Puesta del sol

Kirjoittaja Kinuski @ 28. Helmikuu - 19:10

Kävin tänään Papruksessa ja mukaan tarttui pitkästä aikaa korttipohjia, mustakultaääriviivatarraa (jee, tää on niin loistavan näköinen) ja hääaiheinen 3D-arkki. Arvata saattaa, että pitihän sitä heti ruveta leikkimään uusilla tarvikkeilla.

Koska tosiaan siskoni lisäksi yksi parhaista ystävistäni on menossa kesällä naimisiin, täytyy minun tehdä heille onnittelukortit. Ennen pennun saapumista on hyvää aikaa niitä väkerrellä. Tänään syntyi sitten tällaiset. Valitan kuvien huonoa laatua, hämärässä oli vähän hankala kuvata.

Tähän kortiin olen erityisen tyytyväinen. Se on hyvin rauhallinen ja harmooninen. Pitkään mietin, että laitanko nuo kulmatarrat. Muistin nimittäin, että varastossa olisi ollut toisenlaisia kulmatarroja. Noh ei tietenkään ollut, mutta kyllä nämäkin sopivat hyvin kuvaan mielestäni. Tämä kortti menee siskolleni.

Tämä on sitten se toinen kortti. Hempeän vaaleanpunainen/lila pohja. Tuota 3D-osuutta oli hankala kuvata, koska se on hyvin vaalea ja monissa kuvissa se oli vain epämääräinen sotku.  Tässä olen rajannut sitten tuolla mustakullalla. Aluksi oi vain nuo kulmarajaukst, mutta sitten lisäsin nuo muut. En ole ihan varma, että onko tämä sitten niin onnistunut kortti kuin tuo ylempi.. Nuo rajaukset mietityttävät. Mutta tämä kuitenkin menee kaverilleni.

Sitten piti päästä kokeilemaan tätä ihanaa korttipohjaa. Tähän minun piti alunperin tehdä hääkortit, mutta eipä nuo kuvat olisi leikkaamatta mahtuneet. Onneksi oli vielä vauvaonnitteluja jäljellä. Tähän korttiin olen kanssa tyytyväinen. Se on erittäin hyvin onnistunut ja suloinen. Tosin hieman mietin, että pitäisikö noiden rakojen taakse liimata jotain eriväristä paperia. Nyt se on ehkä vähän hankalaa, kun tuo kuva on jo kasassa, mutta ehkä mä kokeilen miltä se näyttäisi.

Yhdet vauvansukat on myös tullut neulottua, mutta niistä kuvat tulee myöhemmin. Nyt ei enää jaksa ruveta leikkimään kameran kanssa. Lauantaina pääsemme S:n kanssa katsomaan koiranpentuja. Vielä neljä viikkoa ennen kuin pentu kotiutuu..

Kirjoittaja Kinuski @ 23. Helmikuu - 10:17

Koska olen eri paikoissa puhunut niistä käsityö- ja askartelukirjoista, joista olen jotain tehnyt tai omistan, niin päätin nyt tehdä sivun niille kirjoille. Aluksi tämä on hyvin pieni muotoinen sivu, koska osaa kirjoista minulla ei ole täällä vaan ne ovat Keski-Suomessa. Mutta pikkuhiljaa lista täydentyy. Sieltä sitten voitte katsella ja miettiä onko kirja hyvä vai ei. Itse olen jokaisesta vähintään jotain tehnyt, joten niitä osin voin suositella kirjoja.

Kirjoittaja Kinuski @ 22. Helmikuu - 17:35

Pitkästä aikaa tuli vähän intoa askarrella. Jouluna tuli tehtyä niin paljon kortteja, että ei ihan heti halunnut tehdä kortteja. Enkä kyllä olisi kerennytkään mitään tehdä, kiitos opintojen. Tänään kuitenkin syntyi pitkästä aikaa kaksi korttia.

Kävimme S:n kanssa Ideaparkissa ja tulipahan sitä nyt liityttä Faunattaren kanta-asiakkaaksi, kun saimme siellä niin hyvää palvelua. Jotain etua siitä kortista varmana on, ainakin leluja ja puruluita sieltä viitsii ostaa.

Kun kerran Ideaparkissa oltiin, oli minun ihan pakko käydä Sinellissä. Mukaani tarttui hääidealehti ja elämäni ensimmäinen Magnolia leimasin. Samalla tämä oli myös elämäni ensimmäinen kannaton leimasin. Onneksi noita tyhjiä cd-levyjen koteloita on, niin pystyin jo tänään leimaamaan. Pientä harjoittelua tuo tosi vaatii, ehkä kannattaisi ostaa/tehdä sopivan kokoinen kanta tuolle, niin voisi olla vähän helpompaa.

Ensimmäisenä tein tällaisen kortin. Harmittavasti vain korttipohjat ovat vähissä ja puikkoliima on loppu. Piti käyttää eri keepperiä, joka tietysti sitten teki pienet kurtut kuvaan. Kyllä tämän kuitenkin kehtaa antaa jollekulle.

