. Se on yksi onnistuneimmista korteista.

Tämä on myös erittäin onnistunut kortti. En tiedä, että raaskinko ikinä luopua tästä ja tuosta keltaisesta vastaavasta!

Korttipohja on Papruksesta. Nauha on ostettu Tiimarista. Kaksipuoleisella teipillä ja liimalla laitoin kiinni korttin tuon nauhan. Tämä on S:n suosikkikortti ja tämä on hologrammikorteista se paras.

Ai niin.. S sai töitä! Töitä on nyt ainakin elokuulle, mahdollisesti joulukuulle. Toivotaan, että olisi töitä mahdollisimman pitkälle. Tämän viikon hän on toisella paikkakunnalla, joten ole kaksin Rommin kanssa kotona. On aika orpo olo, vielä kurjempaa olisi, jos ei olisi Rommia. Viime yönkin poika nukkui koko yön vieressäni.

Koirallista elämää

Kinuski 8. Huhtikuu, 2008

Kyllä pennut ovat ihania. Rommi on niin reipas ja suloinen koira. Juna-asemalla ihmiset tulivat ihastelemaan ja katselemaan meidän pentua. On se jännä miten koiranpennut saavat ihmiset sulamaan ihastuksesta. Onhan Rommi todellinen hurmuri, en voi sitä kieltääkään. Vei ainakin meidän sydämet heti. Rommista on muutama uusi kuva blogissaan, käykäähän katsomassa.

Arvontapaketti on matkustanut turvallisesti perille Marjolle. Paketista ei tosiaan ole kuvaa, mutta se sisälsi kortin, tarrapaloja, 3D-kirjasen, korttipohjia ja suklaata (sokeritonta mokkasuklaata). Mukavaa, että paketti miellytti ja oli tullut turvallisesti perille. Minulla oli tosi hauskaa miettiä mitä ostan pakettiin.

Merinovilla

Kinuski 6. Maaliskuu, 2008

En ole koskaan merinovillaa käyttänyt, mutta enpä kyllä tämän jälkeen käytä ellen tiedä langan alkuperää. Aivan sairasta! Elinkeino on elinkeino, ei siinä mitään, mutta pitääkö niitä eläimiä rääkätä? Itse olen maatilan tyttö, jossa lehmät ovat olleet enemmän “lemmikkejä” kuin vain elinkeinon tuottajia. En ikinä voisi kuvitella, että vanhempani tekisivät jotain vastaavaa lehmille.

Blogini on ollut vähän hiljainen ihan siitä syystä, että ei ole ollut innostusta tehdä käsitöitä. Rommin kotiutuminen tapahtuu tämän kuun lopulla. Kotia olenkin pentua varten valmistellut jonkin verta, mutta vielä pitää ostella kompostikehikoita ja johtosuojia.

Pentukuvia

Kinuski 3. Maaliskuu, 2008

Täältä löytyy muutamia kuvia meidän pennusta. Olkaahan hyvät. Ihana reissu oli ja vielä ihanampia koiria.

Tuloksia

Kinuski 20. Helmikuu, 2008

Nyt vihdoin oli aikaa istua koneelle ja päivitellä ihan kuvienkin kera tätä blogia. Samalla vinkkaan tällaisesta kyselystä. Tulokset ovat varmana mielenkiintoisia, olisi mukava nähdä niistä jotain tilastoa.

Kiitos kaikille koiraonnitteluista. 1.3 mennään pentuja katsomaan, onneksi kuu vaihtuu pian ;) Mutta eilisen ja toissapäivän istuin tiukasti ompelukoneen äärellä ähertämässä. En ikinä ole oikein ollut sinut ompelukoneen kanssa ja petiä tehdessä tämä tunne vain vahvistui. Peti on nyt kuitenkin valmis ja odottaa meidän koiraamme kotiutuvaksi.

Lähtökohta oli tämä: alku.JPGiso kasa sekalaista tarviketta äidin kangaskaapista. Tuossa on vanha peitto (kuvassa ylhäällä oleva iso vaalea mytty), pari nippua tummansinistä tikkikangasta ja vanha vahakangaspöytäliina. Tarkoitus oli tehdä sellainen peti, jonka päällisen voi ottaa irti ja pestä koneessa, jos pentu petinsä sattuu sotkemaan. Koska kosteutta hylkivät kankaat maksavat mansikoita, vanha pöytäliina tuli tarpeeseen.

Erittäin pitkällisten ja hermoja raastavien hetkien jälkeen, peti valmistui vihdoin eilen. Neppareista vain 2 on kunnolla kiinni meneviä. En tiedä johtuiko työkalusta,peti.JPG vasarointitaidoista vai kankaasta, mutta napin osat tuntuivat luistavan. Pääasia kuitenkin on, että ne pitävät edes hieman.

