Hiljaisuuden teitä

Päivyt sormikkaat valmistuivat vihdoinkin. En vain ole vielä joutanut niitä kuvaamaan. Ehkä huomenissa tai ylihuomenna on kuvia. Tämä päivä meni kirjahyllyä siivotessa ja arkeologisia kaivauksia suorittaessa mun työpöydälle. Prosen takia pöydälle oli kertynyt hirveä määrä erilaisia papereja, joten tänään kävin pöydän lävitse ja turhat paperit menivät roskiin

Sain eilen neulottua myös ensimmäisen vauvan tossun. Nyt vain mietin, että tulikohan siitä liian pieni. En uskaltanut vielä edes päätellä lankoja. Mittasin tuossa kärkiosan pituuden ja se on vain 11 senttiä pitkä. Ohje on tosiaan tehty 7 veljekselle. Voiko vauvan jalan pituus olla vain 11 senttiä? Suloisen pieni sukasta tuli, vauvakuume nosti vähän päätä ;)

Tänään kävin palauttamassa prosen! Enää tarvitsee kestää opponointi ensi viikolla ja sitten se on ohitse. Ei tarvitse hetkeen alkaa pohtia asiaa, ajattelin vasta helmikuun lopussa ruveta tekemään prosesta aineopintojen tutkielmaa. Nyt vain nautin tämän päivän vapaudesta ja helpotuksesta.

Mun piti ostaa hyshys ristipistotyöhön langat, mutta kävi vähän toisin. Ensinnäkin unohdin ottaa mukaani lankojen koodit ja sitten keli oli niin huono, että en jaksanut lähteä Anttilaan asti ostamaan DMC:n lankoja. Tarkoitus on huomenna käydä ostamassa langat. Jos tänään jaksaisi leikata sopivan kokoisen palan ja huolitella reunat, niin olisin tyytyväinen.

Sormikkaat ovat melkein valmiit, vielä kolme sormea pitää neuloa. Onneksi se sujuu nopeasti. Pakko vaan sanoa, että inhoan nostaa silmukoita luodusta reunasta. Ei se sukissa tms. ole niin paha, mutta sormikkaissa se väli on niin pieni, että mun nakkisormilla ja sorminäppäryydellä se on joskus hermoa raastavaa. Onneksi virkkuukoukku on keksitty :)

Eilen sain sormikkaiden kirjoneuleen valmiiksi ja aloitin sormia tekemään. Etusormen sain valmiiksi ja nyt sitten puuttuu enää muut sormet. Hitaasti hyvä tulee. Hartiat ovat vain niin jumissa tietokoneen ääressä istumisesta, että ei kauaa jaksa ja pysty neulomaan, kun alkaa jo huipata. Onneksi huomenna voin palauttaa prosen ja sitten helpottaa hetkeksi. Viikonloppuna uimaan, niin johan helpottaa hartiakivut.

Onko kukaan muuten käyttänyt noita ristipisto-ohjelmia, joita voi ladata netistä koneelle? Onko ne hyviä? Mä mietin kovasti, että kannattaako mun sellainen imuttaa koneelle. Helpottaisi kyllä omien mallien tekemistä..

Sormikkaat edistyvät. Eilen vietin ihanan vapaapäivän erossa prosetyöstäni. Katsoin S:n kanssa yhden nauhoitetun leffan (Predator) ja neuloin koko sen ajan. Muutenkin kutimet pysyivät kädessä lähes tulkoon koko päivän tai ainakin illan. Peukalokiila on valmis ja kirjoneulekuvio on puolessavälissä. Hyvin menee siis. Ei enää paljoa puutu, niin ensimmäiset alpakkasormikkaat ovat valmiit.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lankaa, ainakin ruskeaa, jää ylitse. Ajattelinkin, että voisin tehdä vauvalle sukat vastaisuuden varalle. Ainakin kaksi ihmistä suunnittelee vauvaa, joten hyvä on varautua. Tuota luonnonvalkoistakin varmana jää, joten pysytyn varmaankin tekemään parit pienet kirjoneulesukat. Ideakin on mielessä. Ajattelin käyttää tätä vanhaa tuttua mallia. Nämä ovat minusta niin uskomattoman söpön näköiset sukat.