Toinen kortti on sitten tällainen. Minulla oli yksi vanha cd-levy, jonka S sitten halkaisi.. Paljain käsin. Voitte arvata, että tuhannen päreiksihän se levy meni, onneksi S ei haavoja saanut käsiinsä. Palasista sitten kokosin vähän pohjaa korttiin ja pikaliimalla liimasin. Hyi hitsi se liima haisee pahalle. Pakko aina tuulettaa kunnolla, kun sitä liimaa käyttää.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen näihin kortteihin. Erityisesti väritys on mielestäni onnistunut näissä. Vähän varjostusta olen jopa osannut tehdä. Se on aina ollut minulle vaikeaa, mutta näissä se on jo aika hyvä. Harjoitus tekee mestarin, vai mitä?

Aluksi vähän ihmettelin ihmisten innostusta näihin Magnolia leimasimiin, mutta kun nyt ostin ja käytin, niin pakko on sanoa, että fanitan myös. Tekisi hieman mieli tilata muutama Sinellin nettikaupasta.. Kerta kaikkiaan suloisia leimasimia!

Kirjoittaja Kinuski @ 20. Helmikuu - 14:53

Nyt vihdoin oli aikaa istua koneelle ja päivitellä ihan kuvienkin kera tätä blogia. Samalla vinkkaan tällaisesta kyselystä. Tulokset ovat varmana mielenkiintoisia, olisi mukava nähdä niistä jotain tilastoa.

Kiitos kaikille koiraonnitteluista. 1.3 mennään pentuja katsomaan, onneksi kuu vaihtuu pian ;) Mutta eilisen ja toissapäivän istuin tiukasti ompelukoneen äärellä ähertämässä. En ikinä ole oikein ollut sinut ompelukoneen kanssa ja petiä tehdessä tämä tunne vain vahvistui. Peti on nyt kuitenkin valmis ja odottaa meidän koiraamme kotiutuvaksi.

Lähtökohta oli tämä: iso kasa sekalaista tarviketta äidin kangaskaapista. Tuossa on vanha peitto (kuvassa ylhäällä oleva iso vaalea mytty), pari nippua tummansinistä tikkikangasta ja vanha vahakangaspöytäliina. Tarkoitus oli tehdä sellainen peti, jonka päällisen voi ottaa irti ja pestä koneessa, jos pentu petinsä sattuu sotkemaan. Koska kosteutta hylkivät kankaat maksavat mansikoita, vanha pöytäliina tuli tarpeeseen.

Erittäin pitkällisten ja hermoja raastavien hetkien jälkeen, peti valmistui vihdoin eilen. Neppareista vain 2 on kunnolla kiinni meneviä. En tiedä johtuiko työkalusta, vasarointitaidoista vai kankaasta, mutta napin osat tuntuivat luistavan. Pääasia kuitenkin on, että ne pitävät edes hieman.

Tästä tarvikepussista olen erityisen ylpeä. Ostin Eurokankaasta palan ihanan keltaista housukangasta ja tein näin onnistuneen pussin. Pienet ilot vai mitä? ;) Suoraa saumaa vaan, mutta sekin on jo aika saavutus minulta. Kolmesta napista keskimmäinen taas luiskahti, mutta onneksi kaksi nappia pitävät hyvin. Tarkoitus olisi ehkä vielä jotain kirjoa tuohon pussin kylkeen. Katsoo nyt mitä keksii. Alunperin tahdoin pussin, jonka pohja on pyöreä ja suu suljetaan kiristysnyörillä, mutta en jaksanut alkaa miettimään sellaisen tekoa. Tämä saa kelvata meille harjojen ja kampojen säilytyspaikaksi.

Kirjoittaja Kinuski @ 18. Helmikuu - 16:33

Mitä saadaan, kun yhdistetään vanha peitto, vahakangasliina, toppahousukangasta, toistaitoinen ompelija ja hirveä into tehdä?

Vastaus: Hermonsa menettänyt ompelija. Kävin eilen ryöväämässä äitini kangasvarastoja ja etsimässä muita sopivia tarvikkeita koiran petiä varten. Tänää piti heti kotiin palattuamme aloittaa sen suuremmitta suunnittelematta pedin teko. Nyt ei ole kuvia vielä, mutta huomenissa, viimeistään keskiviikkona, saatte valmiista työstä kuvan.

Kuitenkin.. Yritys oli kova, mutta liukas tikkikangas oli viedä voiton. Että inhoan ommella sitä kangasta! Luisti ja alulanka meni koko ajan söhryyn. Vähän parempaa jälkeä sain, kun vaihdoin tikinpituuden pienemmäksi. Pariin kertaan jouduin purkamaan jo ommellun sauman, oli todellista herkkua.. Välillä kyllä hermot kiristyivät uhkaavasti, mutta jaksoin ja sain tehtyä pedin valmiiksi. Osat ovat nyt ulkona tuulettumassa ja huomenissa käyn ostamassa neppareita suojuksen kiinnittämistä varten.

