Puesta del sol

Kirjoittaja Kinuski @ 31. Heinäkuu - 16:58

Tämän nappasin Marin blogista. Koska olen Keski-Suomesta kotoisin, niin oma murteeni ei kirjoitettuna kuulosta juuri miltään. Keski-Suomessahan puhutaan venyttävästi ja sanapainotus on ehkä vähän erilaisempi. Muistelisin, että joku olisi sanonut, että Jyväskylä seudulla puhutaan “puhtainta” (eli kirjakielimäisintä) suomea. Tosin omassa puheessani vilahtelee sanoja, jotka ovat napattu karjalasta, savosta ja tietysti Tampereelta =)

1.Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun siskon punainen mekko mahtuu myös mulle.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?

Tarttetko apua kirjotustehtävässä, jonka mantsanope anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.

Okei, tehään niin ku sä sanot.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.

Mummo sano, et se hakee meijät siinä varttia vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.

Matkustin (myös mahdollinen kuljin) Hesaan linkillä, koska myöhästyin junasta.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?

Ookko nähny veljen kännyä missään/jossain ?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

Ostitkko sen hameen, jonka nähtiin viime viikolla Henkka Maukassa? (Tiedän, kirjoitettuna tuo passiivi muoto + jonka sana kuulostaa ihan järkyttävältä, mutta ei se sanottuna ole..)

Nappaa mukaan, jos haluat. Laita kuitenkin kommenttia tähän, niin tuun kattoon miten sää sanot nää jutut =)

Tähän vaan pitää sanoa, että on todella vaikeaa kirjoittaa murretta. Sen takia ihailen murrerunoilija Heli Laakosta. Sitä kuvittelisi, että on helppoa kirjoittaa “omaa kieltään”, mutta fakta on, että varsinkin vähänkin erilaisempaa murretta, esim. savoa, on vaikea kirjoittaa. Sanoissahan voi olla vaikka mitä mykkiä tai vähemmän mykkiä äänteitä, joita voi olla vaikeaa kirjoittaa ellei asiaan ole todella perehtynyt. Sen takia on usein tosi tuskallista lukea murretekstiä, jos asiaan ei ole perehdytty, vaan se on “harrastelijan” tekemää.

Kirjoittaja Kinuski @ 31. Heinäkuu - 16:31

Olen niin täpinöissäni, kun torstaina käydään tapaamasta hyvä shelttikasvattajaa. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin. En oikein ole osannut keskittyä lukemiseen, vaikka tuo toinen tenttikirja on (ainakin tähän asti) mielenkiintoinen ja helppo lukuinen, vaikka onkin englanniksi.

Tästä levottomuudesta tietenkin seurasi se, että surffailin netissä ja lueskelin blogeja. Aijun blogin kautta löysin tieni tänne, Hellapoliisin blogiin. Uskomaton sivusto. Alkoi ihan kuola valua, kun tuota blogia lueskelin ja reseptejä katselin. Pakkohan sitä oli jotain itsekin tehdä, ja toisaalta pakko on myöntää, että ihan tarkoituksella reseptejä oli katselemassa. Mieli teki leipoja jotain, tarkemmin sanottuna muffinsseja (inhoan sanaa muffini, vaikka se taitaa ollakin se oikeampi muoto nykyään).

Hellapoliisin blogista sitten löysinkin aivan loistavan ohjeen, jota piti päästä soveltamaan. Vaivattomat minttusuklaamuffinit löysivät tiensä minunkin uuniini, tosin ohjeesta poiketen käytin suklaata ja saksanpähkinää. S tykästyi näihin niin paljon, että vie niitä huomenna vähän töihin työkavereille. Mulla on tällainen silikonimuffinivuoka, jota en ole kokeillut kertaakaan, joten nyt päätin sitten korkata sen. Kyllä kannatti. Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla blogissa ja tutustumaan sen tarjontaan. Itse ainakin aion katsoa myös sillä silmällä noita ruokaohjeita, jos vaikka laajentaisi vähän repertuaariaan silläkin saralla.

Kirjoittaja Kinuski @ 30. Heinäkuu - 15:31

Ne jotkat minut tuntevat, tietävät, että olen suuri Bryan Adamsin musiikin ystävä. Rakastuin ensimmäisen kerran hänen musiikiinsa, kun albumi “On a day like today” ilmestyi 98/99 ja etenkin kappale “When you’re gone” kolahti. Adamsin ääni on jotain sellaista josta pidä aivan valtavasti: vahva, käheä ja tavattoman seksikäs. Myös se, että hänen kappaleensa olivat konstailemattomia rockbiisejä, mutta joista myös löytyi syvyyttä, kun hetken kuunteli ja mietti sanoja. Takaisin ei ole ollut paluuta: Adams pitää minua edelleen otteesaan tukevasti ja tiukasti, ja minnekäs minä lähtisin hyvän musiikin äärestä.