Prose ei nappaa. Pitäisi kirjoittaa enää johdanto ja loppuluku, mutta nyt aihe tökkii niin pahasti. Tänään on pakko tehdä nuo puuttuvat luvut, jotta huomenna voi lukea työn lävitse ja tehdä tarvittaessa korjauksia. Uuuh.. nyt ymmärrän mitä vetäjä sanoi, kun kertoi, että keväällä vihaatte aihettanne. Aiheeni on edelleen mielenkiintoinen, mutta nyt se tulee jo korvista ulos. Heti, kun työni olen palauttanut, pidän aiheesta pienen tauon ja vasta sitten rupean kirjoittamaan aineopintojentutkielmaa.

Asiasta ihan muuhun. Koska tämä blogi on muodostunut entistä enemmän käsityö- ja muu höpinäblogiksi, koin ettei tänne voi enää lisätä mitään uutta aktiivista aihetta. Sen takia loin uuden blogin, joka käsittelee meidän koiranodotusta ja elämää koiran kanssa. Blogin nimi on Rommin elämää ja se löytyy myös Blogilistalta. Siellä ei hirveästi vielä mitään ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Pikkuhiljaa tästä ahdistuksesta alkaa päästä ylitse ja eilen jopa tartuin pitkästä aikaa sukkapuikkoihin. Aloin neuloa paria jo ajat sitten valmistuneelle Päivyt-sormikkaalle. Tänään Tampereelle satoi vihdoinkin lunta. Toivottavasti pysyisi, vaikka aika pessimistinen olenkin sen suhteen. On se vaan mukavaa neuloa pitkästä aikaa.

Käytiin S:n kanssa tänään kaupungilla. Anttilasta ostin kauniit kehykset taululle. Nyt vaan pitäisi ruveta tekemään siihen työtä ;) Tosin ekaksi pitäisi ottaa koneelle yksi ohjelma, jotta pystyn suunnittelemaan mallin valmiiksi. En tämän enempää kerro, koska tämä on pitkällinen hys hys ristipistoprojekti. Katsotaan mitä saan aikaiseksi tämän kevään aikana. Ainakin kovin innoissani työstä olen, tahtoisin jo heti päästä tekemään sitä. Pitää vielä ostaa langat, suunnitella malli loppuun, huolitella kangas ja pingottaa kehykseen. Kunhan vain saisin sen siitä toisesta irti =D

Kiitos Tellervo virheen korjaamisesta tuohon Kielo-sukkien ohjekuvaan. Sinne oli tosiaan pieni virhe päässyt livahtamaan epähuomiossa. Kuvio on nyt korjattu. Samalla vähän päivittelin ohjetta. Pitäisi melkein tehdä itselle uudet Kielot, kun vanhat ovat aika lörpähtäneitä. Bambu lanka on ihanan pehmeää vaatteissa, mutta sukissa se ei jostain syystä kestä. Mukavaa, että pidit mallista ja todella mukavaa oli lukea sinun sukkaversiostasi ja kutomisen aloittamisesta uudestaan. Ihanan pitkän kommentit olit kirjoittanut.

Itseäni kutominen houkuttaisi hirveästi.Isäni on joskus nuoruudessaan tehnyt kangaspuut ja ala-asteella ollessani tein niillä poppanaliinan. Siitä asti on mielessä ollut ajatus siitä, että laittaisin kangaspuut kasaan joskus ja tekisin itselleni oikein kunnon räsymaton. En nimittäin yhtään pidä kauppojen kuviomatoista: perinteiset raitaräsymatot ovat minun mielestäni niitä kauniimpia.

