Puesta del sol

Kirjoittaja Kinuski @ 26. Toukokuu - 13:32

Kun vihdoin sain tämän vuoden luennot ja muut suoritukset taakseni, niin innostuin tekemään pitkästä aikaa kortteja. Myös arvonnassa voittaminen sytytti halun tehdä uusia kortteja. Tässä hieman huono kuva paketista:

Paketissa oli siis erilaisia korttipohjia - esim. allaolevissa kuvissa ovaalikorttipohja -paljon papereja, hologrammiarkki keijuista - paremmat kuvat Sinellin sivuilla - tarrapaloja. Olen jotenkin jumiutunut 3D-kortteihin, joten näitä on nyt sitten tullut tehtyä hieman.

Yksittäisiä kuvia korteista:

Tästä kortista pidän valtavasti. Se on yksi onnistuneimmista korteista.

Tämä on myös erittäin onnistunut kortti. En tiedä, että raaskinko ikinä luopua tästä ja tuosta keltaisesta vastaavasta!

Korttipohja on Papruksesta. Nauha on ostettu Tiimarista. Kaksipuoleisella teipillä ja liimalla laitoin kiinni korttin tuon nauhan. Tämä on S:n suosikkikortti ja tämä on hologrammikorteista se paras.

Ai niin.. S sai töitä! Töitä on nyt ainakin elokuulle, mahdollisesti joulukuulle. Toivotaan, että olisi töitä mahdollisimman pitkälle. Tämän viikon hän on toisella paikkakunnalla, joten ole kaksin Rommin kanssa kotona. On aika orpo olo, vielä kurjempaa olisi, jos ei olisi Rommia. Viime yönkin poika nukkui koko yön vieressäni.

Kirjoittaja Kinuski @ 8. Huhtikuu - 10:03

Kyllä pennut ovat ihania. Rommi on niin reipas ja suloinen koira. Juna-asemalla ihmiset tulivat ihastelemaan ja katselemaan meidän pentua. On se jännä miten koiranpennut saavat ihmiset sulamaan ihastuksesta. Onhan Rommi todellinen hurmuri, en voi sitä kieltääkään. Vei ainakin meidän sydämet heti. Rommista on muutama uusi kuva blogissaan, käykäähän katsomassa.

Arvontapaketti on matkustanut turvallisesti perille Marjolle. Paketista ei tosiaan ole kuvaa, mutta se sisälsi kortin, tarrapaloja, 3D-kirjasen, korttipohjia ja suklaata (sokeritonta mokkasuklaata). Mukavaa, että paketti miellytti ja oli tullut turvallisesti perille. Minulla oli tosi hauskaa miettiä mitä ostan pakettiin.

Kirjoittaja Kinuski @ 3. Maaliskuu - 14:16

Täältä löytyy muutamia kuvia meidän pennusta. Olkaahan hyvät. Ihana reissu oli ja vielä ihanampia koiria.

Kirjoittaja Kinuski @ 18. Helmikuu - 16:33

Mitä saadaan, kun yhdistetään vanha peitto, vahakangasliina, toppahousukangasta, toistaitoinen ompelija ja hirveä into tehdä?

Vastaus: Hermonsa menettänyt ompelija. Kävin eilen ryöväämässä äitini kangasvarastoja ja etsimässä muita sopivia tarvikkeita koiran petiä varten. Tänää piti heti kotiin palattuamme aloittaa sen suuremmitta suunnittelematta pedin teko. Nyt ei ole kuvia vielä, mutta huomenissa, viimeistään keskiviikkona, saatte valmiista työstä kuvan.

Kuitenkin.. Yritys oli kova, mutta liukas tikkikangas oli viedä voiton. Että inhoan ommella sitä kangasta! Luisti ja alulanka meni koko ajan söhryyn. Vähän parempaa jälkeä sain, kun vaihdoin tikinpituuden pienemmäksi. Pariin kertaan jouduin purkamaan jo ommellun sauman, oli todellista herkkua.. Välillä kyllä hermot kiristyivät uhkaavasti, mutta jaksoin ja sain tehtyä pedin valmiiksi. Osat ovat nyt ulkona tuulettumassa ja huomenissa käyn ostamassa neppareita suojuksen kiinnittämistä varten.

