Parsittu elämä

Kinuski 9. Maaliskuu, 2010

Hiljaisuuteeni on ollut syy: opinnot, lähinnä seminaari, joka johtaa lopulta graduun, on vienyt todella paljon aikaani. Jossain välissä on pitänyt touhuta koiran kanssa ja sitten vielä hoitaa parisuhdettakin. Kiireistä tämä elämä välillä.

Tutkimukseni aihe liittyy homoseksuaalisuuteen. Vaikka aiheeni on historiallinen, en ole voinut olla miettimättä homoseksuaalisuutta nykypäivänä. Varsinkin tämän uutisen jälkeen. Eräs Hollywood-näyttelijä, Sean Hayes, on ns. tullut kaapista ulos. Hän esitti homoseksuaalia Jack McFarlandia  Will & Grace nimisessä tv-komediassa (tulee uusintoina subilta klo. 19.30 arkisin). Minun mielestäni on tietyllä tapaa surullista, että homoseksuaalisin on tultava kaapista ulos, kerrottava julkisesti olevansa homo.Miksi seksuaalisuus on meille niin tärkeää, että on tehtävä muille ihmisille tiliä omasta seksuaalisuudestaan? Miksi sen pitää olla seksuaalisesti ns. poikkeavien, joiden on tultava kaapista ulos? Yhtälaillahan minä voisin tulla kaapista ulos ilmoittamalla olevani heteroseksuaalinen.

Yhä edelleen elämme heteroseksuaalisessa maailmassa, jossa normi on heteroseksuaalisuus, siis miehen ja naisen välinen seksuaalinen suhde. Jos ei tunne heteroseksuaalisuutta omakseen, on poikkeava, josta pitää tehdä muille tiliä. Onko tämä oikein? Miksi (hetero)seksuaalisuus on meillä näin määräävässä asemassa? Kuinka moni on joskus ajatellut, kun on kuullut henkilön X olevan homoseksuaali, että no kyllähän sen arvasi, kun se on sellainen ja sellainen? Mielestäni tällainen ajattelu on väärin. Arvotamme ihmisiä heidän ominaisuuksien takia, esittelemme arvauksia heidän seksuaalisuudestaan heidän käytöksensä ja ulkonäkönsä pohjalta. Mies, jolla on feminiinisiä piirteitä, on väistämättä homoseksuaali ja maskuliininen nainen on rekkalesbo. Näin luomme ja ylläpidämme stereotypioita siitä mitä on olla homoseksuaali, ja yhtälailla ylläpidämme tilannetta, jossa eri seksuaalisuudet ovat poikkeavuuksia.

Seksuaalisuuden ei pitäisi määrittää ihmistä. Ihmisten ei pitäisi joutua tekemään tiliä omasta seksuaalisuudestaan muille, vaan heidän voisi tulla olla avoimesti sellaisia kuin he haluavat. Toki monet homoseksuaalit ihmiset varmana haluavat lähimmäisilleen kertoa, että ovat homoseksuaaleja, mutta mielestäni yleinen mentaliteetti koskien kaapista ulos tulemista, on väärä muilla ihmisillä. Seksuaalisuus on rikkaus ja niin kauan kuin molemmat ovat vapaaehtoisesti mukana ja ei satuteta ulkopuolisia, ei se, mitä toisten makuuhuoneessa tapahtuu, kuulu muille.

Seksuaalisuuden ei pitäisi määrittää ihmistä: jokaisen tulisi voida olla vapaasti niin hetero-, homo- kuin biseksuaalinen ja kaikkea siltä väliltä. Kenenkään ei tarvitsisi tulla ulos kaapista ja kertoa olevansa näin ja näin seksuaalisesti suuntautunut. Meidän pitäisi pystyä hyväksymään ihmiset sellaisina kuin he ovat. Oli heidän seksuaalinen suuntautuminen mitä tahansa. Aidosti suvaitsevassa yhteiskunnassa ei tehtäisi tällaisia uutisia, koska seksuaalisuus ei olisi tabu eikä mystinen asia. En nyt tarkoita, että seksiä pitäisi tunkea joka paikkaan lisää, vaan sitä, että seksuaalisuus ei olisi merkittävä asia. Nykyäänhän sanaa seksikäs käytetään synonyymina mm. kauniille ja ihanalle, hyvälle. Tällaisesta yhteiskunnasta ja arvottamisesta tulisi pyrkiä pois ja sen sijaan antaa seksuaalisuuden olla osa ihmistä ilman, että sitä hierotaan koko ajan naamalle ja toisella kädellä kuitenkin peitellään piiloon.

