Olen intohimoinen dekkarien ystävä. Äidiltäni tämän olen perinyt. Rakastan myös kirjoittaa dekkaritarinoita, vaikka niiden juoni ei aina olisikaan kaikkein paras. Pyrin kuitenkin katsomaan hyvin monia dekkarisarjoja, tosin viime aikoina se on jäänyt vähemmälle. Iltaohjelmaani kuuluu kuitenkin katsoa yhdeksältä alkavat Jerry Bruckheimerin ohjelmat, vaikka niiden juonet eivät aina parasta mahdollista olisikaan, enemmän niissä viehättää se, että näkee vähän yhdysvaltalaista kulttuuria.

Eilen tuli Todistettavati syyllinen, Cold case. Sarjan idea on se, että FBI:lla on osasto, joka ratkoo ratkaisemattomia murhia. Yleensä sarjaa on kiva katsoa samalla, kun tekee käsitöitä, mutta eilinen jakso herätti paljon ajatuksia, jotka nyt haluan jakaa teidän kanssa. Kuinka moni muuten katsoi eilen jakson? Voitte hypätä seuraavan kappaleen ylitse, koska referoin sitä hieman..

Jakson idea yksinkertaisuudessaan oli se, että ylipainoinen, kolmikymppinen nainen murhattiin 1980 - luvulla ja nyt juttuun oli saatu uusi johtolanka erään itsemurhan myötä. Siinä sitten juttua pengottiin ja kävi ilmi, että tämä Martha, murhattu nainen, oli tavannut huijarin, Ramonin, rakastunut tähän ja lähtenyt tämän huijaukseen mukaan. Yhdessä he tappoivat ylipainoisia naisia ja ryöstivät nämä. Lopulta eräs Ramonin aiempi uhri tappoi Marthan, koska Martha alkoi katua murhia ja tahtoi tappaa Ramonin ennen kuin tämä tappaisi Marthan.

Eihän jaksossa sinäänsä ollut mitään väärää, mutta eniten minua korpesi se tapa, jolla näihin ylipainoisiin naisiin viitattiin. He kaikki esitettiin epätoivoisiksi, romantiikan nälkäisiksi, sinisilmäisiksi naisiksi, jotka rakastuvat ensimmäiseen mieheen, joka heille suo ystävällisen sanan. En kiellä etteikö tällaisia naisia varmasti olisi, mutta hyvin monet tuntemani ylipainoiset (käytän nyt tätä sanaa, vaikka itse inhoakin sitä) naiset eivät kuitenkaan ole niin naiiveja, että antaisivat käyttää itseään hyväksi. Totta kai hekin haluavat tuntea itsensä rakastetuiksi, mutta jotain rajaa sentään. Eivät kaikki ole niin epävarmoja ja pompoteltavissa olevia kuin tuon ohjelman antama kuva väittää. Päinvastoin: monet saattavat olla erittäin itsetietoisia ja ylpeitä itsestään ja tietävänsä, että ansaitsevat parempaa.

Myös tapa, jolla ohjelman naisia kuvattiin, oli mielestäni loukkaava. Ohjelma koko ajan alleviivasi, että nämä naiset ovat ylipainoisia (päälle 100 kiloisia ehkä), suuria ja eivät missään nimessä kauniita millään tavalla. Ei ylipainoisille miehille tehdä niin, ainakaan en yhtään ohjelmaa muista. Tosin poikkeus on, jos mies on sitten niin lihava, että ei pysty liikkumaan enää (vrt. Monk). Mikä siinä on, että lihava = ruma joka tavalla? Jokut ylipainoiset ovat painoaan lukuunottamatta todella kauniita, niin sisältä kuin ulkoa, että jättäisivät monet länsimaisen mittapuun mukaan kauniit jalkoihinsa mennen tullen, jos vain paino ei olisi ensimmäinen asia, johon muut huomion kiinnittävät.

Kolmas asia minua ärsytti oli se, että ei komea nuori mies voi rakastua lihavaan ja rumaan naiseen, vaan takana on aina joku huijaus tai fetissi. Tuo oli ehkä kaikkein loukkaavinta koko jaksossa. Ei rumalla lihavalla naisella voi olla oikeutta komeaan mieheen, vaan hänen pitäisi olla samanlaisen ruman lihavan miehen kanssa. En kiellä etteikö huijaus tai fetissi olisi mahdollista, mutta mielestäni koko jakso huusi rivien välistä, että ei ole normaalia, jos lihavalla naisella on komea hyväkroppainen mies.