Prose edistyy. Kohta on käsittelyosuus valmis ja sitten voikin jo miettiä loppulukua ja johdontoa sen jälkeen. Ensi viikolla pitää sitten vetäjällä palauttaa versio, jota sitten käsitellään ryhmässä. Kunhan tuo menee ihan hyvin lävitse, niin ei hätää.. Hirveästi vain miettii sitä, että osaanko tehdä aineiston pohjalta oikeanlaiset päätelmät ja tehdä oikeutta näille henkilöille?

Vaikka olen sitä mieltä, että historian kirjoitus on aina jokaisen omaa tulkintaa menneisyyden tapahtumista ja mielipideasioista voi vain kiistellä, niin silti hermostuttaa työn palautus. Tärkeintä olisi olla vakuuttava ja saada muut vakuuttumaan siitä, että minun tulkintani on todennäköinen. Uuh.. vaikeaa.

Omaa mieltä on vetänyt viime päivinä hieman maahan se, että koiran saaminen näyttää lykkääntyvän. Kasvattaja laittoi mailia, että heillä ei suunnitelmat onnistuneet, joten ei pentuja. Nyt sitten ollaan katseltu muita kasvattajia ja toivotaan parasta. Se on vaan ihan uskomatonta, että miten ihminen voi kaivata niin kovasti jotain sellaista, mitä ei vielä edes ole ollut? Melkein itku tuli, kun luin kasvattajan mailin.

Kiitos kehuista edellisen postauksen sukista. Pidän niistä itsekin aivan valtavasti. Regia on kyllä aivan ihanaa lankaa. Ehkä pitäisi tehdä siitä ihan tavalliset nilkkapituiset sukat, kärjestä alkaen nekin, kun on vielä 100 grammaa jäljellä. Yllätyin kovasti, että löysin lankaa Anttilasta. Ihanaa, että jossain “tavallisessa” kaupassa on muitakin kuin Novitan lankoja. Muuten, kannattaako tuo uusin Novita ostaa? En ole sitä lähikaupan lehtihyllyssä nähnyt vielä ja viikonloppuna pitää mennä käymään asioilla keskustassa, niin voisin sitä samalla katsella.

Nyt vihdoin joudan päivittämään tätä blogia ihan kuvien kera. On ollut niin kiire tuon proseminaarin kanssa. Alan jo tulla ihan vainoharhaiseksi omien ajatusteni, käsitysten ja sanavalintojen kanssa. Huomenna menenkin juttelemaan vetäjän kanssa työstäni ja pienistä ongelmistani sen kanssa.

Neulominen on ollut hyvinkin kyllästyttävää enkä ole jaksanut tehdä kahtaa sukkaparia kummempaa. Äidille meni mohairsukat ja tässä on nyt kuva pitkistä Regia sukistani. Sukat ovat olleet kovassa käytössä niin kotisukkina kuin jalan lämmittäjinä lekkareissa.

Joululoma meni enemmän tai vähemmän rentoutuessa. En jaksanut sormikkaita neuloa, mutta pari pientä juttua virkkasin. Levoton olo alkoi tulla, kun ei ollut mitään tekemistä. Äidille kävi vielä sellainen moka, että hän vahingossa osti kaksi kerää väärän väristä lankaa. Minä sitten lupasin urheasti virkata niistä jotain. Isompaan liinaan meni reilut kerällinen, tarkkaa langanmäärää en osaa sanoa. Tarkoitus on antaa tämä yhdelle ystävälle tuparilahjaksi yhdessä tämän liinan kanssa.

Olen aika tyytyväinen nähiin liinoihin. Etenkin tuo pieni lehtikuvioinen liina on kaunis. Ehkä teen toistekin vastaavanlaisen liinan, eri väristä tosin. Meille kun ei hennon persikanpunainen oikein käy.