Tosiaan.. Meille tulee nyt virallisestikin koira. Varausmaksu on nyt maksettu ja toivottavasti pian pääsemme pentuja katsomaan. Oma blue merle koiruus voi hyvin ja on reipas. Tästä se lähtee, tuskainen odotus.

Kirjoittaja Kinuski @ 22. Tammikuu - 10:37

Sormikkaat edistyvät. Eilen vietin ihanan vapaapäivän erossa prosetyöstäni. Katsoin S:n kanssa yhden nauhoitetun leffan (Predator) ja neuloin koko sen ajan. Muutenkin kutimet pysyivät kädessä lähes tulkoon koko päivän tai ainakin illan. Peukalokiila on valmis ja kirjoneulekuvio on puolessavälissä. Hyvin menee siis. Ei enää paljoa puutu, niin ensimmäiset alpakkasormikkaat ovat valmiit.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lankaa, ainakin ruskeaa, jää ylitse. Ajattelinkin, että voisin tehdä vauvalle sukat vastaisuuden varalle. Ainakin kaksi ihmistä suunnittelee vauvaa, joten hyvä on varautua. Tuota luonnonvalkoistakin varmana jää, joten pysytyn varmaankin tekemään parit pienet kirjoneulesukat. Ideakin on mielessä. Ajattelin käyttää tätä vanhaa tuttua mallia. Nämä ovat minusta niin uskomattoman söpön näköiset sukat.

Prose ei nappaa. Pitäisi kirjoittaa enää johdanto ja loppuluku, mutta nyt aihe tökkii niin pahasti. Tänään on pakko tehdä nuo puuttuvat luvut, jotta huomenna voi lukea työn lävitse ja tehdä tarvittaessa korjauksia. Uuuh.. nyt ymmärrän mitä vetäjä sanoi, kun kertoi, että keväällä vihaatte aihettanne. Aiheeni on edelleen mielenkiintoinen, mutta nyt se tulee jo korvista ulos. Heti, kun työni olen palauttanut, pidän aiheesta pienen tauon ja vasta sitten rupean kirjoittamaan aineopintojentutkielmaa.

Asiasta ihan muuhun. Koska tämä blogi on muodostunut entistä enemmän käsityö- ja muu höpinäblogiksi, koin ettei tänne voi enää lisätä mitään uutta aktiivista aihetta. Sen takia loin uuden blogin, joka käsittelee meidän koiranodotusta ja elämää koiran kanssa. Blogin nimi on Rommin elämää ja se löytyy myös Blogilistalta. Siellä ei hirveästi vielä mitään ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Kirjoittaja Kinuski @ 13. Syyskuu - 06:52

Blogini on ollut hiljainen viime aikoina ja pyydän sitä anteeksi. Opintojen alku on tehnyt sen, että ei ole ollut aikaa eikä energiaa päivitellä täällä. Käsitöitä tekisi kyllä, mutta ei ole rahaa ostaa lankoja (etteikö mulla jo niitä olisi varastossa jonkin verta, mutta sukat ja tumput eivät innosta) eikä mitään kivaa ohjettakaan. Terttu huivi odottaa yhä kopassa inspiraatiota taas neuloa sitä. Tästä voittekin päätellä, että hirveästi ei ole käsityö juttuja tässä postauksessa.

Sen verta olen saanut aikaan, että etsin siskolle uudet ruusut kutsukortteihinsa ja muuhun hääkoristeluun. Eipä niitä alunperin käyttämiäni ruusuja saanut enää mistään Tiimarista, varsinkaan, kun ei ollut tallella viivakoodia tai mitään vastaavaa. Onneksi Sinooperista löytyi edes jotensakin yhtä kivoja. Tänään käyn hakemassa loput, kun niitäkin joutui tilaamaan varastosta, jossa niitä onneksi oli.