Tosiaan.. Meille tulee nyt virallisestikin koira. Varausmaksu on nyt maksettu ja toivottavasti pian pääsemme pentuja katsomaan. Oma blue merle koiruus voi hyvin ja on reipas. Tästä se lähtee, tuskainen odotus.

Kirjoittaja Kinuski @ 13. Helmikuu - 20:43

Lähden huomenna S:n kanssa käymään Keski-Suomessa. Tarkoitus on käydä porukoilla ihan lomailemassa ja sitten siskon luona vähän väkräämässä hääjuttuja. Blogia tuskin kovin ahkerasti joudan siellä päivittelemään, mutta heti paluun jälkeen laittelen juttua tänne. Hyvää ystävänpäivää kaikille näin etukäteen =)

Kirjoittaja Kinuski @ 10. Helmikuu - 11:53

Mun piti neuloa itselleni uusi paita, sellainen puuvillainen, jossa on sopivan pitkät hihat. Sellainen paita, jota voisi käyttää sekä kesällä että talvella. Kävin sitten vanhoja käsityölehtiäni lävitse ja löysinkin pari oikein kivaa. Yhden sitten valitsin ja lankakin oli jo lähtökohtaisesti Novitan Malibua. Kaikki näytti hyvältä siis: ohje oli selkeä, ihana pitsikuvia miehustassa ja lankaa lähikaupassa.

Kävimme perjantaina S:n kanssa hoitamassa asioita keskustassa ja samalla mun piti ostaa lankaa Vapaavalinnasta. Langat sai jäädä kauppaan, kun laskin nopeasti hinnan. 100 grammaa Novitan Malibua maksoi 5,99 eli kilo lankaa (varalankaa, jos neulon pidemmän helman) maksaa 60 euroa! Järkytyin ja pahasti. Kävin sitten Anttilassa katsomassa vastaavan langan hintaa ja se oli 6,99 eli 70 euroa kilo! Mikä langassa maksaa? Tuolla hinnalla ostaisin esim. Dropsin Parisia tai muuta Dropsin puuvilla(sekoite) lankaa Jyväskylästä.

Lopputulos tässä on se, että kiron taas omaa tyhmyyttäni, kun en saa painoa pois ja langanvalmistajien hinnoittelua. Totta kai langan tekeminen on kallista, en sitä kiellä, mutta eipä tule yhtään halvemmaksi ostaa lankoja ja tehdä vaatteita itse. 60 - 70 eurolla saisin esim. Lindexistä vähintään pari hyvää paitaa, rintaliivejä myös. Aivan järkyttävää tämä hinnoittelu. Totta kai itse tehty on aina itse tehty, mutta ei minulla ole varaa ostaa noin kallista. Pakko kai vain tyytyvä nyt tekemään sukkia ja lapasia, vaikka ne tulevat jo korvista ulos.

Kirjoittaja Kinuski @ 6. Helmikuu - 10:11

Käykäähän lukemassa tämä teksti. On muuten erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Hollywood on ihan oma lukunsa naiskauneuden kohdalla, siitä ei edes kannata puhua, mutta valitettavaa on, että Suomessakin on menty samaan. Eikä nyt puhuta ylipainon aiheuttamista terveydellisistä ongelmista, vaan puhtaasti siitä kuinka oravanpyörä toimii. Tekijät katsovat, että vain tietynlaiset naiset saavat tiettyjä rooleja ja ajan myötä kysyntä alkaa myös vastata tarjontaa, jolloin tarjonnan on enemmän vastattava kysyntään. Tämähän on ihan markkinataloutta.

Surullista on, että tätä tapahtuu ihmisten itsetunnolla: kuinkahan moni isokokoinen nainen (ja miksei mieskin) kärsii alemmuuskompleksista, kun kaikkialla tarjotaan vain sitä tiettyä mallia, laihuutta. Ylipainon vaaroista jaksetaan koko ajan muistuttaa ja puhua ihan julkisestikin, mutta otetaanko alipainoa esille näin usein? Ei todellakaan. Laihuus on hyväksyttävää ja alipainoiset, vaikka hekin saavat kuraa niskaansa, saavat olla enemmän rauhassa kuin lihavat. Alipaino, jos se on luonnollista, on samanlainen ongelma kuin taipumus lihavuuteen: geeneissä. Aivan oma lukunsa on sitten anoreksia ja pakonomainen tahto laihduttaa.

Valitettavaa on, että terveydenhoidossa kannustetaan jopa kymmenvuotiaita lapsia laihduttamaan. Kuinkahan monta anoreksia tapausta voitaisiin välttää, jos lääkärit ja terveydenhoitajat vähän hiosivat tekniikkaansa puhua potilaille? Potilaiden itkettäminen ja syyllistäminen ei ole oikea tapa. Sehän vain vahvistaa heikkoa itsetuntoa, kun ylhäältäpäin arvovaltainen lääkäri tuomitsee koko ihmisen. Tämä koskee muitakin potilas-lääkäri -suhteita. Lääkärin tehtävä ei ole itkettää ja syyllistää potilasta vaan tukea ja auttaa. Kepillä ei ikinä päästä tavoitteeseen.