Nyt alkaa tökkiä tuo Kielo-sukkien kuvio. Tänä aamuna sain valmiiksi toisen vihreän sukan ja jäljellä on vielä toinen. Yyh. Malli on kiva ja nopea neuloa, mutta kun on sitä jo hetken neulonut, niin alkaa jo kyllästyttää. Onneksi sukkia tekee niin nopeasti, että ei tarvitse kauaa tuon kanssa kituuttaa vaan sen voi painaa sisulla loppuun.

Ohjetta piti tosiaan hieman muokata. Se on nyt valmis, kuvat vaan puuttuvat, mutta ehkä sen uskaltaa kohta tänne laittaa. Kuvia voi aina lisätä myöhemmin vai mitä? Hieman jännittää, että miten käy. Toivottavasti jotkut tykkäävät ja haluavat tehdä samanlaiset. Olisihan se aika hienoa, jos edes joku sanoisi tekevänsä samanlaiset sukat. Taidanpa laittaa ohjeen heti tänne, kun vielä muutamia sanamuotoja korjailen..

Enpä vieläkään ole edistynyt tuon virkkauksen aloittamisen kanssa. Olen kamalasti pähkinyt tuota langanvaihtoa ja todennäköisesti sen nyt vaihdan Novitan Kotiväellä. Tällä hetkellä ei vaan ole rahaa ostaa mitään lankoja, joten se on jäänyt. Ellen sitten osta vaan kerä kerrallaan, jolloin on se riski, että värierät saattavat erota toisistaan tosi paljon. Suo siellä vetelä täällä. Konkurssi vai väriero?

En ole edes aloittanut uutta palmikkopaitaa S:n siskonpojalle, vaikka malli ja lanka on mielessä. En ole lähikaupoista enää löytänyt Novitan Ainoa. Harmittavaa. Pitää melkeinpä käydä keskustassa katselemassa, josko siellä olisi Vapaavalinnassa tai Anttilassa. Yhdessä kaupassa oli Ainoa, mutta aina väri oli tumman harmaa ja se ei nyt oikein pienelle pojalle sovi. Toivoa sopii, että löydän vielä Ainoa jossain muussa värissä, muuten pitää tehdä sitten ohjeen mukaan Samoksesta. Vähän vaan arastelen tehdä puuvillasta palmikkopaitaa ja vielä talvella pidettäväksi. Okei, saahan lapsen päälle muutakin, mutta silti mietin, että tuleeko siitä paidasta riittävän lämmin, jos tee Samoksesta?

Aloitin uutta versiota Kielo-sukistani. Lankana on edelleen Novitan Bambu, värinä vain vihreä ja muutamia pieniä muutoksia tein malliin. Katsotaan miten näille sukille käy, kuvia tulee, kun ne ovat valmiita ja ohjeenkin voin laittaa. Hannis tosiaan näitä sukkia kehui, joten jos kiinnostusta on, niin ohjeen voin tänne laittaa. Toivoa saa siis. Ohje on jo kirjoitett, nyt vaan näillä sukilla tarkistan sen ja muokkaan ehkä vähän, mutta monimutkainen se ei tule olemaan, lupaan sen.

Kiitos vielä kaikille kommentoijille, mieltä on lämmittänyt erittäin paljon, että olette viitsineet lukea höpötyksiäni ja kommentoidakin vielä. En ole aina vastaillut, mutta vastataanpa nyt urakalla. Koirakuume vaivaa edelleen. Olen aina ollut enemmän koiraihminen kuin kissaihminen, kuten myös moni muu itsensä tänne ilmiantanut on. Oikeasti pidän kaikista eläimistä, myös kissoista. Ihanimpia ääniä on kissan kehräys, kuten Salaneuloja ja Tuija sanoivatkin. Valtteri, jos olenkin täällä maininnut, kehräsi ihan uskomattoman kovaa ja hyvin paljon, kiitos lohdutuksista Kiko. Sitä kehräystä on ikävä. Voisin muuten kissan ottaakin, mutta meillä ei ole lasitettua parveketta eikä mitään estettä parvekkeelle, joten parvekkeen ovea ei ikinä voisi pitää auki, jos meillä kissa olisi. Toinen syy, miksi en kissaa ota, vaikka varmana olisi helpompi kuin koira, on se, että sekä S:n isä että veli ja pari hyvää ystävääni ovat niin allergisia kissoille, että he eivät voisi ikinä meillä käydä.