Digikameraa ei ole vielä saatu, koska se merkki oli päässyt loppumaan varastosta. Liikkestä piti soittaa, kun tavaraa on taas tullut, pitäisi nyt loppuviikosta tulla. Huomenna mennään S:n kanssa käymään uudestaan liikkeessä ja suoraan sanottuna aion nostaa metelin, jos tavara on tullut ja jo myyty loppuun eikä minulle ole soitettu, vaikka niin liikkeen kanssa sovittiin. Ai mitenkä niin olen ärhäkkäällä tuulella?

Tämä on mielestäni jo aika naurettavaa. Hirveä uutisointi siitä, että Ville Valo “ei ole saanut torttua puoleen vuoteen”. Ketä kiinnostaa? Joku irvileuka voisi kysyä, että miksi sitten olen lukenut ko. jutun. Ajankuluksi ja puhtaasti uteliaisuudesta. Ville Valo on ollut niin paljon otsikoissa tuon katkaisuhoidon takia, että piti ihan lukea mitä tuo pitää sisällään. Välillä tuntuu, että kaikki pyörii seksin ympärillä, ja se on mielestäni surullista. Elämässä on niin paljon muutakin kuin pelkkä seksi. Annan kyllä Valolle pointsit siitä, että ei halua mitään yhden yön juttuja. Täytyy sanoa, että mielikuvani Valosta on muuttunut aika paljonkin, nimenomaan myönteiseen suuntaan. Kyllä se taitaa olla ihan fiksu mies, viime aikaisten juttujen perusteella.

Viime viikonlopun kasvattaja tapaaminen meni hyvin. Tykättiin molemmat paikasta ja koirat olivat mitä suloisimpia. Varmistui vain se ajatus, että oikeaan rotuun ollaan päädytty. Katsotaan nyt, että miten hommat lähtee sujumaan, mitä syntyy ja milloin syntyy. Tosi paha on mennä päättämään kahden tavallaan hyvin eri tyyppisen kasvattajan väliltä. Tätä vielä hankaloittaa se, että kun on aivan uutena tulossa rodun pariin, ei voi tietää niitä juttuja, joita kasvattajista liikkuu ja minkälaisia kokemuksia muilla on. Mutta noiden tapaamisten perusteella nuo molemmat kasvattajat vaikuttavat hyviltä ja sellaisilta, jotka pitävät yhteyttä myös sen jälkeen, kun raha ja koira ovat vaihtaneet omistajaa. Tuo onkin meille tärkeintä.

Kirjoittaja Kinuski @ 6. Syyskuu - 07:13

Näitä en olekaan vielä esitellyt. Kävin heti alkuviikosta Papruksessa ja mukaan tarttui jos jonkinlaista korttipohjaa ja tekstitarroja. Eilen jouduin vielä käymään kaupungilla, kun vein S:n puhelinta huoltoon, joten matkan varrella kävin Sinooperissa ostamassa vähän ääriviivatarroja lisää. Voitte siis arvata, että kortteja on syntynyt jos jonkin verta.

Voin muuten erityisesti suositella teksitarroja, jotka ovat mustakultaa. Uskomattoman tyylikkään näköisiä. En tiedä, että mistä muualta saa (ei ainakaan ollut Sinooperissa, Tiimarista puhumattakaan), mutta Papruksessa oli. Tamperelaiset ainakin tietävät paikan ja sen palvelutason: aivan uskomatonta. Ehdottomasti paras askartelukauppa, jossa olen käynyt.

Mutta sitten kortteihin. Tällaisia syntyi. Nuo valmiiksi leikatut korttipohjat ovat kivoja, hieman vaan aiheutti päänvaivaa miettiä sopivia kuvia niihin.. Punaiset sydän aukko kortit ovat vanhaa perua, vasta nyt keksin kivan tavan käyttää niitä. Tuo punainen on makuuni vähän liian voimakas, mutta näin ne menee kivasti.