Toivon todella, että tällainen kuva ei ole vallalla Suomessa aivan kaikkialla. Yhdysvalloissa noin varmana saattaa ollakin, jos tv-ohjelmia uskotaan. Ja miksei uskota, televisio ohjelmineen on nykyajan raamattu. Masentavaa tässä on se, että tuo käsitys leviää kaikkialle. Totta kai ylipaino on huono asia, en sitä kiellä, mutta harvoinpa puhutaan alipainon - enkä nyt tarkoita anoreksiaa - vaaroista tai siitä, että hyvin alipainoiset olisivat rumia. Missä on tasa-arvo ja suvaitsevaisuus? Näistä jaksetaan toitottaa koko ajan, mutta käytännössä tämä ei toimi. Onhan tämä pieni asia, jos verrataan rasimiin Suomessa, mutta jokaisen tulisi miettiä itsekseen, mitä nykyajan nais- ja kauneusihanne tekee nuorille naisille, ja miten itse suhtautuu fyysisesti erilaiseen ihmiseen. Luulen ja uskon, että jos vain jokainen pysähtyisi miettimään, voisi elämä olla vähän mukavampaa kaikille ja toisen sorsiminen voisi vähän vähentyä. Ihmisiä me kaikki ollaan.

Blogini on viime aikoina viettänyt hiljaiseloa. Syy löytyy helteestä ja kiireestä. Näin kuumilla keleillä en jaksa tehdä muuta kuin vaan olla varjossa ja valittaa. Ei helteissä mitään pahaa olisi, jos ne vaan eivät olisi tällaisia hautovia odotan-ukkosta-kelejä. Ne ovat pahimpia. Viime viikonloppu oltiin Keski-Suomessa vanhempieni luona käymässä, samalla reisulla käytiin S:n sukujuhlissa lauantaina. Oli mukavaa. Äiti laittoi taas ison ruokapaketin mukaan, hyvä vaan. Eilen paistelin possunlihaa ja hyvää tuli, vaikka vähän epäilinkin.

Käsityö saralla alkoi uusi urkka. Terttu-huivi menee korinpohjalle lepäilemään hetkeksi. Jotenkin ei nyt nappaa tuo huivin teko. Mallikuvio on kaunis ja kun siihen on nyt päässyt sisään, niin sitä tekee tosi nopeasti. Se on tuo lankavalinta. En ehkä ikinä olisi alkanut tehdä kotiväestä huivia, mutta virheostoksen myötä pitää se lanka johonkin käyttää ja tuo huivi houkutteli kauneutensa takia. Lankaa on todella hidasta ja raskasta neuloa. Saan aina kylmänväreitä, kun onnistun jotenkin huonosti vetämään lankaa ja se hankautuu jotain kangasta vasten. Inhoan sitä ääntä! Hyi.. Mun puolesta voidaan tehdä näitä perinteisiä juttuja, joilla aiheutetaan kylmän väreiden juoksu, mutta kun kangas/lanka hankaa kangasta vasten… Se vaan laukaisee tuon tunteen.

Kävin eilen hoitamassa asioista kaupungilla (että virastoissa ja pankeissa saa jonottaa.. onneksi niissä oli ilmastoinnit =D ) ja samalla sitten poikkesin Anttilaan etsimään pölynimurin pusseja. Niitä on tosi vaikea löytyää, kun meillä on vähän erilainen imuri. En ole muualta löytänyt kuin Anttilasta. Tosin tällä kertaa en sitten voinut ostaa pölypusseja, kun merkinnät olivat muuttuneet.. Pitää tänään mennä uudestaan prkl. Kuitenkin meni Anttilassa sitten lankahyllyille hypistelemään lankoja, kuinkas muutenkaan.

Noista Novitan uusista langoista silmää miellytti eniten Kuura ja sitä toista Saanaa odotan innolla. En tiedä, että pitäisikö tuota Kuuraa ostaa vähän hautumaan kaapinpohjalle, jos jossain vaiheessa tekisin paidan. Mulla on eräs idea villapaidan tekemiseksi ja tuo sinisävyinen Kuura sopisi siihen loistavasti. Olen vaan vähän arka ostamaan lankaa varastoon. Kun vaan tietäisi, että kuinka paljon sitä tarvitsisi ostaa.. Kolme neljä kerää? Ääh, kun on vaikeaa. Pitäisi kai aloittaa sen paidan suunnittelu ja neulosmatikka..

