Hiljaisuuden teitä

Nyt se on ohitse. Sain juuri äsken luettua viimeisen Harry Potterin. Nyt sarjan loputtua olo on tyhjä. Ei tule enää uutta osaa. Ja hyvä niin, jos Rowling tästä vielä jatkaa, niin koko sarjalta lähtee uskottavuus.

En ikinä ole pitänyt itseäni hirveänä Potter-holistina, päädyinhän ikään kuin vahingossa sarjan pariin: äitini osti sarjan ensimmäisen osan yllätykseksi minulle. Kuitenkin omistan jokaisen osan kirjasta suomeksi ja lähes kaikki englanniksi, hitaasti kasaan sarjaa ruotsiksi ja yksi osa löytyy jopa espanjaksi. Tuttujen tarinoiden avulla on helppo kasvattaa omaa kielitaitoaan, vaikka satuja on esim. espanjaksi hyvin vaikea lukea erilaisten aikamuotojen takia.

Viimeinen osa oli todella erilainen mielestäni verrattuna muihin. Lukemisen jälkeen tuli mieleen actionfilmi, niin rankkaa tykitystä se oli. Mutta kuitenkin se sopi kirjaan ja siihen, että kaikki päättyy nyt. Pidin todella paljon kirjan aikuisemmasta sävystä ja ihailen Rowlingin kirjoittamistapaa. Se tempaa mukaan. Hattua pitää ehdottomasti nostaa myös suomentajalle Jaana Kapari-Jatalle. Hän on tehnyt kyllä upean työn suomennoksissaan. Mielenkiintoista on, että tavallaan hänkin on noussut hyvinkin tunnetuksi kääntäjäksi sarjan myötä. Ei tällaista tapahdu kovinkaan monen muun kääntäjän kohdalla?

Potter-sarja on kyllä hyvin erikoinen ilmiö nykymaailmassa. Tuntuu vähän, että tällaiset elämää suuremmat sarjat/kirjat tulevat tietyn syklin mukaan. 1950-luvulla Taru sormusten herrasta oli vastaava menestys ja se kiehtoo yhä lukijoita. Harry Potter on samanlainen menestys. Mikähän kirja on seuraava vastaava? Kuinkahan nopeasti esim. kasvatustietelijät tai sosiologit alkavat tutkia tätä ilmiötä?

Rakastan kirjoja ja en voi sietä Potter-filmejä. Olen jokaisen niistä vuokrannut ja katsonut, koska tahdon tietää mitä vastustan. Filmeissä ei ole tavoitettu samanlaista tenhoa kuin kirjoissa on, ja filmeissä on aika voimakas rahastuksen maku mielestäni. Lisäksi kirjat ovat kestävä aare, joiden ääreen voi palata yhä uudestaan ja uudestaan ja lähteä uskomattomalle matkalle testaamaan oman mielikuvituksen rajoja. Sitä ei mitkään leffat voi peitota.

Luinpa sitten suomeksi, englanniksi, ruotsiksi tai espanjaksi kirjat tulevaisuudessa, uppoudun yhä uudestaan Potterin maailmaan ja tulen yhä itkemään ja jännittämään Harryn puolesta. Ajan myötä, toivottavasti, voin antaa kirjani omille lapsilleni luettavaksi ja jakaa heidän kanssaan tämä maailman riemut.