Tämä kukkakortti on tehty Papruksesta ostetulle korttipohjalle. Väritin nuo lehdet ylhäältä akvarellipuuväreillä. Ehkä ne olisivat tarvinneet ääriviivatarrat rajaamaan niitä, mutta on tuo noinkin hyvä. Alemmassa samanlaiselle korttipohjalle tehty trumpettikortin lehdet ovat paremmin onnistuneet, samoin kynttiläjalka-kortin lehdet.

Tämä ei ehkä ole kaikkein onnitunein värien puolesta, mutta pikkuhiljaa kehittyy, vai mitä? Tässä olen kuitenkin tyytyväinen tuohon ääriviivatarraan ja taustapaperiin. Tuota pitää käyttää enemmän. Tuossa se paperi ei nyt näy kovin hyvin, mutta väriltään se on kermanvalkoista.
Tähän Pyhä Perhe - korttiin olen erittäin tyytyväinen. Se on mielestäni kaunis ja hyvin rauhallinen. Harmi, että tässä skannaus meni vähän pieleen ja reunasta jäi puuttumaan pala. Laiskana en nyt jaksa alkaa sitä uudestaan skannaamaan.

Tuossa joulupukki kortissa on käytetty mainitsemiani mustakulta ääriviivatarroja. Eikö olekin kivan näköisiä? Harmi, että skannatussa kuvassa ne eivät näytä niin hyviltä kuin luonnossa, mutta jotain haisua asiasta saatte. Ne antavat kortille erittäin juhlavan ja ylvään tunnelman: paljon paremman kuin pelkät kultaiset tarrat. Ehkä siinä on se, että nuo mustakulta tarrat näyttävät siltä kuin kultaa olisi vanhennettu tai se olisi tosi vanhaa.

Että tällaista tänne. Vielä aamusta kerkiän tehdä yhden kortin tai parikin, ennen kuin pitää alkaa siivota. Ehkä teen lisää noita aukkokortteja, kun ostin Sinooperista pienen 3D-kirjasen, jossa on sopivan kokoisia kuvia..

Koira-asiasta vielä vähän.. Yhtä kasvattajaa on käyty tosiaan tapaamassa ja meni erittäin hyvin. Hän on todella mukava, asuu lähellä ja yhdistelmä on todella mielenkiintoinen. Lauantaina mennään sitten tapaamaan toista kasvattajaa, ja myös tänne on korkeat odotukset. Todella mukavan kuvan olen hänestä saanut sähköpostien välityksellä. Kolmanteen kasvattajaan olisi tarkoitus tässä jossain vaiheessa ottaa yhteyttä ja jutella hänkin kanssaan. En sitten vielä osaa sanoa, että keneltä me pentu ostettaisiin, kun on vielä kaikki aika auki. Yleisesti ottaen kaikki näyttää kuitenkin hyvältä: eiköhän meillä ensi kesänä tuhise karvainen koiravauva täällä.

Kirjoittaja Kinuski @ 1. Elokuu - 16:29

täpinöissäni. Huomenna mennään käymään shelttikasvattajalla, jonka kanssa ollaan nyt jonkin aikaa maileja vaihdeltu. Jännittää ihan kamalasti. Ihme, että sain tänään luettua tenttiin. Huomenna voikin olla vähän tuskaisempaa se homma. Pitää vaan yrittää lukea, eihän siinä muu auta.

Olen kirjoittanut ihan listan asioista, joista haluan kysyä kasvattajalta. Toivottavasti en nyt anna meistä ihan huonoa kuvaa. Sen tiedän, että minähän siinä varmaan enemmän tulen olemaan äänessä kuin S: hän on vähän hiljaisempi kuin minä (lue: räpätäti). Ei tuo lista nyt niin pitkä ole, mutta eiköhän sitä huomenna sitten keksiä lisää kysyttävää.