Muut uudet langat olivat vähän sellaisia ei niin kivoja. Uudet värit esim. Wooliin olivat todella hyvä juttu. Nyt siitä viitsii tehdä jotain itsellekin.. Ostin sitten 100 grammaa woolia violettina. Pitkään mietin, että otanko sinisenä vai violettina. Sininenhän on suosikkivärini, mutta päädyin violettiin, koska se olisi vähän vaihtelua. Nyt, kun olen jo neulomisen aloittanut, värivalinta hieman kaduttaa. Toisaalta, jos en valmiista työstä tykkää, annan sen lahjaksi siskolleni, joka tykkää violetista..

En nyt kuvaa uskalla tuosta uusimmasta Novitan syyslehdestä laittaa tänne, kun taitaapi se rikkoa tekijänoikeuksia, niin joudutte tyytymään sanalliseen selitykseen. Päätin tehdä tuosta woolista malli nro. 8 pitkät palmikkohanskat. Puikoille ne pääsivät heti ja hyvin työ on edistynyt. Odotan ihan mielenkiinnolla sormien tekemistä, en ole ikinä tehnyt sormikkaita, mutta eiköhän se onnistu jollain tavalla. Mallina tuo on todella mukava tehdä, rakastan palmikkoja.

Pitää vaan kritisoida woolin laatua. Olen tehnyt siitä paljon lasten vaatteita ja olen langasta pitänyt, ihanan pehmeää ja ei kutittavaa. Nyt kuitenkin tuo uusi lanka on karheaa, hyvin seiska veikan kaltaista. Onko tämä vaan tämän erän ongelma vai onko wooli muuttunut tosiaan noin paljon. Toinen vaihtoehtohan on sitten se, että olen jo unohtanut miltä villa tuntuu, kun olen neulonut viime aikoina vain mohairia, bambua ja kotiväkeä.. Toivon vaan, että kyse on tuosta jälkimmäisestä, unohdukseseta, muuten olen todella pettynyt Novitaan. Onko muilla kokemuksia tuosta woolista uusissa väreissä? Kiitos taas kaikille kommenteistanne, niitä on erittäin mukava lukea. Jatkakaa samaan tahtiin =)

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, voisin sanoa. Kun siskoni pyysi minua kaasokseen ja tehtäväni oli suunnitella heille kutsukortteja, ideoita hakiessani huomasin erään kisan. Aihekin oli todella sopiva: kutsukortteja häihin ja myös setti. Tarkoitus oli alunperin osallistua molempiin sarjoihin, mutta koska siskoni ihastui tuohon sarjaan, jonka jo täällä näytin, en sitten lähetä sitä kisaan.

Tämä on sitten versio aiemmasta kihlakortistani eräällä ystävälleni. Kuvia näistä korteista on ollut, mutta nämä ovat vähän parempi laatuisia, kun on voinut kunnon kameralla ottaa kuvat. Tästä en oikein osaa mitään sanoa, olen kerta kaikkiaan tähän tyytyväinen. Hyvin kaunis kortti mielestäni.

Tämä on henkilökohtainen suosikkini. Itse asiassa tämä ei ole se alkuperäinen kortti vaan toinen, samanlainen, jonka tein tänään. Tykästyin tuohon malliin niin paljon, että ehkä teen aikanaan omiin häihini tällaiset kutsut, tosin toisen värisenä.. Ystäväni varmaan osaavat arvata tuon värin..Sinisenä tuo on vielä enemmän makuuni. Tämä myös oli äitini suosikki näistä kutsuista. Toivon vaan kovasti, että tuomarit olisivat samaa mieltä ja tykkäisivät tästä kutsusta. Jotenkin tuo mulperipaperi, sormukset, kortin kohokuvionti ja kaikki muu on niin täydellisessä tasapainossa, että kauniimpaa ei voi olla. Aika itserakasta sanoa näin, mutta olen vain niin ylpeä tästä kortista.

