Puesta del sol

Kirjoittaja Kinuski @ 28. Syyskuu - 06:00

Pääsen hetkeksi irtautumaan opintojen aiheuttamasta oravanpyörästä, kun lähden siskon luo Jyväskylään. Alamme askarrella häitä varten kutsuja ja pöytäkoristeita. Kuvia tulen ottamaan paljon ja muutenkin kertoilemaan viikonlopusta joskus ensi viikolla, kun aikaa löytyy.. Mutta ehkä pientä esimakua saatte, kun ajattelette kolmea naista, yli 200 satiiniruusunnuppua, sataa korttipohjaa, mulperipaperia, saksia, liimaa ja teräviä paperiveitsiä. Sotkua, hauskuutta ja varmana pientä ärtymystäkin on varmana luvassa!

Sukat ovat edistyneet sen verta, että olen kantapäätä aloittanut. Tarkoitus on ottaa ne mukaan Jyväskylään, jos vaikka vähän ennättäisi niitäkin siellä tehdä. Katsotaan nyt. Hieman houkuttelisi sitten tehdä toiset versiot noista sukista (jos ne ovat hyvännäköiset) jostain muusta langasta kuin Novitan langoista. Ainoa vaan, että en oikein tiedä ja tunne näitä ohuempia sukkalankoja. Stepsistä olen paljon kyllä kuullut, samoin Fabelista. Kaipa niitä täältä Tampereeltakin saisi. En oikein netistä viitsisi tilata ellei ole aivan pakko. Tahdon kuitenkin ihan yksiväriset pitsisukat.

Oletteko käyttäneet tekemiänne villasukkia ihan normaaleina sukkina, esim. työpäivän aikana? Erityisen kiinnostunut olen pitsisukkienne käytöstä. Onko ne vain olosukat kotona vai käytättekö töissä jne. käyttösukkina? Kun minulla on ainakin se, että Novitan villalangoista tehtynä sukista tulee hyvin paksut ja lämpimät ja kunnon talvikenkien kanssa, ne ovat vähän liikaa. Siksi ajattelinkin, että jos käytän ohuempaa lankaa, niin voisiko niitä sitten ajatella käyttävänsä normaalien sukkien tapaan.

Noista seiska veikasta tehtyjä sukkia tulee käytettyä unisukkina, kotisukkina ja aikanaan hiihtäessä. Hmmm… Pitäisiköhän hommata sukset tänne ja alkaa taas hiihtää. Joskus aikanani pidin hiihtämisestä. Ehkä ensiksi pitäisi vähän käydä tutustumassa Tampereen hiihtomahdollisuuksiin (ei liikaa jyrkkiä mäkiä tai katkaisen koipeni ;) ).

Kirjoittaja Kinuski @ 26. Syyskuu - 09:47

Minulle on kehittynyt tässä käsityövuosieni aikana sellainen tapa, että teen yhden ison työn joka vuosi ja useamman pienen työn. Ihaillen ja ihmetellen olen lukenut muiden blogeja ja kertomuksia siitä kuinka he ovat viikossa tehneet hienon pitsipaidan tms. Vaatekoko tähänkin varmana vaikuttaa, mutta en siltikään pystyisi neulomaan niin tiiviiseen tahtiin, että viikossa saisin aikuiselle tarkoitetun vaatteen valmiiksi. Varsinkin kun neulon vain pari kolme tuntia kerrallaan päivässä. Yleensä illalla, kun katselen telkkaria.

Tässä on kuitenkin viime vuoden iso työ, Seitsemän veljestä Jättiraidasta neulottu Ruska-jakku. Ohje on otettu Suuren käsityölehden nro:sta 8/06. Siellä jakku oli nimellä pyöreäreunainen tms. jakku. Tuossa langassa on vain niin ihanat ruskansävyt mielestäni, joten päätin kutsua sitä Ruska jakuksi. Parhaiten langan värisävyt pääsevät oikeuksiin tuossa resorireunassa (tarkempi kuva tulossa myöhemmin). Jakku on ihanan lämmin, vähän kutittava (seiska veikka on mielestäni aika karheaa), mutta silti aivan ihana. Kuvan laatu on taas huono, pitää ottaa parempi kuva heti, kun on vähän valoisampaa ja löydän jonkun paikan, johon voin tuon kunnolla asetella.

