Joskus mietin, että olenko minä kovinkin tylsä ihminen, kun en muiden nuorten tavoin viihdy baareissa vaan vietän paljon mielummin rauhallisen koti-illan mieheni kanssa tai ystävien kanssa ruokaa laittaen kotona.

Olin eilen yhdessä baarissa ystäväni ja S:n kanssa. Ystävä oli tullut Keski-Suomesta asti eräälle keikalle ja me lähdimme hänen mukaansa. Todetaan keikasta vielä sen verta, että musiikillisesti se ei ollut minun ominta alaani vaan uudempaa iskelmää. Vaikka tuo baari oli sitten täynnä n. 40 vuodesta eteenpäin olevia ihmisiä (joukossa oli muitakin nuorempi kuitenkin), niin pakko se vain on todeta: en viihdy baareissa. Musiikki on niissä järjestäin liian kovalla, porukka on kännissä ja mitään ei voi oikeastaan tehdä.

Tylsäksi ja ennalta vanhentuneeksi tunsin itseni sen takia, että kun keikka loppui lähdimme S:n kanssa kotiin siinä kahden aikaan ystäväni jäädessä vielä baariin, koska hän oli tavannut siellä erään ystävänsä. He menivät vielä jatkoille, josta ystäväni palasi vasta myöhään meille.

Tässä on mielenkiintoinen ristiriita: toisaalta yhteiskunta viestittää, että juominen ei ole hyvä asia ja on parempi pitää muuten hauskaa, mutta toisaalta se asettaa paineita juoda. Jos ei juo eikä käy baareissa, on tylsä ja harmaa ihminen. Ei kunnon nuori. Mutta entä jos ei pidä alkoholin mausta eikä baarien melusta tai tunkkaisesta tunnelmasta? Harvoinpa järjestetään mitään alkoholitonta opiskelijatapahtumaa ellei seurakuntaa lasketa mukaan. Menipä sitä sitten opiskelijaporukalla keilaamaan tai peli-iltaa viettämään, alkoholi kuuluu asiaan. Vaikka joku toiminta alkaisikin ilman alkoholia, niin jossain vaiheessa se kuitenkin tulee mukaan. Miksi ei voisi järjestää täysin alkoholittomia tapahtumia?

Juon itsekin siiderin pari silloin tällöin, joskus viiniä, mutta ikinä en niin paljoa, että olisin ollut kännissä tai saanut krapulan. Minusta se ei vain ole hauskaa. Vaikka yleensä haistatan pitkät muiden mielipiteille, niin joskus se käy ylivoimaiseksi: kolmas asumisvuosi Tampereella on käynnistynyt enkä siltikään tunne kovin hyvin ketään. Jos en juo, jään sosiaalisesta piiristä ulos, jos juon, myyn periaatteeni. Kummin vain teen, niin paha olo tulee jossain vaiheessa.

Joskus olisi nimittäin todella kivaa lähteä naisten kanssa syömään tai elokuviin, kuten teimme lukiossa kaveriporukalla. Alkoholia ei ollut. Tai mennä jonkun kotiin, laittaa hyvää ruokaa, puhua, pelata, katsoa leffaa, viettää iltaa, ehkä juoda vähän viiniä sivistyneesti, pitää hauskaa ilman alkoholia. Tunnen itseni aivan outolinnuksi, kun haluan tällaista enkä baari-iltoja. Ei se etteikö näitä asioita voisi tehdä S:n kanssa, mutta mukavaa vaihtelua olisi tehdä noin joidenkin muidenkin kanssa.

Ilmeisesti jään sosiaaliseen paitsioon, kun en tahdo lähteä toisten kännivahdiksi ja itselleni morkkista kehittämään baareissa, joista välillä tulee mieleen enemmänkin lihatiskit kuin mikään muu. Kaikkein outoa tässä on se, että ennen minulla ei ollut mitään ongelmia saada ystäviä ja kavereita, päinvastoin. Olen aina ollut sosiaalinen ihminen ja sen takia tämä paitsioon jääminen tuntuukin todella pahalta. Ehkä tältä jossain vaiheessa pääsee takaisin.. Tai sitten ei.