Enpä vieläkään ole edistynyt tuon virkkauksen aloittamisen kanssa. Olen kamalasti pähkinyt tuota langanvaihtoa ja todennäköisesti sen nyt vaihdan Novitan Kotiväellä. Tällä hetkellä ei vaan ole rahaa ostaa mitään lankoja, joten se on jäänyt. Ellen sitten osta vaan kerä kerrallaan, jolloin on se riski, että värierät saattavat erota toisistaan tosi paljon. Suo siellä vetelä täällä. Konkurssi vai väriero?

En ole edes aloittanut uutta palmikkopaitaa S:n siskonpojalle, vaikka malli ja lanka on mielessä. En ole lähikaupoista enää löytänyt Novitan Ainoa. Harmittavaa. Pitää melkeinpä käydä keskustassa katselemassa, josko siellä olisi Vapaavalinnassa tai Anttilassa. Yhdessä kaupassa oli Ainoa, mutta aina väri oli tumman harmaa ja se ei nyt oikein pienelle pojalle sovi. Toivoa sopii, että löydän vielä Ainoa jossain muussa värissä, muuten pitää tehdä sitten ohjeen mukaan Samoksesta. Vähän vaan arastelen tehdä puuvillasta palmikkopaitaa ja vielä talvella pidettäväksi. Okei, saahan lapsen päälle muutakin, mutta silti mietin, että tuleeko siitä paidasta riittävän lämmin, jos tee Samoksesta?

Aloitin uutta versiota Kielo-sukistani. Lankana on edelleen Novitan Bambu, värinä vain vihreä ja muutamia pieniä muutoksia tein malliin. Katsotaan miten näille sukille käy, kuvia tulee, kun ne ovat valmiita ja ohjeenkin voin laittaa. Hannis tosiaan näitä sukkia kehui, joten jos kiinnostusta on, niin ohjeen voin tänne laittaa. Toivoa saa siis. Ohje on jo kirjoitett, nyt vaan näillä sukilla tarkistan sen ja muokkaan ehkä vähän, mutta monimutkainen se ei tule olemaan, lupaan sen.

Kiitos vielä kaikille kommentoijille, mieltä on lämmittänyt erittäin paljon, että olette viitsineet lukea höpötyksiäni ja kommentoidakin vielä. En ole aina vastaillut, mutta vastataanpa nyt urakalla. Koirakuume vaivaa edelleen. Olen aina ollut enemmän koiraihminen kuin kissaihminen, kuten myös moni muu itsensä tänne ilmiantanut on. Oikeasti pidän kaikista eläimistä, myös kissoista. Ihanimpia ääniä on kissan kehräys, kuten Salaneuloja ja Tuija sanoivatkin. Valtteri, jos olenkin täällä maininnut, kehräsi ihan uskomattoman kovaa ja hyvin paljon, kiitos lohdutuksista Kiko. Sitä kehräystä on ikävä. Voisin muuten kissan ottaakin, mutta meillä ei ole lasitettua parveketta eikä mitään estettä parvekkeelle, joten parvekkeen ovea ei ikinä voisi pitää auki, jos meillä kissa olisi. Toinen syy, miksi en kissaa ota, vaikka varmana olisi helpompi kuin koira, on se, että sekä S:n isä että veli ja pari hyvää ystävääni ovat niin allergisia kissoille, että he eivät voisi ikinä meillä käydä.

Koirat ovat paljon seurallisempia kuin kissat, tämähän on lähes kiveen kirjoitettu “fakta”.. Olen huomannut, varsinkin nyt kun S on töissä, että kaipaan seuraa tänne ja aktiivista tekemistä, muuten tulen kärttyisäksi ja äreäksi mörökölliksi. Koira aktivoisi ja antaisi muuta ajateltavaa kuin yksinäisyys ja tylsyys.. En kiellä etteikö kissakin leikkisi ja olisi seurallinen, mutta useinhan se menee kissan ehdoilla, ei ihmisen. Tämä riippumattomuus onkin ehkä suurin syy, miksi pidän enemmän koirista. Koirasta on vaan enemmän seuraa siinä mielessä, että se on aina täysillä mukana, kun sitä pyytää, kun taas kissa saattaa katsoa tylysti ja viestittää: “katsotaan parin tunnin päästä, jahka olen ottanut kauneusuneni.” Tämä nyt on erittäin kärjistettyä, mutta tajuatte idean.