Jotain uudempaa sitten. Kävin eilen Vapaa Valinnassa, kun teki mieli alkaa neuloa jotain kivaa ja pientä. Ostin sitten 150 grammaa Seiska veikkaa sukkalangaksi. Tässä on alku. Tarkoitus on tehdä tästä taas ihan omasta päästä sukka.. Katsotaan mitä tulee, idea on jo mielessä. Tänne päivittelen sitten tilannetta ja tuskailen, kun mikään ei onnistu.

Kirjoittaja Kinuski @ 23. Syyskuu - 19:51

Rakastan miestäni. Hän saa minut aina hyvälle tuulelle. Tämä viikonloppu on ollut aika raskas henkisesti ja viikko stressaavaa opintojen takia, mutta äsken hän sai minut unohtamaan kaiken sen. Oli ihanaa nauraa vapautuneesti ja pelleillä toisen kanssa vailla huolia. Voin sanoa suoraan, että olen maailman onnellisin nainen. Olen saanut todellisen kultakimpaleen. Vaikeista hetkistä huolimatta rakastan miestäni enkä vaihtaisi näitä kahtaa vuotta mihinkään. Rakastan sinua kultamussukkani.

Kirjoittaja Kinuski @ 22. Syyskuu - 13:43

Joskus mietin, että olenko minä kovinkin tylsä ihminen, kun en muiden nuorten tavoin viihdy baareissa vaan vietän paljon mielummin rauhallisen koti-illan mieheni kanssa tai ystävien kanssa ruokaa laittaen kotona.

Olin eilen yhdessä baarissa ystäväni ja S:n kanssa. Ystävä oli tullut Keski-Suomesta asti eräälle keikalle ja me lähdimme hänen mukaansa. Todetaan keikasta vielä sen verta, että musiikillisesti se ei ollut minun ominta alaani vaan uudempaa iskelmää. Vaikka tuo baari oli sitten täynnä n. 40 vuodesta eteenpäin olevia ihmisiä (joukossa oli muitakin nuorempi kuitenkin), niin pakko se vain on todeta: en viihdy baareissa. Musiikki on niissä järjestäin liian kovalla, porukka on kännissä ja mitään ei voi oikeastaan tehdä.

Tylsäksi ja ennalta vanhentuneeksi tunsin itseni sen takia, että kun keikka loppui lähdimme S:n kanssa kotiin siinä kahden aikaan ystäväni jäädessä vielä baariin, koska hän oli tavannut siellä erään ystävänsä. He menivät vielä jatkoille, josta ystäväni palasi vasta myöhään meille.

Tässä on mielenkiintoinen ristiriita: toisaalta yhteiskunta viestittää, että juominen ei ole hyvä asia ja on parempi pitää muuten hauskaa, mutta toisaalta se asettaa paineita juoda. Jos ei juo eikä käy baareissa, on tylsä ja harmaa ihminen. Ei kunnon nuori. Mutta entä jos ei pidä alkoholin mausta eikä baarien melusta tai tunkkaisesta tunnelmasta? Harvoinpa järjestetään mitään alkoholitonta opiskelijatapahtumaa ellei seurakuntaa lasketa mukaan. Menipä sitä sitten opiskelijaporukalla keilaamaan tai peli-iltaa viettämään, alkoholi kuuluu asiaan. Vaikka joku toiminta alkaisikin ilman alkoholia, niin jossain vaiheessa se kuitenkin tulee mukaan. Miksi ei voisi järjestää täysin alkoholittomia tapahtumia?

Juon itsekin siiderin pari silloin tällöin, joskus viiniä, mutta ikinä en niin paljoa, että olisin ollut kännissä tai saanut krapulan. Minusta se ei vain ole hauskaa. Vaikka yleensä haistatan pitkät muiden mielipiteille, niin joskus se käy ylivoimaiseksi: kolmas asumisvuosi Tampereella on käynnistynyt enkä siltikään tunne kovin hyvin ketään. Jos en juo, jään sosiaalisesta piiristä ulos, jos juon, myyn periaatteeni. Kummin vain teen, niin paha olo tulee jossain vaiheessa.