Suurin unelmani toteutui, kun kävimme S:n kanssa Adamsin Helsingin keikalla 25.9.2006 (kamala, onko siitä jo niin kauan aikaa?). Olimme parvella, josta näki kaikki paikat. Tietenkin olisi ollut mahtavaa olla alhaalla permannolla, mutta toisaalta nyt pystyi fiilistelemään eri tavalla kullan kanssa. Sellaisetkin kappaleet, joista en ollut aiemmin paljoa pitänyt, avautuivat nyt, kun saatoin olla S:n sylissä. Eräs tällainen kappale on “I Think About You”, jonka akustisesta versiosta pidin enemmän. Eräällä tavalla tämän kappaleen miellän minun ja S:n kappaleeksi tai yhdeksi niistä monista.

Suosikkilevyni on “Into the fire” vuodelta 1987. Joku vaan siinä levyssä on sellaista, josta pidän valtavasti. Tämä on sellaisia levyjä, joiden avautuminen minulle kesti todella kauan, etenkin yksi kappele, nykyinen suosikkini, “Native son”. Se on vaan niin puhutteleva ja surullinen. Eurooppalaisen miehen häpeä..

Tässä päätin selailla, josko YouTubesta löytyisi jotain kivaa matskua liittyen Bryan Adamsiin. Tämä ei nyt taida olla se oikea video tähän “Hidin’ for love” kappaleeseen, mutta tämä on Adamsin omakustanne levyltä aivan 1980 - luvun alusta, Bryanin ollessa vasta parikymppinen. Kuvan laatu on surkea, mutta kuunnelkaa lauluääntä. On pikkaisen miehen ääni kehittynyt, kun vertaa sitten neljä vuotta myöhemmin ilmestyneeseen “Summer of 69″ kipaleeseen.. Tässä on video, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa.

Kirjoittaja Kinuski @ 27. Heinäkuu - 13:40

S sanoo, että alkaa tämä aikaisin heräily näkyä minussa: kuulemma alkaa erottua tummat silmänaluset. Ei sen puoleen etteikö S:llä niitä kanssa olisi. Sinäänsä jännä, että me kuitenkin nukutaan n. 8 tuntia yössä, suositusten mukaan siis. Ehkä se on kuitenkin myös henkistä väysymystä eikä vaan fyysistä, koska en koe itseäni väsyneeksi, paitsi tenttikirjaa lukiessa. Pitää vaan yrittää pysyä ne aamun ensi tunnit hereillä, koska aika pahasti nyt on mennyt viime aikoina rytmi sekaisin, kun olen mennyt nukkumaan hetkeksi aamusta (siis 6.30 - 8.00 välillä).

Tykkään herätä aikaisin aamulla. Silloin on yleensä ihanan rauhallista ja hiljaista; mistään ei kuulu mitään ääniä. Kun vielä asuin porukoitteni luona ja kävin lukiota reippaan 30 km:n päässä kaupungissa, saatoin herätä joskus neljänkin aikaan lukemaan kokeeseen tai tekemään läksyjä, jos illalla oli väsyttänyt paljon. Linkki kaupunkiin siis lähti seitsemän aikaan ja heräsin normaalistikin siinä 5.30 - 6.00.. Ei herääminen tuota minulle vaikeuksia, päinvastoin. Enemmän olen sitten iltauninen ihminen ja nukahdan helposti vaikka mihin meluun. Lukiokaverit tietävätkin, että viimeisenä lukiovuotena nukuin hyppytunneilla lukion kovilla käytäväpenkillä selkä vahtimestarin koppia vasten korvalappustereot korvilla.. Kertoo ehkä jotain!

 Terttu-huivi on edistynyt hieman. Mallissa on vaan ärsyttävästi noita langankiertoja ja kavennuksia ja niissä menee helposti sekaisin, jos ei ole tarkkana. Sen takia huivi ei ole kovinkaan paljoa edistynyt, kun normaalisti neulon iltaisin, kun katselen tv:tä. Siinä tulee hyvin käytettyä aikaa hyödyksi. Pitää nyt oikein paneutua tuohon huiviin ja opetella se malli ulkoa. Ehkä se jossain vaiheesa jää mieleen. Kielo-sukkien vihreät versiot ovat valmiina, pitää vaan päätellä ja virkata reunus ja pingottaa.. Näistä sukista tulee sitten paremmat kuvat vanhojen tilalle..