Toivon vaan kovasti, että meillä iskisi kemiat hyvin yhteen ja hän haluaa meille sitten myydä koiranpennun aikanaan. Olen vain tällaisissa asioissa hieman pessimistinen ja epäillä pahinta: ei joudu sitten pettymään kovasti. Olen kuullut paljon kehuja tästä kasvattajasta ja siitä, että hän on mukava ihminen, joten eiköhän siinä ihan hyvin käy. Pitäkäähän peukkuja, kertoilen täällä sitten miten asiat etenevät.

Kirjoittaja Kinuski @ 16. Heinäkuu - 06:43

Käytiin S:n kanssa lauantaina Orivedellä koiranäyttelyssä. Ensimmäisessä sitten lapsuuden. Oli tosi mukavaa ja tykkäsin paljon. Mistäs muualta mut löysikään kuin sen kehän luolta, jossa oli shelttejä? Näki siellä vaikka mitä muita koiria myös, esim. tämä rotu, buhund,  kiinnitti huomion. Juttelinkin yhden perheen kanssa, jolla oli 3 koiraa näyttelyssä. Buhundeja ei paljoa ole Suomessa, mutta nämä yksilöt olivat kyllä todella ihania ja suloisia. Heidän vanha tyttönsä kiipesi syliini rapsuteltavaksi. Pitää laittaa tuo rotu korvan taakse, jos sitä vaikka joskus haluaa vähän muunlaista koiraa..Jotenkin tuosta rodusta tuli mieleen meidän Ressu: ulkonäöllisesti Ressussa ja buhundissa on jotain samaa. Ehkä se on tuo kellertävä väri.

Kaiken kaikkiaan näyttelyreissu oli erittäin antoisa ja hintansa väärtti (koko homma maksoi yhteensä 12 euroa, meitä siis 2 ihmistä). S:n ja minunkin iloksi nähtiin irlanninsusikoiria ja komeita otuksia ne ovat. S on ihan rakastunut isoihin koiriin. Minä sitä yritän sitten vähän hillitä. “Ei kerrostaloon noin isoa koiraa voi ottaa” ja “Otetaan sitten, kun muutetaan maalle” tai “Kuvazia ei varmana oteta meille!” Selvennetään tähän, että minulla on tosi huonoja kokemuksia kuvaziesta, koska enollani ainakin oli tällainen ja minun ollessa alta 10 - vuotias tuo uros ihastui minuun ja yritti aina kaataa minua ja tehdä ties mitä. Minnekään en voinut mennä yksin, koska tuo koira kerta kaikkiaan ei jättänyt minua rauhaan. Ehkä jos kuvazeja näkisi hieman toisenlaisissa oloissa ja paremmin koulutettuina, niin mielipiteeni niistä voisi muuttua.

Eilen laitoin taas shelttikasvattajalle mailia. Tämä kasvattaja on tosi mukava ja ystävällinen. Kutsui meidät käymään ja nyt elokuussa olisi tarkoitus sitten käydä siellä. Toivotaan vaan, että kaikki menee hyvin. Ainakin tähän asti mailien perusteella hän on todella mukava ihminen, joten ei ehkä ole syytä pelätä.. Olen myös muutenkin kuullut paljon hyvää hänestä.
Mutta silti pelottaa ja hieman jännittääkin. Sitä kai se on, kun se on unelma ja haave saada koira, niin sitten pelottaa, että entä jos se ei onnistukaan? Syystä tai toisesta kasvattaja katsoo, että me ei olla sopivia koiranomistajia. Turhahan sitä on etukäteen miettiä, mutta minkäs teet, kun mä olen tällainen etukäteen murehtija. Vielä vuosi pitää odotella, että saamme oman karvapallon meille. Urokselle olisi nimikin jo tiedossa, pitää vaan nartulle miettiä joku hyvä nimi. Uros mielummin otettaisiin, mutta ei narttukaan kauhistus olisi.

Marja.. Niinhän siinä kävi, että näyttelytouhu alkoi kiinnostaa kahta kauheammin, kun käytiin katsomassa sitä touhua. Pitää sitten oikeasti alkaa siihen perehtyä enemmän, jos ja kun sen koiran saamme. Onneksi täällä on shelteillä näyttelykoulutusta, ts. ohjausta siitä miten esitellä sheltti ja miten tehdä näitä hoitoja. Mielenkiinnolla vaan odotan, että minkälaisen pennun saamme ja sitä, että oppiiko sen esittelemään kunnolla. Eihän hyvästä koirasta ole mitään iloa, jos sen esittää päin mäntyä.

