Tällaisia olen askarrellut siskoni häihin. Nämä oli alunperin tarkoitus lähtettää yhteen kisaan, mutta jätän ne nyt pois siitä, koska näitä voi sitten käyttää mallina aikanaan, kun näitä häihin väkertelee.

Tämä ensimmäinen on pöytäkoriste, jossa yhdistyy menu ja ohjelmalehti. Taittelin A4 kartongin kolmiotötteröksi ja liimasin joka sivulle vaaleanpunaisen paperin ja sen päälle vaaleanpunaista mulperipaperia. Etusivulle tulisi hääpäivä ja hääparin kuva. Kaikki tässä on nyt ihan päästäni keksittyä, ei mitään todellista. Kuvakin on tietokoneen uumenista kaivettu.

Tämä on yhdistetty hääkarkkirasia ja nimikortti. Päällystin tulitikkurasian ensiksi käsintehdyllä paperilla, jota myös kutsukortin sisäsivuna oli käyttänyt. Sen jälkeen liimasin vaaleanpunaista mulperipaperia ja samaa käsintehtyä paperia päälle. Kultatussilla kirjoitin sitten nimen. Huomatkaa sama ruusu, jota on käytetty kutsukortissa.

Tämä on sitten kiitoskortti. Näiden tekemisestä häihin ei vielä ole varmuutta, mutta onpahan malli. Sydämen kuvion otin eräästä toisesta korttipohjasta ja leikkasin sen paperiveitsellä. Aukkoon liimasin taas mulperipaperia ja kiitos-tarran. Ruusut toistuvat taas.. Sydämen rajasin vielä kultaisella kimalleliimalla. Näitä kimalleliimoja en yleensä harrasta, mutta tähän ne sopivat mitä parhaiten.

Tällaisia olen askarrellut kevään mittaan. Pitää vielä tuota karkkirasiaa miettiä ja kokeilla ihan alusta asti itse tehtyä taittelua, vaikka muuten käyttäisi samaa ideaa, kun jo esitellyssä rasiassa.

Sisko tuli miehensä kanssa käymään perjantaina ja olivat koko viikonlopun meillä. Olipahan hulinaa hyvässä mielessä. Oli mukavaa, kun kerrankin oli riittävästi aikaa eikä vaan yhtä päivää.

Perjantaina laitettiin hyvää ruokaa (pihvejä, salaattia, muutama drinkki, patonkia) ja pidettiin muuten hauskaa. Eihän perjantaina hirveästi mitään kerinnyt tehdä, kun heidän juna kuitenkin oli vasta kuuden aikaan täällä. Iltaa kuitenkin istuttiin ja pelattiin korttia. Hauskaa oli pitkästä aikaa syödä kunnolla vähän parempaa ruokaa myös.

Lauantaina sitten mentiin Särkänniemeen päiväksi. Hyvä, että ostettiin liput etukäteen Stockmanilta, koska Särkänniemessä oli hirveät jonot. Ensiksi tosin käytiin kävelemässä keskustassa ja Tallipihalla. Siellä oli käsityötori ja tuettiin puuseppää. S osti aivan upean puisen raha/säilytyslippaan. Se on aivan ihana tummaksi petsattua puuta. Tuoksuu niin ihanalle. Sisko osti salaatinottimet ja mä ostin kauhan, lastan, haarukan ja voiveitsi setin. Aivan upeaa työt ovat.

Särkännimessä oli tosi mukavaa, vaikka harvoissa laitteissa kävin. Ehdoton ykkönen on edelleen tukkijoki. En vaan muistanut, että kuinka paha se viimeinen pudotus on. Istuin aivan takana ja siinä ilmavirran voimasta painauduin selkänojaa vasten. Se on aivan käsittämätöntä miten hauskaa on kastua kunnolla. Vähän sitä tukkijokea oli ilmeisesti muutetti, lisätty putousta, joka kasteli, tai sitten on vanhuus iskenyt.. Lisäksi kävin koskiseikkailussa (kastuin taas, vaikka siinä kastuminen on huonoa tuuria), taikajoella S:n kanssa hempeilemässä. S kävi mm. tornadossa ja twisterissä. Kamala, kun mä pelkäsin sen puolesta..

Käytiin myös Planetaariossa ja akvaariossa. Vähän vaan petyin noihin. Planetaariossa kävin ensimmäisen kerran ja se leffan aihe oli todella mielenkiintoinen: Mustat aukot. Niistä olisi katsonut kaueminkin, mutta toisaalta, ei porukka varmaan jaksaisi. Akvaario taas.. Pieni ja surkea. Siellä oli mm. pakuja todella pienessä altaassa. Uskoisin kuitenkin, että niillä on sitten isommat altaat jossain piilossa ja nuo olivat vain näytösaltaita. Siitä pidin tosi paljon, että seinillä oli paljon tietoja kaloista ja merien ja muiden vesistöjen olosuhteista. Erityisen kiva juttu oli se, että se allas, jossa aikaisemmin oli ollut hylkeitä, oli nyt kotimaisia kaloja. Kunnon jytky ahvenia ja sampiakin! Tosi hurjan näköistä. Harmi vaan, että kun allas oli ylhäältä auki, niin sinne oli heitelty mm. popcorni laatikoita. Todella törkeää.