Onneksi tiedän mitä pitkäkarvaisen koiran hoito on, onhan Nopellakin pitkä turkki, mutta mukavaa se on silti, että varoitetaan, kiitos Unikko. Se on vaan niin, että jos ei ota isoa lyhytkarvaista koiraa, niin tosi monet pienet lyhytkarvaiset koirat vaativat trimmausta, jolloin on mielestäni ihan sama, että onko koiralla pitkäturkki, joka vaatii paljon harjausta plus muuta vai trimmauksella lyhyenä pidettävä turkki.

Shelttiin päädyttiin S:n kanssa, koska emme ole kovinkaan pienten rotujen ystäviä ja sheltti on kuitenkin riittävän iso meille ja toisaalta riittävän pieni kerrostaloon. Kuten olen moneen kertaan sanonut, ison koiran paikka ei mielestäni ole kerrostalossa. Lisäksi olen menettänyt sydämeni paimenkoirille, niiden luonne nyt yleisestikin on aivan ihana. Kasvattajiin ollaan oltu yhteydessä ja eräs paikka vaikuttaa erittäin lupaavalta, mutta ei siitä enempää. Ettei vaan homma menisi metsään. Olen hieman taikauskoinen. En tahdo asioista puhua ennempää kuin olen ihan varma, että kaikki menee niin kuin pitää. Se vaan pitää sanoa, että hitto vie kun joutuu sanoja pyörtämään :D Sanoin aikaisemmin, että en näyttelyihin koiran kanssa menisi. Näin se mieli muuttuu.. Käytiin S:n kanssa yhdessä Match Show’ssa ja lauantaina menemme Orivedelle katselemaan shelttejä (55 näyttelyssä) näyttelyyn ja on se touhu alkanut kiehtoa mieltä. Toivottavasti vaan saisimme hyvän koiran ja mahdollisuuden opetella näyttelytouhuja, niin sitä voisi vaikka lähteäkin mukaan näyttelytoimintaan.

S tahtoisi ison koiran, kuten minäkin, mutta sen aika on sitten, kun asumme maalla isommassa talossa. Molemmat ollaan vähän katseltu irlanninsusikoiraa sillä silmällä, mutta mitään varmaahan ei voi sanoa, koska emme vielä tiedä, milloin tuo maallemuutto tapahtuu. Koirat nyt kuitenkin tulevat olemaan kiinteä osa meidän elämäämme, jos vain mahdollista. Kuitenkaan vielä mitään ei uskalla sanoa varmaksi, kun elämä voi muuttua niin nopeasti. Isoissa koirissa on jotain niin massiivista ja ehkä enemmän villeyttä kuin aivan pienimmissä koirissa. En osaa tarkemmin sitä selittää, mutta jotenkin vain isompi kokoiset koirat miellyttävät enemmän silmää kuin pienet. Pienistä itselle tulee enemmän mieleen seurakoirat kuin käyttökoirat. Varmana on toisinpäinkin, mutta tällainen mielikuva minulla on. Sen takia esim. cavalier kingcharlesinspanieli ei ole suosikkini, vaikka muuten olisikin sopiva kerrostaloon ja on mukava rotu. Serkkuni vielä kasvattaa tätä rotua, joten neuvoja saisin varmasti häneltä, mutta pieni mikä pieni.

Urokset ovat aina miellyttäneet enemmän silmääni. Ehkä se on nyt vaan on minussa: olen aina ollut poikatyttö ja muutenkin poikamaiset asiat ovat minua kiinnostaneet, joten uroskoirat ovat tähän luonnollinen jatke. Onhan se totta, että urosten kanssa voi joutua tekemään enemmän töitä koulutuksen suhteen, kuten Jentsu sanoi, mutta toisaalta urokset ovat omalla tavallaan helppoja: ei juoksuja (toisaalta..se on jatkuvaa uroksilla ;) ), ei pentuja omaan kotiin, leikkaus on helppoa ja halvempaa kuin nartuilla ja ehkä tietyllä tapaa enemmän kovuutta luonteessa. Toisaalta tämä viimeinen on aivan koirasta kiinni: jotkut nartut ovat kovempia kuin urokset ja toisinpäin.

Nytpä tuli oikein intouduttua kirjoittamaan kunnolla pitkästä aikaa. Jotenkin on kuitenkin mennyt vähän into päivitellä tätä blogia erinäisistä syistä johtuen, joten älkää ihmetelkö, jos ei päivityksiä hetkeen tule. Päivittelen heti, kun aihetta on. S osti uuden puhelimen, jossa on tosi hyvä kamera ja piuha, jolla siirtää kuvia koneelle, niin eiköhän tämä kuvapuolikin vähän parane tästä. Kuvia tulee heti, kun vaan on aikaa paneutua siihen enemmän.