Hiljaisuuden teitä

Pitkästä aikaa tuli vähän intoa askarrella. Jouluna tuli tehtyä niin paljon kortteja, että ei ihan heti halunnut tehdä kortteja. Enkä kyllä olisi kerennytkään mitään tehdä, kiitos opintojen. Tänään kuitenkin syntyi pitkästä aikaa kaksi korttia.

Kävimme S:n kanssa Ideaparkissa ja tulipahan sitä nyt liityttä Faunattaren kanta-asiakkaaksi, kun saimme siellä niin hyvää palvelua. Jotain etua siitä kortista varmana on, ainakin leluja ja puruluita sieltä viitsii ostaa.

Kun kerran Ideaparkissa oltiin, oli minun ihan pakko käydä Sinellissä. Mukaani tarttui hääidealehti ja elämäni ensimmäinen Magnolia leimasin. Samalla tämä oli myös elämäni ensimmäinen kannaton leimasin. Onneksi noita tyhjiä cd-levyjen koteloita on, niin pystyin jo tänään leimaamaan. Pientä harjoittelua tuo tosi vaatii, ehkä kannattaisi ostaa/tehdä sopivan kokoinen kanta tuolle, niin voisi olla vähän helpompaa.

Ensimmäisenä tein tällaisen kortin. Harmittavasti vain korttipohjat ovat vähissä ja puikkoliima on loppu. Piti käyttää eri keepperiä, joka tietysti sitten teki pienet kurtut kuvaan. Kyllä tämän kuitenkin kehtaa antaa jollekulle.

Toinen kortti on sitten tällainen. Minulla oli yksi vanha cd-levy, jonka S sitten halkaisi.. Paljain käsin. Voitte arvata, että tuhannen päreiksihän se levy meni, onneksi S ei haavoja saanut käsiinsä. Palasista sitten kokosin vähän pohjaa korttiin ja pikaliimalla liimasin. Hyi hitsi se liima haisee pahalle. Pakko aina tuulettaa kunnolla, kun sitä liimaa käyttää.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen näihin kortteihin. Erityisesti väritys on mielestäni onnistunut näissä. Vähän varjostusta olen jopa osannut tehdä. Se on aina ollut minulle vaikeaa, mutta näissä se on jo aika hyvä. Harjoitus tekee mestarin, vai mitä?

Aluksi vähän ihmettelin ihmisten innostusta näihin Magnolia leimasimiin, mutta kun nyt ostin ja käytin, niin pakko on sanoa, että fanitan myös. Tekisi hieman mieli tilata muutama Sinellin nettikaupasta.. Kerta kaikkiaan suloisia leimasimia!