Äiti lahjoi meitä kahdella keltaisella liinalla. Mun on pitänyt ties kuinka kauan tehdä makkariin yöpöydille liinoja, mutta en ole jaksanut. Äidillä oli näitä liinoja pari ylimääräistä, niin lupasin ottaa ne. Värien puolesta liinat käy meidän makkariin hyvin: päävärit ovat sininen ja keltainen. Uskokaa pois, näyttää ihan hyvältä =D

Heh, enpä olisi uskonut, että heti tammikuun neljäntenä voin sanoa, että olen kaksi käsityötä saanut valmiiksi. Eilen aloitin yhtä pikkuliinaa tekemään ja tuossa vähän aikaa sitten sain sen valmiiksi. Nyt on sitten kaksi virkattua liinaa valmiina. Kivat mallit ja lanka oli ihan kivaa virkata, vaihtelua kalastajanlangalle. Kuvia näistä liinoista tulee vasta ensi viikon aikana, kun ollaan taas S:n kanssa kotona.

Huomenna on kihlajaiskahvit. Huhuh.. Onneksi ei hirveästi ole tarvinnut mitään tehdä niitä varten, kun äiti ennen joulua leipoi jo pikkuleipiä jne. Meillä perinteisesti leivotaan hirveästi ennen joulua ja sitten ne ovat säilössä hyvän aikaa. Tänään tehtiin karjalanpiirakoita, kun niitä tahdoin omien sukujuurien kunniaksi tarjota. Hyviä tuli tietty. Toivottavasti maistuvat vieraillekin.

Seuraavien viikkojen suunnitelmat. Ei yhtään käsityötä. Helsingissä varmaan joudun käymään ensi viikolla hakemassa vähän tietoja proseminaaria varten. Lisäksi sitä pitää nyt ihan tosissaan alkaa kirjoittamaan. Tämä loma on mennyt enemmän tai vähemmän rennosti ottaen. Ehkä se nyt oli hyvästä, pystyy sitten keskittymään enemmän, kun on rentoutunut.

Enhän minä ole tämän loman aikana saanut yhtään tehtyä niitä alpakkasormikkaita, päinvastoin. Edelleen langat ovat kerällä matkalaukussa ja toinen hanska odottaa pariaan. Kun ei ole yhtään talvinen sää, niin ei juuri innosta neuloa mitään lämmintä. Saa nähdä milloin saan inspiraation tehdä sormikkaat valmiiksi. Toivottavasti tämän “talven” aikana.

En mä kuitenkaan osaa olla ilman käsityötä. Äidilleni kävi pieni moka ja hän osti vahingossa väärän väristä virkkuulankaa (myyjäkin mokasivat, he katsoivat väärää koodia). Noh minä sitten otin nämä persikan väriset DMC:n virkkuulangat huomaani. Äidin yhdestä virkkuukirjasta löytyi kiva pikkuliinan ohje - ruutuvirkkauksella tietty - ja sitä nyt olen tehnyt. Kaikki ei vaan ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan..

1. En oikein pidä tuosta väristä. Kaikki hempeän romanttiset vaaleanpunaiset sävyt saavat minut kakomaan kahusta ja iljetyksestä. Heti alusta asti oli selvää, että en tuota liinaa itse pidä vaan annan sen jollekulle lahjaksi. Noh, lahjan vastaanottaja löytyi helposti, kun eräs kaverini muuttaa nyt uuteen kämppään. Hän saa sen tuparilahjaksi.

2. Tuosta lahjasta seuraa sitten se, että liinassa ei saa olla virheitä. Ihan alussa on yksi näkyvä virhe, mutta en enää viitsi sitä purkaa. Kaikki muut virheet olen kylmän rauhallisesti purkanut. Kylmän ja kylmän, viimeksi jouduin purkamaan pari kerrosta pois, ja siinä vaiheessa hermot jo vähän kiristyivät. Yhteensä olen varmaan kolme kertaa joutunut purkamaan tuota liinaa. Malli on helppo ja nopea tehdä, mutta näköjään en enää osaa olla tarkkana vaan virheitä tulee. Raivostuttavaa.

Kuvia tuosta liinasta tulee heti, kun saan sen valmiiksi ja ollaan palattu kotiin Tampereelle. En ottanut kameran piuhaa mukaan, joten en pysty siirtämään kuvia täällä vanhempieni luona. Toivottavasti vain saan tuon liinan pian valmiiksi..