Joskus olisi nimittäin todella kivaa lähteä naisten kanssa syömään tai elokuviin, kuten teimme lukiossa kaveriporukalla. Alkoholia ei ollut. Tai mennä jonkun kotiin, laittaa hyvää ruokaa, puhua, pelata, katsoa leffaa, viettää iltaa, ehkä juoda vähän viiniä sivistyneesti, pitää hauskaa ilman alkoholia. Tunnen itseni aivan outolinnuksi, kun haluan tällaista enkä baari-iltoja. Ei se etteikö näitä asioita voisi tehdä S:n kanssa, mutta mukavaa vaihtelua olisi tehdä noin joidenkin muidenkin kanssa.

Ilmeisesti jään sosiaaliseen paitsioon, kun en tahdo lähteä toisten kännivahdiksi ja itselleni morkkista kehittämään baareissa, joista välillä tulee mieleen enemmänkin lihatiskit kuin mikään muu. Kaikkein outoa tässä on se, että ennen minulla ei ollut mitään ongelmia saada ystäviä ja kavereita, päinvastoin. Olen aina ollut sosiaalinen ihminen ja sen takia tämä paitsioon jääminen tuntuukin todella pahalta. Ehkä tältä jossain vaiheessa pääsee takaisin.. Tai sitten ei.

Kirjoittaja Kinuski @ 21. Syyskuu - 09:26

Yllätys oli tänä aamuna suuri, kun selailin läpi tekemiäni joulukortteja, niin niitä olikin tullut viisi korttia lisää. Merkillisesti olivat kortit lisääntyneet ja samalla askartelutarvikkeet vähentyneet…;)

Viisi korttia siis on syntynyt lisää ja nämä kaikki ovat tietysti fiksuja ja filmaattisia. Ei sitten puhuta kuvaajan kameran käsittelytaidoista mitään, eihän? =D

Näistä korteista mielestäni kaikkein kaunein ja samalla siis onnistunein on tuo sininen kynttiläkortti. Kuvan laatu on vain vähän huono, kun kuvaaja ei vielä taida kaikkia hienouksia, joita tuossa uudessa digikamerassa on. Eikä sitä ohjekirjaakaan siihen hätään löytynyt..

Joulukorttisato siis edistyy aivan loistavasti. Muulla käsityösaralla on ollut aika hiljaista. Terttu odotaa edelleen inspistä, mutta eiköhän se kohta tule, kun iltaisin aina telkkarin edessä alkaa niin kamalasti neulotuttamaan eikä ole mitään neuletta, niin eiköhän se Terttu sitten hyppää sellaisen puuskan innoittamana taas käteen.

Kirjoittaja Kinuski @ 20. Syyskuu - 14:37

Ei siis ikinä pitäisi alkaa selata neulekirjoja, joissa on vauvan vaatteita. Niitä kun katselee, niin tulee hirveä halu tehdä vauvan vaate. Ne kun ovat niin pieniä, suloisia ja kerta kaikkiaan aivan ihania. Miksi aikuisille ei ole mitään niin ihania ohjeita?

Vielä enemmän harmittaa se, että lähipiirissä ei ole ketään, joka olisi pieniin päin. Varstoon en kehtaa tehdä mitään tumppuja ja sukkia isompaa, niin joudun tuskailemaan himoni kanssa. Lasten vaatteita on niin ihana neuloa, kun ne valmistuvat nopeasti, ovat hyviä uuden tekniikan harjoitteluun (esim. pitsineuletta) ja niihin ei mene niin paljoa lankaa. Kirjoissa ja lehdissä on vaikka mitä todella ihanaa ja suloista, vai mitä?  Tämäkin nuttu on niin houkuttelevan näköinen. Se suorastaan kutsuu minua neulomaan. Tuossa on vielä se ihanuus, että ohje kun on noin perus, niin sitä voi tarpeen tullen soveltaa mieleisekseen, esim. käyttämällä pitsineuletta..

Kuva on kirjasta Fiona McTague: Neuleita perheen pienimmille. “Knits for babies and toddlers” Lontoo 2001.  suom. Virpi Vainikainen. Kustannus-Mäkelä OY, Karkkila 2002. Tätä kirjaa voin kyllä suositella. Mielestäni tässä on paljon mukavia ohjeita. Aluksi oli vähän vaikeaa lukea pelkästään sanallisia ohjeita, mutta nopeasti sen oppi. Kirjassa on myös se hyvä puoli, että jos ei ole mahdollista käyttää ohjeessa alunperin käytettyjä lankoja, niin kirjan alussa on annettu korvaavia lankoja. Joukossa on niin Novitan lankoja kuin sitten Sandnesin lankoja. Kirja on varmana saatavilla kirjastoista, kirjakaupoista en osaa sanoa. Äitini tämä on aikoinaan ostanut muistaakseni Kirjakerhon kautta, mutta vannomaan en mene.