Kääk! S laittoi viestiä ja se tuleekin jo kohta kotiin. Äkkiä vaihtaan vaatteita ja ottaan ostoskassit mukaan. Mennään tarjousten perässä Citymarkettiin. Ne pääsivät tunnin aikaisemmin töistä. Tosi kiva juttu, kun S on tehnyt tän viikkoa sisään aina n. 2 tuntia. Siinä huomaa hyvin kuinka paljon aikaa työt vie toiselta. Kun S on kuuden aikaan kotona, niin ei siinä oo kuin max. 4 tuntia ennen kuin käydään nukkuun.

Kirjoittaja Kinuski @ 25. Heinäkuu - 19:15

Tällaisia olen askarrellut siskoni häihin. Nämä oli alunperin tarkoitus lähtettää yhteen kisaan, mutta jätän ne nyt pois siitä, koska näitä voi sitten käyttää mallina aikanaan, kun näitä häihin väkertelee.

Tämä ensimmäinen on pöytäkoriste, jossa yhdistyy menu ja ohjelmalehti. Taittelin A4 kartongin kolmiotötteröksi ja liimasin joka sivulle vaaleanpunaisen paperin ja sen päälle vaaleanpunaista mulperipaperia. Etusivulle tulisi hääpäivä ja hääparin kuva. Kaikki tässä on nyt ihan päästäni keksittyä, ei mitään todellista. Kuvakin on tietokoneen uumenista kaivettu.

Tämä on yhdistetty hääkarkkirasia ja nimikortti. Päällystin tulitikkurasian ensiksi käsintehdyllä paperilla, jota myös kutsukortin sisäsivuna oli käyttänyt. Sen jälkeen liimasin vaaleanpunaista mulperipaperia ja samaa käsintehtyä paperia päälle. Kultatussilla kirjoitin sitten nimen. Huomatkaa sama ruusu, jota on käytetty kutsukortissa.

Tämä on sitten kiitoskortti. Näiden tekemisestä häihin ei vielä ole varmuutta, mutta onpahan malli. Sydämen kuvion otin eräästä toisesta korttipohjasta ja leikkasin sen paperiveitsellä. Aukkoon liimasin taas mulperipaperia ja kiitos-tarran. Ruusut toistuvat taas.. Sydämen rajasin vielä kultaisella kimalleliimalla. Näitä kimalleliimoja en yleensä harrasta, mutta tähän ne sopivat mitä parhaiten.

Tällaisia olen askarrellut kevään mittaan. Pitää vielä tuota karkkirasiaa miettiä ja kokeilla ihan alusta asti itse tehtyä taittelua, vaikka muuten käyttäisi samaa ideaa, kun jo esitellyssä rasiassa.

Kirjoittaja Kinuski @ 25. Heinäkuu - 19:07

Sisko tuli miehensä kanssa käymään perjantaina ja olivat koko viikonlopun meillä. Olipahan hulinaa hyvässä mielessä. Oli mukavaa, kun kerrankin oli riittävästi aikaa eikä vaan yhtä päivää.

Perjantaina laitettiin hyvää ruokaa (pihvejä, salaattia, muutama drinkki, patonkia) ja pidettiin muuten hauskaa. Eihän perjantaina hirveästi mitään kerinnyt tehdä, kun heidän juna kuitenkin oli vasta kuuden aikaan täällä. Iltaa kuitenkin istuttiin ja pelattiin korttia. Hauskaa oli pitkästä aikaa syödä kunnolla vähän parempaa ruokaa myös.

Lauantaina sitten mentiin Särkänniemeen päiväksi. Hyvä, että ostettiin liput etukäteen Stockmanilta, koska Särkänniemessä oli hirveät jonot. Ensiksi tosin käytiin kävelemässä keskustassa ja Tallipihalla. Siellä oli käsityötori ja tuettiin puuseppää. S osti aivan upean puisen raha/säilytyslippaan. Se on aivan ihana tummaksi petsattua puuta. Tuoksuu niin ihanalle. Sisko osti salaatinottimet ja mä ostin kauhan, lastan, haarukan ja voiveitsi setin. Aivan upeaa työt ovat.

