Sormikkaat edistyvät. Eilen vietin ihanan vapaapäivän erossa prosetyöstäni. Katsoin S:n kanssa yhden nauhoitetun leffan (Predator) ja neuloin koko sen ajan. Muutenkin kutimet pysyivät kädessä lähes tulkoon koko päivän tai ainakin illan. Peukalokiila on valmis ja kirjoneulekuvio on puolessavälissä. Hyvin menee siis. Ei enää paljoa puutu, niin ensimmäiset alpakkasormikkaat ovat valmiit.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lankaa, ainakin ruskeaa, jää ylitse. Ajattelinkin, että voisin tehdä vauvalle sukat vastaisuuden varalle. Ainakin kaksi ihmistä suunnittelee vauvaa, joten hyvä on varautua. Tuota luonnonvalkoistakin varmana jää, joten pysytyn varmaankin tekemään parit pienet kirjoneulesukat. Ideakin on mielessä. Ajattelin käyttää tätä vanhaa tuttua mallia. Nämä ovat minusta niin uskomattoman söpön näköiset sukat.

Prose ei nappaa. Pitäisi kirjoittaa enää johdanto ja loppuluku, mutta nyt aihe tökkii niin pahasti. Tänään on pakko tehdä nuo puuttuvat luvut, jotta huomenna voi lukea työn lävitse ja tehdä tarvittaessa korjauksia. Uuuh.. nyt ymmärrän mitä vetäjä sanoi, kun kertoi, että keväällä vihaatte aihettanne. Aiheeni on edelleen mielenkiintoinen, mutta nyt se tulee jo korvista ulos. Heti, kun työni olen palauttanut, pidän aiheesta pienen tauon ja vasta sitten rupean kirjoittamaan aineopintojentutkielmaa.

Asiasta ihan muuhun. Koska tämä blogi on muodostunut entistä enemmän käsityö- ja muu höpinäblogiksi, koin ettei tänne voi enää lisätä mitään uutta aktiivista aihetta. Sen takia loin uuden blogin, joka käsittelee meidän koiranodotusta ja elämää koiran kanssa. Blogin nimi on Rommin elämää ja se löytyy myös Blogilistalta. Siellä ei hirveästi vielä mitään ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.