Kirjoittaja Kinuski @ 15. Syyskuu - 11:16

Eilen se sitten saapui. Meidän digikamera. Ostettiin sitten vähän muualta kuin aluksi piti. Meinasimme aluksi ostaa Gigantista, mutta kun ei saatu sieltä palvelua, marssimme Prismaan. Erinäisten syiden takia emme sitten ostaneet sieltäkään kameraa vaan menimme sitten Teknisille, josta sitten mukaan tarttui kamera. Uskomattoman hyvää palvelua ja saimme mojovat alennuksetkin. Kyllä sydäntä lämmitti saada niin mukavaa ja reipasta palvelua. Kiitos vielä ko. liikkeen ihanalla myyjälle. Taas nähtiin, että kannattaa suosia erikoisliikkeitä markettien sijaan.

Tässä on nyt kaivattua kuvaa virkkaamistani Salomonin solmu huiveista. Kuvat eivät ole maailman parhaita, aivan siitä syystä, että vasta opettelen käyttämään kameraa ja tuota mukana tullutta, ah niin ihanaa (siis oikeasti) kuvankäsittely ohjelmaa. Koittakaanhan kestää sitä.

Strategiset tiedot:

Ohje: Moda 5/2007

Lankana: Mark&Kattens Multi Mohair (n. 100 g) ja Novita Isoveli (200g)

Koukku nro. 6

Virkkasin tosiaan kuutosen puikolla, mikä oli suoraan sanottuna aivan tuskaa. Novitan koukku oli kyseessä ja se on ihan hirveä halko, ei mitään lätistystä keskellä, josta pitää kiinni. Onneksi nuo huivit valmistuivat nopeasti, niin ei sentään kovin pahasti käynyt ranteen päälle. Mohairia olikin yllättävän kiva virkata. Se purkautui ihan nätisti, jos tarvetta purkaa tuli. Harmitti vähän, että jouduin ostamaan kolmannen kerän (ensimmäinen kera oli vajaa, kun olin aiemmin neulonut siitä Fifiä), mutta kaipa siitä jotain pientä keksii sitten joskus.

Strategiset tiedot:
Ohje: Novita lehti syksy 2007

Lanka: Novita Wool, uutuus väri violetti (100 g)

Puikot: Novitan sukkapuikot nro. 3 ja palmikkopuikko
Tässä on nyt vain yksi sormikas päässyt kuvaan, mutta eipä se haittaa. Elämäni ensimmäiset sormikkaat. Ei se ollut niin kamalaa kuin pelkäsin. Vähän sormien tekemisessä oli aluksi ongelmia, etenkin toisen käden kanssa, kun jostain syystä en saanut ohjetta vastaamaan neulomustani ja jouduin tekemään pelikuvana sormet. Mutta ei se mitään, hyvin onnistuivat.

Tällaisia kuvia tällä kertaa. Lisäilen aikanaan kuvia esim. siitä pitsihiha paidastani ja sen olkaimista, heti kun saan ne olkaimet viriteltyä. Veikkaisin, että aika paljon enemmän tulee nyt otettua kuvia eri käsityön vaiheista kuin aikaisemmin. Ei tarvitse filmiä tuhlata.

Kirjoittaja Kinuski @ 13. Syyskuu - 06:52

Blogini on ollut hiljainen viime aikoina ja pyydän sitä anteeksi. Opintojen alku on tehnyt sen, että ei ole ollut aikaa eikä energiaa päivitellä täällä. Käsitöitä tekisi kyllä, mutta ei ole rahaa ostaa lankoja (etteikö mulla jo niitä olisi varastossa jonkin verta, mutta sukat ja tumput eivät innosta) eikä mitään kivaa ohjettakaan. Terttu huivi odottaa yhä kopassa inspiraatiota taas neuloa sitä. Tästä voittekin päätellä, että hirveästi ei ole käsityö juttuja tässä postauksessa.