Illalla käytiin sitten Napolissa pitsalla ja oli aivan uskomattoman hyvää. Loppu ilta meni sitten kotona ihan vaan ollen ja stand up komiikaa katsoessa. Uni tuli aika kevyesti jostain kumman syystä. Sisko vähän poltti naamaansa, mutta ei kovin pahasti, onneksi.

Sunnuntaina sitten käytiin Hämeenlinnassa asuntomessuilla ja S:n vanhempien luona kastelemassa kasvit. Asuntomessuilla oli ihan älyttömästi väkeä ja tuhottoman kuuma. Ei me kaikissa taloissa käyty, mutta tosi vaihtelevasti oli kaikkea. Hyvin yleinen trendi näytti olevan aika minimalistinen sisustus: paljon valkoista, suurta linjaa ja pelkistettyä. Itse tykkäsin eniten sellaisista taloista, joissa oli käytetty värejä ja maalattu seinäkuvia. Tosi monissa oli myös todella huonot portaat: kapeat, jyrkät ja tiukasti kaartuvat. Mietin vain, että noissa portaissa ei vanhat tai lapset kovin helposti liiku. Muutenkin talot tuntuivat olevan ns. puolitoistakerroksisia: yläkerta on n. puolet pienempi kuin alakerta ja esim. olohuone auki ihan ylös asti, katon rajaan asti. Myös se oli yhteistä monissa taloissa, että alakerrassa oli kaikki toiminta ja yläkerrassa oli vain makuuhuoneet. Joissakin sauna ja pesutilat olivat yläkerrassa.

Monet talot olivat ulkonäöllisesti aika otoja: vain yksi talo oli perinteisen näköinen.Sinne olikin kaikkein kovin tunku ja talon sisällä edettiin jonossa kuin köyhän talon porsaat. Kaunis talo se oli, mutta yksi talo oli minun suosikki: ulkonäöllisesti se oli yksi oudoimmista, mutta sisältä todella kaunis. Sellaisessa voisi itsekin asua. Siinä oli sauna erillisenä rakennuksena, mielenkiintoinen ratkaisu mielestäni.

Eräs tiilitalo oli todella mielenkiintoinen. Ensinnäkin ovi oli todella raskas ja keskiaikaismainen ja sitten tiilien välistä laastia ei oltu tasoitettu vaan se oli jätetty epätasaiseksi, myös sisältä. Olohuoneessa seinää oli valaistu ja se loi mielenkiintoisen kontrastin ja toi esiin mielestäni erittäin kauniisti nerokkaan tavan uudistaa perinteistä tiilitaloa. Keittiöön oli laitettu tummaksi maalattuja parruja ja muutenkin sisätilasta tuli mieleen keski-eurooppalainen ravintola, hyvin saksalaistyyppistä mielestäni. Muuten talo oli aika käytävämäinen ja se olikin sen suurin puute mielestäni. Erittäin mielenkiintoinen talo kuitenkin ja tutustumisen arvoinen.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella mukava, vaikkakin kiireinen. Nyt vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa lukemaan tenttiin. Postailen tänne taas lisää kuvien kera, paremmat versiot kielosukista on nyt vaan huolittelua vaille valmiina.

Kiitos kommenteista tuohon pitsihihapuseroon. Olen siitä itsekin todella ylpeä ja ehkäpä nyt jossain vaiheessa saan siitä kunnon kuvan, jonka voin sitten laittaa tänne. S:llä, kun nyt on parempi kamera kännykässään kuin minulla.

Tuosta virheestä.. Mä korjasin sen virheen näin kierroksella 13.  Kun kuviota lukee oikealta vasemmalle ko. kerroksella, heti alussa on  kahden langan kierron välissä yksi oikea silmukka. Neuloin sen kahteen kertaan. Sen jälkeen neuloin kuvion loppuun ja taas toisen kuvion alussa neuloin langankiertojen välissä olevan silmukan kahdesti. HUOM! Vain kuvion oikeassa reunassa olevan silmukan, koska vasemmassa reunassahan tuo sitten matsaa jostain kumman syystä. Iina antoi toisenlaisen vihjeen tuon virheen korjaamiseen. Toivottavasti näistä jompikumpi hyödyttää sinua Aiju. Omasta tavastani voin sanoa, että ei ainakaan leventänyt työtä tai mitään sellaisia ongelmia tullut. Hyvin hihat valmistuivat ja istuvat hyvin, mitä nyt ne vahingossa hieman liian pitkiksi tein.

Maaru. Kiitos tuosta vinkistä. Pitäisi vähän kokeilla ja laskeskella tuota Kotiväki 2-kertaisena vs. Tennesee. Tämä lankakerä kuitenkin löysi eilen iltana käyttötarkoituksen, kun päätin tehdä siitä tämän Terttu-huivin. Aivan ihana malli, mutta muutamissa kohdissa on hermo jo ollut kireällä.. Nuo tupla langankierrot ja kavennukset ovat välillä liikaa ja joutuu hieman purkamaan. Tosin ei ehkä kannata katsella espanjalasita tv-sarjaa samalla, kun huomio jakaantuu liian monen asian kesken, kun yrittää kuunnella kieltä, ymmärtää sitä, seurata neulontaohjetta ja neuloa samaan aikaan.. Aika hyvin tuo huivi on jo edistynyt ja tästä taitaakin tulla sitten sellainen huivi, johon laitan hapsutkin. Jotenkin - ainakin tällä hetkellä - tuo malli oikein huutaa minulle haluavansa hapsut. Katsotaan miten käy.