Koirat ovat paljon seurallisempia kuin kissat, tämähän on lähes kiveen kirjoitettu “fakta”.. Olen huomannut, varsinkin nyt kun S on töissä, että kaipaan seuraa tänne ja aktiivista tekemistä, muuten tulen kärttyisäksi ja äreäksi mörökölliksi. Koira aktivoisi ja antaisi muuta ajateltavaa kuin yksinäisyys ja tylsyys.. En kiellä etteikö kissakin leikkisi ja olisi seurallinen, mutta useinhan se menee kissan ehdoilla, ei ihmisen. Tämä riippumattomuus onkin ehkä suurin syy, miksi pidän enemmän koirista. Koirasta on vaan enemmän seuraa siinä mielessä, että se on aina täysillä mukana, kun sitä pyytää, kun taas kissa saattaa katsoa tylysti ja viestittää: “katsotaan parin tunnin päästä, jahka olen ottanut kauneusuneni.” Tämä nyt on erittäin kärjistettyä, mutta tajuatte idean.

Onneksi tiedän mitä pitkäkarvaisen koiran hoito on, onhan Nopellakin pitkä turkki, mutta mukavaa se on silti, että varoitetaan, kiitos Unikko. Se on vaan niin, että jos ei ota isoa lyhytkarvaista koiraa, niin tosi monet pienet lyhytkarvaiset koirat vaativat trimmausta, jolloin on mielestäni ihan sama, että onko koiralla pitkäturkki, joka vaatii paljon harjausta plus muuta vai trimmauksella lyhyenä pidettävä turkki.

Shelttiin päädyttiin S:n kanssa, koska emme ole kovinkaan pienten rotujen ystäviä ja sheltti on kuitenkin riittävän iso meille ja toisaalta riittävän pieni kerrostaloon. Kuten olen moneen kertaan sanonut, ison koiran paikka ei mielestäni ole kerrostalossa. Lisäksi olen menettänyt sydämeni paimenkoirille, niiden luonne nyt yleisestikin on aivan ihana. Kasvattajiin ollaan oltu yhteydessä ja eräs paikka vaikuttaa erittäin lupaavalta, mutta ei siitä enempää. Ettei vaan homma menisi metsään. Olen hieman taikauskoinen. En tahdo asioista puhua ennempää kuin olen ihan varma, että kaikki menee niin kuin pitää. Se vaan pitää sanoa, että hitto vie kun joutuu sanoja pyörtämään :D Sanoin aikaisemmin, että en näyttelyihin koiran kanssa menisi. Näin se mieli muuttuu.. Käytiin S:n kanssa yhdessä Match Show’ssa ja lauantaina menemme Orivedelle katselemaan shelttejä (55 näyttelyssä) näyttelyyn ja on se touhu alkanut kiehtoa mieltä. Toivottavasti vaan saisimme hyvän koiran ja mahdollisuuden opetella näyttelytouhuja, niin sitä voisi vaikka lähteäkin mukaan näyttelytoimintaan.