Sen verta olen saanut aikaan, että etsin siskolle uudet ruusut kutsukortteihinsa ja muuhun hääkoristeluun. Eipä niitä alunperin käyttämiäni ruusuja saanut enää mistään Tiimarista, varsinkaan, kun ei ollut tallella viivakoodia tai mitään vastaavaa. Onneksi Sinooperista löytyi edes jotensakin yhtä kivoja. Tänään käyn hakemassa loput, kun niitäkin joutui tilaamaan varastosta, jossa niitä onneksi oli.

Digikameraa ei ole vielä saatu, koska se merkki oli päässyt loppumaan varastosta. Liikkestä piti soittaa, kun tavaraa on taas tullut, pitäisi nyt loppuviikosta tulla. Huomenna mennään S:n kanssa käymään uudestaan liikkeessä ja suoraan sanottuna aion nostaa metelin, jos tavara on tullut ja jo myyty loppuun eikä minulle ole soitettu, vaikka niin liikkeen kanssa sovittiin. Ai mitenkä niin olen ärhäkkäällä tuulella?

Tämä on mielestäni jo aika naurettavaa. Hirveä uutisointi siitä, että Ville Valo “ei ole saanut torttua puoleen vuoteen”. Ketä kiinnostaa? Joku irvileuka voisi kysyä, että miksi sitten olen lukenut ko. jutun. Ajankuluksi ja puhtaasti uteliaisuudesta. Ville Valo on ollut niin paljon otsikoissa tuon katkaisuhoidon takia, että piti ihan lukea mitä tuo pitää sisällään. Välillä tuntuu, että kaikki pyörii seksin ympärillä, ja se on mielestäni surullista. Elämässä on niin paljon muutakin kuin pelkkä seksi. Annan kyllä Valolle pointsit siitä, että ei halua mitään yhden yön juttuja. Täytyy sanoa, että mielikuvani Valosta on muuttunut aika paljonkin, nimenomaan myönteiseen suuntaan. Kyllä se taitaa olla ihan fiksu mies, viime aikaisten juttujen perusteella.

Viime viikonlopun kasvattaja tapaaminen meni hyvin. Tykättiin molemmat paikasta ja koirat olivat mitä suloisimpia. Varmistui vain se ajatus, että oikeaan rotuun ollaan päädytty. Katsotaan nyt, että miten hommat lähtee sujumaan, mitä syntyy ja milloin syntyy. Tosi paha on mennä päättämään kahden tavallaan hyvin eri tyyppisen kasvattajan väliltä. Tätä vielä hankaloittaa se, että kun on aivan uutena tulossa rodun pariin, ei voi tietää niitä juttuja, joita kasvattajista liikkuu ja minkälaisia kokemuksia muilla on. Mutta noiden tapaamisten perusteella nuo molemmat kasvattajat vaikuttavat hyviltä ja sellaisilta, jotka pitävät yhteyttä myös sen jälkeen, kun raha ja koira ovat vaihtaneet omistajaa. Tuo onkin meille tärkeintä.

Kirjoittaja Kinuski @ 6. Syyskuu - 10:10

No niin, nyt se on varma. Proseminaarini alkaa huomenna. Pääsin siis haluamaani ryhmään. Aika ihmeenä olisin pitänyt, jos en olisi ryhmään päässyt: olin heti määräajan alkaessa ilmottautumassa. Nyt jännittää ja pahasti.. Pelkään, että en osaakaan mitään, enkä pääse lävitse prosesta.

Tässä on nyt tänä aamuna valmistuneet kortit. Nyt korttiaskartelu menee vähäksi aikaa telakalle, koska alkaa opinnot taas urakalla, plus en tahdo enää hetkeen saada paikkoja jumiin ja se sotku on aivan älytön, vaikka kuinka leikkaisin ja näpertelisi levitetyn sanomalehden päällä. Sitä pikkusilppua on sitten joka puolella. Pitäisi aloittaa se kaikkein tylsin vaihe eli siivoaminen. Huoh..pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja vaan aloittaa. Eihän täällä paha sotku ole noin muuten, mutta kun *vinkuti vinkuti* ei kiinnostaisi.

Näissä korteissa nyt näkyy nämä uudet ääriviivatarrat ja uudet 3D-kuvat. Eivät ihan mahdu ympyrään, mutta ei haittaa, tykkään noinkin niistä todella paljon.

