Tämän nappasin Marin blogista. Koska olen Keski-Suomesta kotoisin, niin oma murteeni ei kirjoitettuna kuulosta juuri miltään. Keski-Suomessahan puhutaan venyttävästi ja sanapainotus on ehkä vähän erilaisempi. Muistelisin, että joku olisi sanonut, että Jyväskylä seudulla puhutaan “puhtainta” (eli kirjakielimäisintä) suomea. Tosin omassa puheessani vilahtelee sanoja, jotka ovat napattu karjalasta, savosta ja tietysti Tampereelta =)

1.Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun siskon punainen mekko mahtuu myös mulle.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?

Tarttetko apua kirjotustehtävässä, jonka mantsanope anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.

Okei, tehään niin ku sä sanot.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.

Mummo sano, et se hakee meijät siinä varttia vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.

Matkustin (myös mahdollinen kuljin) Hesaan linkillä, koska myöhästyin junasta.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?

Ookko nähny veljen kännyä missään/jossain ?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

Ostitkko sen hameen, jonka nähtiin viime viikolla Henkka Maukassa? (Tiedän, kirjoitettuna tuo passiivi muoto + jonka sana kuulostaa ihan järkyttävältä, mutta ei se sanottuna ole..)

Nappaa mukaan, jos haluat. Laita kuitenkin kommenttia tähän, niin tuun kattoon miten sää sanot nää jutut =)

Tähän vaan pitää sanoa, että on todella vaikeaa kirjoittaa murretta. Sen takia ihailen murrerunoilija Heli Laakosta. Sitä kuvittelisi, että on helppoa kirjoittaa “omaa kieltään”, mutta fakta on, että varsinkin vähänkin erilaisempaa murretta, esim. savoa, on vaikea kirjoittaa. Sanoissahan voi olla vaikka mitä mykkiä tai vähemmän mykkiä äänteitä, joita voi olla vaikeaa kirjoittaa ellei asiaan ole todella perehtynyt. Sen takia on usein tosi tuskallista lukea murretekstiä, jos asiaan ei ole perehdytty, vaan se on “harrastelijan” tekemää.

Olen niin täpinöissäni, kun torstaina käydään tapaamasta hyvä shelttikasvattajaa. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin. En oikein ole osannut keskittyä lukemiseen, vaikka tuo toinen tenttikirja on (ainakin tähän asti) mielenkiintoinen ja helppo lukuinen, vaikka onkin englanniksi.

Tästä levottomuudesta tietenkin seurasi se, että surffailin netissä ja lueskelin blogeja. Aijun blogin kautta löysin tieni tänne, Hellapoliisin blogiin. Uskomaton sivusto. Alkoi ihan kuola valua, kun tuota blogia lueskelin ja reseptejä katselin. Pakkohan sitä oli jotain itsekin tehdä, ja toisaalta pakko on myöntää, että ihan tarkoituksella reseptejä oli katselemassa. Mieli teki leipoja jotain, tarkemmin sanottuna muffinsseja (inhoan sanaa muffini, vaikka se taitaa ollakin se oikeampi muoto nykyään).

Hellapoliisin blogista sitten löysinkin aivan loistavan ohjeen, jota piti päästä soveltamaan. Vaivattomat minttusuklaamuffinit löysivät tiensä minunkin uuniini, tosin ohjeesta poiketen käytin suklaata ja saksanpähkinää. S tykästyi näihin niin paljon, että vie niitä huomenna vähän töihin työkavereille. Mulla on tällainen silikonimuffinivuoka, jota en ole kokeillut kertaakaan, joten nyt päätin sitten korkata sen. Kyllä kannatti. Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla blogissa ja tutustumaan sen tarjontaan. Itse ainakin aion katsoa myös sillä silmällä noita ruokaohjeita, jos vaikka laajentaisi vähän repertuaariaan silläkin saralla.