Kirjoittaja Kinuski @ 5. Kesäkuu - 13:56

Mulla ja S:llä on aika tajuton koirakuume. Tahtoisin sellaisen pienen karvapallon ja heti, mutta aika ei ole sille vielä kypsä. Silti kuitenkin odotan sitä hetkeä, että voimme saada oman “vauvan”. Vaikka tuossa käytänkin sanaa vauva, niin koira on koira, eikä mikään vauva. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka liiaksi inhimillistävät eläimiään. Suomessa on oikein käyttää eläimestä muotoa “se” ja väärin käyttää sanaa hän. Tämä on nyt englannista tullut ja ärsyttää minua suuresti. Suomi on hieno ja kaunis kieli, miksi sitten pitää väkisin yrittää tehdä siitä jotain englannin sukukieltä?

Mutta takaisin aiheeseen. Olen niin hurahtanut ajatukseen koirsta, että olen rekannut itseni parille koirafoorumille, lukenut sieltä vaikka mitä juttuja, miettinyt koira mahdollista sukupuolta ja väriä, mitä kaikkea se tarvitsee, mitä voin sen kanssa tehdä, katsellut netistä kivoja koirakirjoja.. Pitäisiköhän vähän rajoittaa? Suurin yllyke tällaiselle toiminnalle on se, että S aloitti eilen työt ja olen yksin päivät kotona. Minulla on siis kaikki aika tehdä juuri sitä mitä haluan. Kotitöiden ohella tulee sitten roikuttua netissä ja pyöriteltyä noita koira-asioita mielessä.

Olen päättänyt ja S:kin on samalla kannalla, että jos vain mahdollista, niin tuleva koiramme olisi shelttiuros. Väriltään toivoisin itse joko soopelia tai tricoloria, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole väliä ja toisaalta voisihan se blue merlekin olla mielenkiintoinen. Ei ehkä heti tulisi vastaan kadulla samanlaista. Tuosta sukupuolestakin olen valmis joustamaan, jos sopiva koira muuten löytyy: esim. värivirhe tms. ei meitä haittaa, koska koiraa ei näyttelyssä tulisi käytettyä. Harraste- ja kotikoira siitä tulisi.

Agilityä olisi kiva alkaa harrastaa tämän mahdollisen koiruuden kanssa, mutta en ole tajunnutkaan kuinka kallista se on. Eräältä foorumilta luin, että täällä Tampereella se maksaisi 140 euroa vuoteen ja kun pidetään mielessä, että minun viikot eivät aina ole sieltä säännöllisimmistä päistä kiitos opintojen, niin tuntuu aika mahdottomalta laittaa noin paljoa rahaa siihen. Lisäksi koiravero on tosi kallis täällä Tampereella minun makuuni, mutta ei voi mitään. Maksettavahan se sitten on. Se on tosi hieno juttu, että tuossa ihan meidän lähellä (kilsan päässä suurin piirtein) on koirapuisto, jonne sen koiruuden kanssa sitten voisi mennä aikanaan tutustumaan muihin koiriin.

Olenko vai enkö ole ihan hurahtanut koiriin? Taidan olla näitä harvoja poikkeuksia (ainakin stereotypiasta) siitä “perinteisestä” neulojasta: en ole kissaihminen sitten yhtään. Kissat ovat kivoja ja pennut suloisia, mutta en kuitenkaan omaa kissaa ottaisi. Se ei vaan sytytä samalla tavalla kuin koira. Onneksi S ajattelee samoin. Voisi muuten olla vähän hankalaa, vaikka tuleehan vanhemmillakin kissat ja koirat hyvin toimeen keskenään, mitä nyt ulkona vähän kurmutetaan kissoja..