Hiljaisuuden teitä

Enhän minä ole tämän loman aikana saanut yhtään tehtyä niitä alpakkasormikkaita, päinvastoin. Edelleen langat ovat kerällä matkalaukussa ja toinen hanska odottaa pariaan. Kun ei ole yhtään talvinen sää, niin ei juuri innosta neuloa mitään lämmintä. Saa nähdä milloin saan inspiraation tehdä sormikkaat valmiiksi. Toivottavasti tämän “talven” aikana.

En mä kuitenkaan osaa olla ilman käsityötä. Äidilleni kävi pieni moka ja hän osti vahingossa väärän väristä virkkuulankaa (myyjäkin mokasivat, he katsoivat väärää koodia). Noh minä sitten otin nämä persikan väriset DMC:n virkkuulangat huomaani. Äidin yhdestä virkkuukirjasta löytyi kiva pikkuliinan ohje - ruutuvirkkauksella tietty - ja sitä nyt olen tehnyt. Kaikki ei vaan ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan..

1. En oikein pidä tuosta väristä. Kaikki hempeän romanttiset vaaleanpunaiset sävyt saavat minut kakomaan kahusta ja iljetyksestä. Heti alusta asti oli selvää, että en tuota liinaa itse pidä vaan annan sen jollekulle lahjaksi. Noh, lahjan vastaanottaja löytyi helposti, kun eräs kaverini muuttaa nyt uuteen kämppään. Hän saa sen tuparilahjaksi.

2. Tuosta lahjasta seuraa sitten se, että liinassa ei saa olla virheitä. Ihan alussa on yksi näkyvä virhe, mutta en enää viitsi sitä purkaa. Kaikki muut virheet olen kylmän rauhallisesti purkanut. Kylmän ja kylmän, viimeksi jouduin purkamaan pari kerrosta pois, ja siinä vaiheessa hermot jo vähän kiristyivät. Yhteensä olen varmaan kolme kertaa joutunut purkamaan tuota liinaa. Malli on helppo ja nopea tehdä, mutta näköjään en enää osaa olla tarkkana vaan virheitä tulee. Raivostuttavaa.

Kuvia tuosta liinasta tulee heti, kun saan sen valmiiksi ja ollaan palattu kotiin Tampereelle. En ottanut kameran piuhaa mukaan, joten en pysty siirtämään kuvia täällä vanhempieni luona. Toivottavasti vain saan tuon liinan pian valmiiksi..