Särkännimessä oli tosi mukavaa, vaikka harvoissa laitteissa kävin. Ehdoton ykkönen on edelleen tukkijoki. En vaan muistanut, että kuinka paha se viimeinen pudotus on. Istuin aivan takana ja siinä ilmavirran voimasta painauduin selkänojaa vasten. Se on aivan käsittämätöntä miten hauskaa on kastua kunnolla. Vähän sitä tukkijokea oli ilmeisesti muutetti, lisätty putousta, joka kasteli, tai sitten on vanhuus iskenyt.. Lisäksi kävin koskiseikkailussa (kastuin taas, vaikka siinä kastuminen on huonoa tuuria), taikajoella S:n kanssa hempeilemässä. S kävi mm. tornadossa ja twisterissä. Kamala, kun mä pelkäsin sen puolesta..

Käytiin myös Planetaariossa ja akvaariossa. Vähän vaan petyin noihin. Planetaariossa kävin ensimmäisen kerran ja se leffan aihe oli todella mielenkiintoinen: Mustat aukot. Niistä olisi katsonut kaueminkin, mutta toisaalta, ei porukka varmaan jaksaisi. Akvaario taas.. Pieni ja surkea. Siellä oli mm. pakuja todella pienessä altaassa. Uskoisin kuitenkin, että niillä on sitten isommat altaat jossain piilossa ja nuo olivat vain näytösaltaita. Siitä pidin tosi paljon, että seinillä oli paljon tietoja kaloista ja merien ja muiden vesistöjen olosuhteista. Erityisen kiva juttu oli se, että se allas, jossa aikaisemmin oli ollut hylkeitä, oli nyt kotimaisia kaloja. Kunnon jytky ahvenia ja sampiakin! Tosi hurjan näköistä. Harmi vaan, että kun allas oli ylhäältä auki, niin sinne oli heitelty mm. popcorni laatikoita. Todella törkeää.

Illalla käytiin sitten Napolissa pitsalla ja oli aivan uskomattoman hyvää. Loppu ilta meni sitten kotona ihan vaan ollen ja stand up komiikaa katsoessa. Uni tuli aika kevyesti jostain kumman syystä. Sisko vähän poltti naamaansa, mutta ei kovin pahasti, onneksi.

Sunnuntaina sitten käytiin Hämeenlinnassa asuntomessuilla ja S:n vanhempien luona kastelemassa kasvit. Asuntomessuilla oli ihan älyttömästi väkeä ja tuhottoman kuuma. Ei me kaikissa taloissa käyty, mutta tosi vaihtelevasti oli kaikkea. Hyvin yleinen trendi näytti olevan aika minimalistinen sisustus: paljon valkoista, suurta linjaa ja pelkistettyä. Itse tykkäsin eniten sellaisista taloista, joissa oli käytetty värejä ja maalattu seinäkuvia. Tosi monissa oli myös todella huonot portaat: kapeat, jyrkät ja tiukasti kaartuvat. Mietin vain, että noissa portaissa ei vanhat tai lapset kovin helposti liiku. Muutenkin talot tuntuivat olevan ns. puolitoistakerroksisia: yläkerta on n. puolet pienempi kuin alakerta ja esim. olohuone auki ihan ylös asti, katon rajaan asti. Myös se oli yhteistä monissa taloissa, että alakerrassa oli kaikki toiminta ja yläkerrassa oli vain makuuhuoneet. Joissakin sauna ja pesutilat olivat yläkerrassa.

Monet talot olivat ulkonäöllisesti aika otoja: vain yksi talo oli perinteisen näköinen.Sinne olikin kaikkein kovin tunku ja talon sisällä edettiin jonossa kuin köyhän talon porsaat. Kaunis talo se oli, mutta yksi talo oli minun suosikki: ulkonäöllisesti se oli yksi oudoimmista, mutta sisältä todella kaunis. Sellaisessa voisi itsekin asua. Siinä oli sauna erillisenä rakennuksena, mielenkiintoinen ratkaisu mielestäni.

Eräs tiilitalo oli todella mielenkiintoinen. Ensinnäkin ovi oli todella raskas ja keskiaikaismainen ja sitten tiilien välistä laastia ei oltu tasoitettu vaan se oli jätetty epätasaiseksi, myös sisältä. Olohuoneessa seinää oli valaistu ja se loi mielenkiintoisen kontrastin ja toi esiin mielestäni erittäin kauniisti nerokkaan tavan uudistaa perinteistä tiilitaloa. Keittiöön oli laitettu tummaksi maalattuja parruja ja muutenkin sisätilasta tuli mieleen keski-eurooppalainen ravintola, hyvin saksalaistyyppistä mielestäni. Muuten talo oli aika käytävämäinen ja se olikin sen suurin puute mielestäni. Erittäin mielenkiintoinen talo kuitenkin ja tutustumisen arvoinen.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella mukava, vaikkakin kiireinen. Nyt vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa lukemaan tenttiin. Postailen tänne taas lisää kuvien kera, paremmat versiot kielosukista on nyt vaan huolittelua vaille valmiina.