• Elämää, ei sen enempää , Opinnot
• Kommentit (4)

Kinuski 3. Tammikuu, 2010

Maalla ollessa pakkanen pääsi kerran yllättämään. Tiputti suoraan muutamasta pakkasasteesta lähemmäs kolmeakymmentä, joten pientä sinistä alkoi vähän palella. Sen, lihasjumien ja treenaamisen takia päätimme äidin kanssa tehdä Rommille takin. Olipahan se työn ja tuskan takana, kiitos temppuilevan saumurin.  Ohje on täältä. Vanhasta pörröfleecitakin alusta tehtiin tuo mantteli. Takki on ehkä aavistuksen liian iso sivuilta, mutta halusin, että se peittää kunnolla takareidet, koska pääsääntöisesti tulen takkia käyttämään ennen ja jälkeen treenien lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä. Päätin neuloa pienen kauluksen pääntiehen, ihan sen takia, että se pysyy hyvin paikoillaan ja lämmittää vähän niskaa. Olipahan tuskainen homma nostaa virkkuukoukulla kaksinkertaisen fleecen läpi silmukoita ja toinen yhtä kurja homma oli ommella heijastinnauhat kiinni.. Mutta kuitenkin, tällainen takista nyt tuli.

Tyytyväinen olen takkiin. Vielä ei sitä olla käytetty kunnolla, mutta on hyvä, että se on nyt varalla olemassa. Tarranauhan sijaan laitoin tavalliset napit ja neuloin pienet nappisilmut, jotta siivet saa kiinni hyvin. Hyvin on toiminut ja aina voi sitten muuttaa, jos systeemi ei toimi. Eipä maksanut oikeastaan mitään, kaikkea löytyi kotoa. Tai noh, tarraheijastin nauhat piti ostaa, mutta kuitenkin. Mutta varmistui kuitenkin se, että minä ja ompelukone emme tule toimeen keskenämme.. Tuskaista puuhaa.

• Elämää, ei sen enempää , Koirat
• Kommentit (2)

Kinuski 26. Joulukuu, 2009

Joulu tuli ja meni. Kiitos jouluntoivotuksista! Mukavasti vanhempien ja S:n kanssa vietettiin joulu syöden hyvin, saunoen lumikylpyjen kera ja lahjoja jakaen. Oli oikein rauhallista ja mukavaa. Tänään käytiin katsomassa mummoa ja pyörähdettiin myös siskon luona syömässä ja olemassa. He tulevat uudeksi vuodeksi tänne. Sisko tykkäsi kovasti Tähkä-paidasta, joka sai napit äidin nappivarastosta. Oikein kiva paita, isohan se vielä on, kun neuloin suurimman koon mukaan, mutta sehän oli tarkoituskin. Toivottavasti sopii pojalle sitten myöhemmin.

Rommin takki on nyt valmis. Hampaat irvessä olen siihen ommellut heijastinnauhat (ei pörrökankaassa tarranauhat pysy), kuminauhat takajalkoja varten ja napit ja neulonut pienen kauluksen ja nappisilmut.. Eipä noista muu ollut ongelmallista kuin käsin heijastinnauhojen ompelu ja silmukoiden nostaminen kauluksesta. Uuh, tuota en hetkeen halua tehdä. Mutta hyvä takista tuli, pitää jossain vaiheessa ottaa kuva ja laittaa tänne. Tyytyväinen pitää olla, säästyi rahaa (vähintään 55 euroa maksaa takit eläinkaupassa) ja mukavaa se oli tehdä omalle koiralle jotain.

Muuten tämä loma on mennyt seminaarikirjoja lukien ja koiran kanssa ulkoillessa. Kaipa sitä joskus taas ehtii neuloa, puikoilla on edelleen kummipojalle tummaa vai vaaleaa -setistä isompi versio. Taitaa vain kestää hetki ennen kuin ne saan valmiit, eli parin lapaselle ja sukat..

