Hiljaisuuden teitä

Häärumba on nyt puolessa välissä. Viime lauantaina juhlittiin ystäväni häitä ja nyt on sitten siskon häät. Mitähän mä nyt osaisin noista kaverin häistä kertoa? Morsian oli kaunis, sulhanen komea ja säiden suhteen kävi uskomaton tuuri: aamulla oli todella sateisen näköistä, mutta sadetta tuli aivan vähän ruokailun aikana, muuten oli jos ei nyt aurinkoista, niin kuivaa ja muuten hyvä sää. Onnistuin muuten nappaamaan sen aidon morsiuskimpun. Morsian itse ei halunnut säilyttää omaa kimppuaan, joten tuossa kimpussa on nyt sitten sitä taikaa, kun on ihan alttarilla käynyt. Katsotaan, jos sitten pitäisi paikkansa.

Siskon häät alkavat olla nyt järjestyksessä. Tässä nyt olen päivää vietellyt koneen ääressä ja kirjoitellut ohjelma-aikatauluja, kirkkossa lukemiani tekstejä ja omaa puhettani vastaanotolle. Ai miten niin olen ajoissa kirjoittamassa puhetta? Onneksi minulla on jonkin verta kokemusta puheiden pidosta, joten uskon, että kerkiä ja pystyn hyvin kirjoittamaan lyhyen puheen.

Salomonin solmu huivi toimi loistavasti kaverin häissä. Pysyi hyvin paikallaan, en sotkenut sitä ja suojasi käsivarsia. Pitääpi ottaa siitä kuvaa sitten heti, kun mahdollista ja laittaa tänne. Olen aikas tyytyväinen huiviin. Toivottavasti tulee tilaisuuksia käyttää sitä uudestaan.