Hiljaisuuden teitä

Mitä saadaan, kun yhdistetään vanha peitto, vahakangasliina, toppahousukangasta, toistaitoinen ompelija ja hirveä into tehdä?

Vastaus: Hermonsa menettänyt ompelija. Kävin eilen ryöväämässä äitini kangasvarastoja ja etsimässä muita sopivia tarvikkeita koiran petiä varten. Tänää piti heti kotiin palattuamme aloittaa sen suuremmitta suunnittelematta pedin teko. Nyt ei ole kuvia vielä, mutta huomenissa, viimeistään keskiviikkona, saatte valmiista työstä kuvan.

Kuitenkin.. Yritys oli kova, mutta liukas tikkikangas oli viedä voiton. Että inhoan ommella sitä kangasta! Luisti ja alulanka meni koko ajan söhryyn. Vähän parempaa jälkeä sain, kun vaihdoin tikinpituuden pienemmäksi. Pariin kertaan jouduin purkamaan jo ommellun sauman, oli todellista herkkua.. Välillä kyllä hermot kiristyivät uhkaavasti, mutta jaksoin ja sain tehtyä pedin valmiiksi. Osat ovat nyt ulkona tuulettumassa ja huomenissa käyn ostamassa neppareita suojuksen kiinnittämistä varten.

Tosiaan.. Meille tulee nyt virallisestikin koira. Varausmaksu on nyt maksettu ja toivottavasti pian pääsemme pentuja katsomaan. Oma blue merle koiruus voi hyvin ja on reipas. Tästä se lähtee, tuskainen odotus.