S tahtoisi ison koiran, kuten minäkin, mutta sen aika on sitten, kun asumme maalla isommassa talossa. Molemmat ollaan vähän katseltu irlanninsusikoiraa sillä silmällä, mutta mitään varmaahan ei voi sanoa, koska emme vielä tiedä, milloin tuo maallemuutto tapahtuu. Koirat nyt kuitenkin tulevat olemaan kiinteä osa meidän elämäämme, jos vain mahdollista. Kuitenkaan vielä mitään ei uskalla sanoa varmaksi, kun elämä voi muuttua niin nopeasti. Isoissa koirissa on jotain niin massiivista ja ehkä enemmän villeyttä kuin aivan pienimmissä koirissa. En osaa tarkemmin sitä selittää, mutta jotenkin vain isompi kokoiset koirat miellyttävät enemmän silmää kuin pienet. Pienistä itselle tulee enemmän mieleen seurakoirat kuin käyttökoirat. Varmana on toisinpäinkin, mutta tällainen mielikuva minulla on. Sen takia esim. cavalier kingcharlesinspanieli ei ole suosikkini, vaikka muuten olisikin sopiva kerrostaloon ja on mukava rotu. Serkkuni vielä kasvattaa tätä rotua, joten neuvoja saisin varmasti häneltä, mutta pieni mikä pieni.

Urokset ovat aina miellyttäneet enemmän silmääni. Ehkä se on nyt vaan on minussa: olen aina ollut poikatyttö ja muutenkin poikamaiset asiat ovat minua kiinnostaneet, joten uroskoirat ovat tähän luonnollinen jatke. Onhan se totta, että urosten kanssa voi joutua tekemään enemmän töitä koulutuksen suhteen, kuten Jentsu sanoi, mutta toisaalta urokset ovat omalla tavallaan helppoja: ei juoksuja (toisaalta..se on jatkuvaa uroksilla ;) ), ei pentuja omaan kotiin, leikkaus on helppoa ja halvempaa kuin nartuilla ja ehkä tietyllä tapaa enemmän kovuutta luonteessa. Toisaalta tämä viimeinen on aivan koirasta kiinni: jotkut nartut ovat kovempia kuin urokset ja toisinpäin.

Nytpä tuli oikein intouduttua kirjoittamaan kunnolla pitkästä aikaa. Jotenkin on kuitenkin mennyt vähän into päivitellä tätä blogia erinäisistä syistä johtuen, joten älkää ihmetelkö, jos ei päivityksiä hetkeen tule. Päivittelen heti, kun aihetta on. S osti uuden puhelimen, jossa on tosi hyvä kamera ja piuha, jolla siirtää kuvia koneelle, niin eiköhän tämä kuvapuolikin vähän parane tästä. Kuvia tulee heti, kun vaan on aikaa paneutua siihen enemmän.

Tänään tulee S:n kanssa täyteen 2 vuotta. Tänään ei kuitenkaan juhlita, koska S:n pitää mennä aikaiseen taas töihin, mutta viikonloppuna on sitten tarkoitus käydä syömässä. Odotan sitä innolla. Emme ole käyneet hetkeen yhdessä missään vähän “paremmassa” paikassa. Tarkoitus on nyt mennä ainakin Tallipihalla käymään ja sitten syömään jonnekin illemmasta. Paikka on vähän auki, vaikka ideaa onkin.

Pamin pulinoista löysin tällaisen testin. Pakkohan se oli tehdä :D Hauskaa on se, että juuri olin antanut sukilleni nimeksi kielo ja sanonut, että se on yksi lempikukistan. Näköjään olen sitten kielo. Ihana kasvi se on, ei voi mitään. Se tuoksu on niin päätä huumaava. Niitä voisi haistella koko päivän. Hauska sattuma tosiaan, että päätin nimetä sukkani kieloksi. Uusi versio on tulossa heti, kun kaupassa olen käynyt ostamassa lankaa. Varret lörpsähtivät niin nopeasti, että pitää vähän muokata sitä. Ohjeen voi laittaa tänne, jos kiinnostusta on.

p.s Muistakaahan halata minua. Napin löydät oikeasta reunasta.

Ristin tässä sukkani Kielo- sukiksi. Erityisempää syytä ei ole, mutta sukat vaan henkivät vanhan ajan nostalgiaa ja kuvio itsessään on kaunis ja kielo nyt on yksi lempikukistani. Nyt mielessä on jo toinen versio noista sukista, ehkä vähän eri langalla ja vähän mallikuviota muokattuna.