• Elämää, ei sen enempää , Neulonta
• Kommentit (1)

Kinuski 24. Joulukuu, 2009

• Elämää, ei sen enempää
• Kommentit (2)

Kinuski 19. Joulukuu, 2009

Tässäpä on minun tulevaisuuteni ;) Tuolla on hyviä oivalluksia muutenkin, kannattaa tutustua, mutta varoitan. Kielenkäyttö on välillä ronskihkoa.

• Elämää, ei sen enempää
• Kommentit (0)

Kinuski 16. Joulukuu, 2009

Nyt olen ollut Rommin kanssa maaseudun rauhassa jo 5 päivää. Ihanaa on ollut. Että mä nautin, kun ei tarvitse tuolle pukea mitään pantaa ja remmiä vaan voi laskea suoraan ovesta ulos juoksemaan lumeen. Siitä on sitten lyhyt matka pelloille kävelemään tai metsiin hiekkatielle tai ihan metsään rämpimään. Rommikin on nauttinut suunnattomasti. Se juosta viipottaa pitkin poikin pihamaata, käy vähän härnäämässä Noppea ja Liliä, juoksee mun luo, nuuhkii rusakoiden ja jänisten jälkiä (ei sentään enää syö niiden paskoja, jotain on poika oppinut siis) ja yksinkertaisesti nauttii. Välillä toki komentaa minua heittämään sille keppiä tai frisbeetä, jos se on mukana. Ainoa, mitä itse kaipaisin tänne edes hetkeksi, on toinen koira. Täällä olisi Rommin tilaa juosta kavereiden kanssa ja nauttia siitä. Harmillista, kun ei nyt oikein ole toista koiraa tähän hätään. Noppea ja Lili ovat niin vanhoja, että ne eivät enää tuollaisesta välitä. Ketään en oikein viitsi tänne myöskään nyt paljoa pyydellä, kun on tietyöt, jotka ovat sotkeneet liikennejärjestelyt täällä. Mutta katsotaan mitä keksitään, eiköhän sitä kuitenkin joku tuttu tule käymään koirien kanssa, jos pyytää nätisti..

Ainoa iso miinus on ollut kelit. Kuten koko Suomessa, tännekin pamahti kovat pakkaset. Yli -20 astetta on ollut muutamana päivänä. Eipä siinä mitään, itse voi aina vetää lisää vaatetta päälle ja olla ulkona, mutta Rommin tassuja rupesi palelemaan. Enpä muista, että se olisi sitä viime vuonna tehnyt. Toisaalta osasyy tähän nosteluun voi olla se, että nyt pakkanen tuli yllättäen, viime vuonna se tuli vähitellen. Ei kerennyt pieni tottumaan. Ensimmäinen päivä oli pahin, toisena poika kesti vähän enemmän. Siitä huolimatta ajattelin kokeilla, josko minun ja ompelukoneen viha-viha -suhde osottaisi lauhtumisen merkkejä ja saisin tehtyä pojalle takin. Jos sitä ei pakkasten takia tule käytettyä, niin ainakin ennen ja jälkeen treenien on takista varmana hyötyä. Tossuja pitää miettiä miten ne parhaiten toteuttaisi. Äidillä on kivaa kangasta kaapissa, josta voimme sitten yhdessä takin taiteilla. Ohjekin löytyi netin syövereistä. Katsotaan mitä tuleman pitää. Laittelen sitten kuvia, kun palaan takaisin Tampereelle ensi vuoden puolella ;)

• Elämää, ei sen enempää
• Kommentit (1)

Kinuski 7. Lokakuu, 2009

Kuunnelkaapas.. Upein versio ikinä.

Kiitos kaikille onnitteluista. Pieni mies on ihana, viikonloppuna mene katsomaan häntä ja tietenkin siskoa. Puikoilla on jo uusi versio Tummaa vai vaaleaa -setistä, kunhan pojan nimi julkaistaan, nimeän setin uudestaan. Katsotaan josko jaksan ohjeen tänne naputella itseäni varten ylös.