Kirjoittaja Kinuski @ 6. Syyskuu - 07:13

Näitä en olekaan vielä esitellyt. Kävin heti alkuviikosta Papruksessa ja mukaan tarttui jos jonkinlaista korttipohjaa ja tekstitarroja. Eilen jouduin vielä käymään kaupungilla, kun vein S:n puhelinta huoltoon, joten matkan varrella kävin Sinooperissa ostamassa vähän ääriviivatarroja lisää. Voitte siis arvata, että kortteja on syntynyt jos jonkin verta.

Voin muuten erityisesti suositella teksitarroja, jotka ovat mustakultaa. Uskomattoman tyylikkään näköisiä. En tiedä, että mistä muualta saa (ei ainakaan ollut Sinooperissa, Tiimarista puhumattakaan), mutta Papruksessa oli. Tamperelaiset ainakin tietävät paikan ja sen palvelutason: aivan uskomatonta. Ehdottomasti paras askartelukauppa, jossa olen käynyt.

Mutta sitten kortteihin. Tällaisia syntyi. Nuo valmiiksi leikatut korttipohjat ovat kivoja, hieman vaan aiheutti päänvaivaa miettiä sopivia kuvia niihin.. Punaiset sydän aukko kortit ovat vanhaa perua, vasta nyt keksin kivan tavan käyttää niitä. Tuo punainen on makuuni vähän liian voimakas, mutta näin ne menee kivasti.

Tämä kukkakortti on tehty Papruksesta ostetulle korttipohjalle. Väritin nuo lehdet ylhäältä akvarellipuuväreillä. Ehkä ne olisivat tarvinneet ääriviivatarrat rajaamaan niitä, mutta on tuo noinkin hyvä. Alemmassa samanlaiselle korttipohjalle tehty trumpettikortin lehdet ovat paremmin onnistuneet, samoin kynttiläjalka-kortin lehdet.

Tämä ei ehkä ole kaikkein onnitunein värien puolesta, mutta pikkuhiljaa kehittyy, vai mitä? Tässä olen kuitenkin tyytyväinen tuohon ääriviivatarraan ja taustapaperiin. Tuota pitää käyttää enemmän. Tuossa se paperi ei nyt näy kovin hyvin, mutta väriltään se on kermanvalkoista.
Tähän Pyhä Perhe - korttiin olen erittäin tyytyväinen. Se on mielestäni kaunis ja hyvin rauhallinen. Harmi, että tässä skannaus meni vähän pieleen ja reunasta jäi puuttumaan pala. Laiskana en nyt jaksa alkaa sitä uudestaan skannaamaan.

Tuossa joulupukki kortissa on käytetty mainitsemiani mustakulta ääriviivatarroja. Eikö olekin kivan näköisiä? Harmi, että skannatussa kuvassa ne eivät näytä niin hyviltä kuin luonnossa, mutta jotain haisua asiasta saatte. Ne antavat kortille erittäin juhlavan ja ylvään tunnelman: paljon paremman kuin pelkät kultaiset tarrat. Ehkä siinä on se, että nuo mustakulta tarrat näyttävät siltä kuin kultaa olisi vanhennettu tai se olisi tosi vanhaa.

Että tällaista tänne. Vielä aamusta kerkiän tehdä yhden kortin tai parikin, ennen kuin pitää alkaa siivota. Ehkä teen lisää noita aukkokortteja, kun ostin Sinooperista pienen 3D-kirjasen, jossa on sopivan kokoisia kuvia..

Koira-asiasta vielä vähän.. Yhtä kasvattajaa on käyty tosiaan tapaamassa ja meni erittäin hyvin. Hän on todella mukava, asuu lähellä ja yhdistelmä on todella mielenkiintoinen. Lauantaina mennään sitten tapaamaan toista kasvattajaa, ja myös tänne on korkeat odotukset. Todella mukavan kuvan olen hänestä saanut sähköpostien välityksellä. Kolmanteen kasvattajaan olisi tarkoitus tässä jossain vaiheessa ottaa yhteyttä ja jutella hänkin kanssaan. En sitten vielä osaa sanoa, että keneltä me pentu ostettaisiin, kun on vielä kaikki aika auki. Yleisesti ottaen kaikki näyttää kuitenkin hyvältä: eiköhän meillä ensi kesänä tuhise karvainen koiravauva täällä.