Tästä on tosiaan sitten kehitelty parempi versio ja näitä tullaan käyttämään kutsukortteina siskoni häissä. Tämä onkin hyvin siskoni näköinen kutsu, joten en yllättynyt valinnasta. Tässä ehkä tuo hääparitarra on liian pieni, keskelle jää turhan iso valkoinen alue, mutta toisaalta ei se pahakaan ole, kun siihen tottuu.

Laitan nämä esille tänne myös sen takia, että on paljon pareja, jotka etsivät mallia kutsukortteihinsa. Jos joku näistä malleista teitä miellyttää, niin näitä saa ottaa käyttöönsä vapaasti. Hienoahan se olisi, jos jotakuta voisin näin auttaa. Olen valmis kyllä kertomaan enemmän korteista, jos joku tarvike mietityttää.

täpinöissäni. Huomenna mennään käymään shelttikasvattajalla, jonka kanssa ollaan nyt jonkin aikaa maileja vaihdeltu. Jännittää ihan kamalasti. Ihme, että sain tänään luettua tenttiin. Huomenna voikin olla vähän tuskaisempaa se homma. Pitää vaan yrittää lukea, eihän siinä muu auta.

Olen kirjoittanut ihan listan asioista, joista haluan kysyä kasvattajalta. Toivottavasti en nyt anna meistä ihan huonoa kuvaa. Sen tiedän, että minähän siinä varmaan enemmän tulen olemaan äänessä kuin S: hän on vähän hiljaisempi kuin minä (lue: räpätäti). Ei tuo lista nyt niin pitkä ole, mutta eiköhän sitä huomenna sitten keksiä lisää kysyttävää.

Toivon vaan kovasti, että meillä iskisi kemiat hyvin yhteen ja hän haluaa meille sitten myydä koiranpennun aikanaan. Olen vain tällaisissa asioissa hieman pessimistinen ja epäillä pahinta: ei joudu sitten pettymään kovasti. Olen kuullut paljon kehuja tästä kasvattajasta ja siitä, että hän on mukava ihminen, joten eiköhän siinä ihan hyvin käy. Pitäkäähän peukkuja, kertoilen täällä sitten miten asiat etenevät.

Heti kättelyyn pyydän kaikilta blogini lukijoilta ja tilaajilta anteeksi. Ilmeisesti blogini haamupäivittelee itseään enkä mitään osaa sille tehdä. Syytä en tiedä. Toivottavasti kestätte tämän vaivan. Itselle tuli mieleen nuo laskurit sivupalkissa, voisiko niissä olla syy haamupäivityksiin? Jos joku osaa sanoa, niin mielellään otan vinkkejä vastaan.

Tällainen huivi minulla nyt on työn alla. Ohjeen löysin Lankakomeron-blogista. Todella kivannäköinen huivi. Mieleen vaan tulee, että miksi minun ei näytä samalta?!? Ehkä lanka valinnalla on osasyynsä. Käytän sen virheostos valkoisen Kotiväen tähän. Ohjeessahan on käytetty jotain villalankaa. Ensimmäinen puuvillainen huivi, johon varmaan teen myös hapsut. Kuvan laatu on taas huono, skannasin tuon vaan ja vähän rajailin.. Saatte kuitenkin ideaa työstä.

Yritin neuloa nro. 5 puikoilla tuota, mutta siitä tuli vähän liian aukkomainen, jotin otin käyttöön nro. 4 pyöröpuikot. Jälki on mielestäni siistiä ja sopivan pitsimäistä. Katsotaan nyt miltä se näyttää, kun sen saa valmiiksi ja pingotettua/höyrytettyä. On vaan iso ongelma, että missä minä tuon pingota. Ehkä teen saman tempun kuin kielo-sukkien kanssa ja viskaan pesukoneeseen.. Laiska mikä laiska. Todennäköisesti kuitenkin tuon kiinnittelen nuppineuloilla silityslautaan ja harson läpi höyryttelen. Kun tuo nyt vaan joskus valmistuisi. On uskomattoman hidas neuloa. Malli alkaa jäädä jo mieleen, mutta tuota Kotiväkeä neuloo kyllä todella hitaasti. Ei todellakaan ole mielilankaani. Ehkä tuo nyt jossain vaiheessa valmistuu ja löytyy sopivat tilaisuudet käyttää sitä. Ehkä siskoni häissä ensi kesänä ;)