Opinnot pitävät kiireisinä. Olen hakenut kontakteja alan tutkijoihin ja haastateltavia myös. Vähän on pieniä paineita ilmassa, mutta eiköhän se tästä. Hammasta purren. Aihe on ainakin hyvä: mielenkiintoinen, ei ole paljoa tutkittu ja on ajankohtainen. Hyvillä mielin siis voin käydä työn kimppuun.

• Elämää, ei sen enempää , Opinnot
• Kommentit (1)

Kinuski 29. Syyskuu, 2009

Tänään syntyi pieni poikavauva siskolle. Nyt vain shoppaamaan lankaa uusia pipoja ja tumppuja ja sukkia varten ja vähän myöhemmin puikolle hyppää tämä: Tähkä. Langan vaihdan varmaan Kotiväkeen ja isoimman ohjeen mukaan teen. Toivottavasti viikonloppuna pääsen uutta tulokasta katsomaan, nyt pitää tyytyvä vain kuvaan.

• Elämää, ei sen enempää
• Kommentit (4)

Kinuski 4. Elokuu, 2009

Päätinpä nyt kuitenkin tehdä muutokset tällä kertaa heti.. Poistin turhat sivut ja loin uusia aiheita ja vaihdoin vanhat uusiin. Olipahan siinäkin homma. Mutta nyt pitäisi olla hyvin ainakin hetken. Tuli vähän parempi olokin, näin pienestä asiasta =D

• Elämää, ei sen enempää
• Kommentit (1)

Kinuski 4. Elokuu, 2009

Viime aikoina itselläni on ollut tunne, että jotain pitäisi tehdä, tehdä joku muutos elämään. Ei vaan tahdo jaksaa tätä samaa arkea. Olen jopa puolitosissani harkinnut jättäväni opinnot ja hakevani ammattikouluun.. Mutta on enää niin vähän jäljellä, että hammasta purren vedän nämä loppuun ja toisaalta tiedän, että kun taas alkuun pääsee, niin tykkään tuosta yliopistomaailmasta niin paljon.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö tahtoisi tehdä jotain muutosta. En ole vielä päättänyt mikä se olisi. Jotain pitää kuitenkin tehdä. Voi olla, että hiusten värjääminen riittäisi tai sitten pitää tehdä jotain isoa. Jotain kuitenkin on tehtävä. Osana tätä muutosta voisi olla tämän blogin uudelleen tekeminen. Vetäisin kaikki vanhat kirjoitukset pois ja järjestäisin kaikki uudestaan. Tällä hetkellä en pidä tätä käsityö/askartelublogina, koska en ole kovin tuottelias (l. nopea) tekijä, vaan neulominen on hidasta ja kausiluonteista. Toisaalta en ole osannut kirjoittaa tänne mitään syntyjen syviä, koska haluan pitää tietyn asteisen anonymiteetin. Mitä kerran nettiin laitat, se säilyy netissä.

Mitä olen blogilistan kautta seurannut eri käsityöblogeja, olen huomannut, että mitä enemmän blogissa esitellään valmiita tuotoksia, sitä enemmän sitä seurataan ja kommentoidaan. Totta kai tämä on normaali osa tätä genreä, mutta henkilökohtaisesti olen pitänyt sellaisista blogeista, joissa on myös jotain muuta kuin vain käsitöistä, langoista, neulelehdistä jne. juttua. Sitä oikeaa elämää ja välillä vähän syvällisempää pohdintaa. Tämä on ehkä se omin suunta myös minulle.

Näihin sanoihin on hyvä päättää tämä entinen Puesta del Sol nykyinen Hiljaisuuden teitä blogi. Uusi ja toivottavasti vähän paremmin organisoitu blogi tulee tähän samaan osoitteeseen toivottavasti pian. Kiitoket kaikille kommentoijille ja blogiani seuranneille. Olette pienilukuinen joukko, mutta sitä tärkeämpiä. Erityiskiitos MarjutJ:lle ja Pamille. Laitan blogin salasanan taa huomenna aamusta ja avaan vasta, kun olen saanut järjestettyä blogini mieleisekseni. Todennäköisesti nimenvaihdoksen kera palaamme ensi viikolla.

• Elämää, ei sen enempää
• Kommentit (3)