Tästä tarvikepussista olen erityisen ylpeä. Ostin Eurokankaasta palan ihanan keltaista housukangasta ja tein näin onnistuneen pussin. Pienet tarvikepussi.JPGilot vai mitä? ;) Suoraa saumaa vaan, mutta sekin on jo aika saavutus minulta. Kolmesta napista keskimmäinen taas luiskahti, mutta onneksi kaksi nappia pitävät hyvin. Tarkoitus olisi ehkä vielä jotain kirjoa tuohon pussin kylkeen. Katsoo nyt mitä keksii. Alunperin tahdoin pussin, jonka pohja on pyöreä ja suu suljetaan kiristysnyörillä, mutta en jaksanut alkaa miettimään sellaisen tekoa. Tämä saa kelvata meille harjojen ja kampojen säilytyspaikaksi.

Arvoitus

Kinuski 18. Helmikuu, 2008

Mitä saadaan, kun yhdistetään vanha peitto, vahakangasliina, toppahousukangasta, toistaitoinen ompelija ja hirveä into tehdä?

Vastaus: Hermonsa menettänyt ompelija. Kävin eilen ryöväämässä äitini kangasvarastoja ja etsimässä muita sopivia tarvikkeita koiran petiä varten. Tänää piti heti kotiin palattuamme aloittaa sen suuremmitta suunnittelematta pedin teko. Nyt ei ole kuvia vielä, mutta huomenissa, viimeistään keskiviikkona, saatte valmiista työstä kuvan.

Kuitenkin.. Yritys oli kova, mutta liukas tikkikangas oli viedä voiton. Että inhoan ommella sitä kangasta! Luisti ja alulanka meni koko ajan söhryyn. Vähän parempaa jälkeä sain, kun vaihdoin tikinpituuden pienemmäksi. Pariin kertaan jouduin purkamaan jo ommellun sauman, oli todellista herkkua.. Välillä kyllä hermot kiristyivät uhkaavasti, mutta jaksoin ja sain tehtyä pedin valmiiksi. Osat ovat nyt ulkona tuulettumassa ja huomenissa käyn ostamassa neppareita suojuksen kiinnittämistä varten.

Tosiaan.. Meille tulee nyt virallisestikin koira. Varausmaksu on nyt maksettu ja toivottavasti pian pääsemme pentuja katsomaan. Oma blue merle koiruus voi hyvin ja on reipas. Tästä se lähtee, tuskainen odotus.

Suunnitelmia

Kinuski 22. Tammikuu, 2008

Sormikkaat edistyvät. Eilen vietin ihanan vapaapäivän erossa prosetyöstäni. Katsoin S:n kanssa yhden nauhoitetun leffan (Predator) ja neuloin koko sen ajan. Muutenkin kutimet pysyivät kädessä lähes tulkoon koko päivän tai ainakin illan. Peukalokiila on valmis ja kirjoneulekuvio on puolessavälissä. Hyvin menee siis. Ei enää paljoa puutu, niin ensimmäiset alpakkasormikkaat ovat valmiit.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lankaa, ainakin ruskeaa, jää ylitse. Ajattelinkin, että voisin tehdä vauvalle sukat vastaisuuden varalle. Ainakin kaksi ihmistä suunnittelee vauvaa, joten hyvä on varautua. Tuota luonnonvalkoistakin varmana jää, joten pysytyn varmaankin tekemään parit pienet kirjoneulesukat. Ideakin on mielessä. Ajattelin käyttää tätä vanhaa tuttua mallia. Nämä ovat minusta niin uskomattoman söpön näköiset sukat.

Prose ei nappaa. Pitäisi kirjoittaa enää johdanto ja loppuluku, mutta nyt aihe tökkii niin pahasti. Tänään on pakko tehdä nuo puuttuvat luvut, jotta huomenna voi lukea työn lävitse ja tehdä tarvittaessa korjauksia. Uuuh.. nyt ymmärrän mitä vetäjä sanoi, kun kertoi, että keväällä vihaatte aihettanne. Aiheeni on edelleen mielenkiintoinen, mutta nyt se tulee jo korvista ulos. Heti, kun työni olen palauttanut, pidän aiheesta pienen tauon ja vasta sitten rupean kirjoittamaan aineopintojentutkielmaa.

Asiasta ihan muuhun. Koska tämä blogi on muodostunut entistä enemmän käsityö- ja muu höpinäblogiksi, koin ettei tänne voi enää lisätä mitään uutta aktiivista aihetta. Sen takia loin uuden blogin, joka käsittelee meidän koiranodotusta ja elämää koiran kanssa. Blogin nimi on Rommin elämää ja se löytyy myös Blogilistalta. Siellä ei hirveästi vielä mitään ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Odotus jatkuu

Kinuski 16. Tammikuu, 2008

Omaa mieltä on vetänyt viime päivinä hieman maahan se, että koiran saaminen näyttää lykkääntyvän. Kasvattaja laittoi mailia, että heillä ei suunnitelmat onnistuneet, joten ei pentuja. Nyt sitten ollaan katseltu muita kasvattajia ja toivotaan parasta. Se on vaan ihan uskomatonta, että miten ihminen voi kaivata niin kovasti jotain sellaista, mitä ei vielä edes ole ollut? Melkein itku tuli, kun luin kasvattajan mailin.