Kiitos Hannis kommentista. Voin laittaa tänne blogiini ohjeen sukista heti, kun olen kokeillut versiota nro.2. Bambusta sukista tulivat ihanan pehmeät ja jalkaosa istui tosi hyvin, mutta varsi on löysä ja tuppaa lörpsähtämään nilkkaan. Pitää vähän kokeilla muokata tuota ja katsoa miten sukka onnistuisi parhaiten. Malli on tosi yksinkertainen, joten sukkien tekemiseen ei mene kauaa. Lauantaina luultavasti ostan vähän lisää lankaa, niin voi kokeilla tuota uutta versiota.

Mitä mieltä olette, voiko Mandarin petit langan korvata Novitan Kotiväellä? Eräässä ohjeessa (paljon puhumani Modan virkattu jakku) on käytetty tuota Petit lankaa, mutta se on aika kallista. Onhan nuo silmukka määrät aika lähellä: Petit 27 = 10 ja Kotiväki 30-32 = 10. Yhdessä ohjeessa esitettiin, että noita voisi käyttää toisiaan korvaavana. Novitan Tennesee on sitten 22 s x 28 krs = 10 senttiä. Kumpaa teidän mielestä kannattaisi käyttää? Halvemmaksi tulisi ostaa Novitan lankaa, kun kuitenkin joutuu isoimman koon tekemään.

Nyt vihdoinkin sain kameran, tosin puhelimen, mutta on sekin jotain. Valitettavasti kuvanlaatu on aika heikko, mutta vähän parempaa kuitenkin. Ensimmäisenä esittelen uuden paitani, josta olenkin täällä puhunut.

Pitsihihapusero

Ohje on Suuri Käsityölehden numerosta 3/07 ja tätä väkersin muutaman kuukauden. Ohje ihastutti heti kauneudellaan. Vähän kuitenkin jouduin soveltamaan ohjetta: neuloin paidasta vähän pidemmän ja kauluksesta lyhemmän ja laitoin kauluksen reunaan silkkinauhan (näkyy kuvassa huonosti). Lisäksi hihan mallikerrassa oli virhe, mutta neuloin yhden silmukan kahteen kertaan, jotta virhe korjaantuisi.

Lankana käytin tuota paljon puhuttua Novitan Bambua ohjeen Marks & Kattens Linin sijasta. Lankaa meni sellaiset 600 grammaa, neulottuna 3,5 puikoilla. 600 grammaa on yllättävän vähän, kun ottaa huomioon sen, että tein isoimman koon ja neuloin vielä parikymmentä senttiä pidemmän paidan. Olkaimet jätin pois, koska ne eivät vaan istuneet minulle. Suunnitelmissa on tehdä vähän toisenlaiset olkaimet joko silkkinauhasta tai sitten rintaliivin olkaimista jossain vaiheessa, tällä hetkellä kauluksen silkkinauha kiristää riittävästi

Omat sukat

Nämä tein jäljelle jääneestä bambusta. Olen ylpeä näistä sukista. Niistä tulivat ihanan söpöt ja mukavan löysät olosukat, joilla helliä jalkoja. Pitsikuvio on tuttu jo tehdyistä Maddaleenan töppösistä. Ihastuin tuohon malliin niin paljon, että halusin sitä muuhunkin käyttää. Ehkä jos samasta langasta tekisin uudestaan samalla mallilla (todennäköisesti teenkin), niin käytän kyllä ohuempia sukkia: josko sitten tulisi vähän napakammat sukat. Eihän bambu mitään varsinaista sukkalankaa ole, en usko, että kestäisi mitään kovaa kulutusta, mutta jalkohoito/olosukkina menee hyvin. On ainakin ihanan pehmeää jaloissa.

Nyt vaan pitäisi keksiä hyvä nimi sukilla ja saada kunnon kuva. Nämä kuvat olen ottanut itse, joten jälki on mitä sattuu. Ehkä jos saisi digikameran lainaan.. Olisikohan Ulla-lehti kiinnostunut sukista? ;)