Kiitos kehuista edellisen postauksen sukista. Pidän niistä itsekin aivan valtavasti. Regia on kyllä aivan ihanaa lankaa. Ehkä pitäisi tehdä siitä ihan tavalliset nilkkapituiset sukat, kärjestä alkaen nekin, kun on vielä 100 grammaa jäljellä. Yllätyin kovasti, että löysin lankaa Anttilasta. Ihanaa, että jossain “tavallisessa” kaupassa on muitakin kuin Novitan lankoja. Muuten, kannattaako tuo uusin Novita ostaa? En ole sitä lähikaupan lehtihyllyssä nähnyt vielä ja viikonloppuna pitää mennä käymään asioilla keskustassa, niin voisin sitä samalla katsella.

Sekalainen postaus, koittakaahan kestää

Kinuski 13. Syyskuu, 2007

Blogini on ollut hiljainen viime aikoina ja pyydän sitä anteeksi. Opintojen alku on tehnyt sen, että ei ole ollut aikaa eikä energiaa päivitellä täällä. Käsitöitä tekisi kyllä, mutta ei ole rahaa ostaa lankoja (etteikö mulla jo niitä olisi varastossa jonkin verta, mutta sukat ja tumput eivät innosta) eikä mitään kivaa ohjettakaan. Terttu huivi odottaa yhä kopassa inspiraatiota taas neuloa sitä. Tästä voittekin päätellä, että hirveästi ei ole käsityö juttuja tässä postauksessa.

Sen verta olen saanut aikaan, että etsin siskolle uudet ruusut kutsukortteihinsa ja muuhun hääkoristeluun. Eipä niitä alunperin käyttämiäni ruusuja saanut enää mistään Tiimarista, varsinkaan, kun ei ollut tallella viivakoodia tai mitään vastaavaa. Onneksi Sinooperista löytyi edes jotensakin yhtä kivoja. Tänään käyn hakemassa loput, kun niitäkin joutui tilaamaan varastosta, jossa niitä onneksi oli.

Digikameraa ei ole vielä saatu, koska se merkki oli päässyt loppumaan varastosta. Liikkestä piti soittaa, kun tavaraa on taas tullut, pitäisi nyt loppuviikosta tulla. Huomenna mennään S:n kanssa käymään uudestaan liikkeessä ja suoraan sanottuna aion nostaa metelin, jos tavara on tullut ja jo myyty loppuun eikä minulle ole soitettu, vaikka niin liikkeen kanssa sovittiin. Ai mitenkä niin olen ärhäkkäällä tuulella?

Tämä on mielestäni jo aika naurettavaa. Hirveä uutisointi siitä, että Ville Valo “ei ole saanut torttua puoleen vuoteen”. Ketä kiinnostaa? Joku irvileuka voisi kysyä, että miksi sitten olen lukenut ko. jutun. Ajankuluksi ja puhtaasti uteliaisuudesta. Ville Valo on ollut niin paljon otsikoissa tuon katkaisuhoidon takia, että piti ihan lukea mitä tuo pitää sisällään. Välillä tuntuu, että kaikki pyörii seksin ympärillä, ja se on mielestäni surullista. Elämässä on niin paljon muutakin kuin pelkkä seksi. Annan kyllä Valolle pointsit siitä, että ei halua mitään yhden yön juttuja. Täytyy sanoa, että mielikuvani Valosta on muuttunut aika paljonkin, nimenomaan myönteiseen suuntaan. Kyllä se taitaa olla ihan fiksu mies, viime aikaisten juttujen perusteella.

Viime viikonlopun kasvattaja tapaaminen meni hyvin. Tykättiin molemmat paikasta ja koirat olivat mitä suloisimpia. Varmistui vain se ajatus, että oikeaan rotuun ollaan päädytty. Katsotaan nyt, että miten hommat lähtee sujumaan, mitä syntyy ja milloin syntyy. Tosi paha on mennä päättämään kahden tavallaan hyvin eri tyyppisen kasvattajan väliltä. Tätä vielä hankaloittaa se, että kun on aivan uutena tulossa rodun pariin, ei voi tietää niitä juttuja, joita kasvattajista liikkuu ja minkälaisia kokemuksia muilla on. Mutta noiden tapaamisten perusteella nuo molemmat kasvattajat vaikuttavat hyviltä ja sellaisilta, jotka pitävät yhteyttä myös sen jälkeen, kun raha ja koira ovat vaihtaneet omistajaa. Tuo onkin meille tärkeintä.

Seuraava »