Kirjoittaja Kinuski @ 25. Heinäkuu - 11:03

Kiitos kommenteista tuohon pitsihihapuseroon. Olen siitä itsekin todella ylpeä ja ehkäpä nyt jossain vaiheessa saan siitä kunnon kuvan, jonka voin sitten laittaa tänne. S:llä, kun nyt on parempi kamera kännykässään kuin minulla.

Tuosta virheestä.. Mä korjasin sen virheen näin kierroksella 13.  Kun kuviota lukee oikealta vasemmalle ko. kerroksella, heti alussa on  kahden langan kierron välissä yksi oikea silmukka. Neuloin sen kahteen kertaan. Sen jälkeen neuloin kuvion loppuun ja taas toisen kuvion alussa neuloin langankiertojen välissä olevan silmukan kahdesti. HUOM! Vain kuvion oikeassa reunassa olevan silmukan, koska vasemmassa reunassahan tuo sitten matsaa jostain kumman syystä. Iina antoi toisenlaisen vihjeen tuon virheen korjaamiseen. Toivottavasti näistä jompikumpi hyödyttää sinua Aiju. Omasta tavastani voin sanoa, että ei ainakaan leventänyt työtä tai mitään sellaisia ongelmia tullut. Hyvin hihat valmistuivat ja istuvat hyvin, mitä nyt ne vahingossa hieman liian pitkiksi tein.

Maaru. Kiitos tuosta vinkistä. Pitäisi vähän kokeilla ja laskeskella tuota Kotiväki 2-kertaisena vs. Tennesee. Tämä lankakerä kuitenkin löysi eilen iltana käyttötarkoituksen, kun päätin tehdä siitä tämän Terttu-huivin. Aivan ihana malli, mutta muutamissa kohdissa on hermo jo ollut kireällä.. Nuo tupla langankierrot ja kavennukset ovat välillä liikaa ja joutuu hieman purkamaan. Tosin ei ehkä kannata katsella espanjalasita tv-sarjaa samalla, kun huomio jakaantuu liian monen asian kesken, kun yrittää kuunnella kieltä, ymmärtää sitä, seurata neulontaohjetta ja neuloa samaan aikaan.. Aika hyvin tuo huivi on jo edistynyt ja tästä taitaakin tulla sitten sellainen huivi, johon laitan hapsutkin. Jotenkin - ainakin tällä hetkellä - tuo malli oikein huutaa minulle haluavansa hapsut. Katsotaan miten käy.

Kirjoittaja Kinuski @ 17. Heinäkuu - 13:39

… tai jotain sinnepäin. Tämä päivä ei ole mennyt hyvin. Ei nyt ihan joka asia, mutta moni muu on mennyt pän mäntyä. Ihan uskomatonta, että niin moni asia voi mennä pieleen.

Eilen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa lukea tenttiä varten. Katsoin sitten fiksuna tyttönä netistä, että mikä on kirjojen saatavuus. Toiseen tein varauksen ja toista oli paikalla. Katsoin myös kirjaston aukioloajat. Ajattelin, että kun kerran herään S:n kanssa samaan aikaan kuudelta, niin ihan hyvin voin mennä yliopistolle kahdeksaksi ja alkaa lukea jo lukusalissa, kunnes lainauspuoli aukeaa kymmeneltä. Noh.. teinpä sitten näin. Hetken kerkesin kahdeksalta lukusalin oven takana odotella ennen kuin päätin uudestaan vilkaista  netistä niitä aukioloaikoja. Arvattavasti olin katsonut vääriä aukioloaikoja enkä ollut huomannut linkkiä kesäaikojen sivuille. Lukusali myös aukeaa kymmeneltä!

Siinä sitten sainkin hetken miettiä, että miten tapan aikaa aamukahdeksasta kymmeneen, kun oikein mikään paikka ei ollut auki ja yliopistolla oli aivan kuollutta. Ei auttanut muuta kuin mennä Aamuruskoon kahville (suosittelen, aivan ihana paikka lähellä Tammelan toria). Siellä sitten odottelin yhdeksään, jotta voisin käydä VapaaValinnassa katselemassa lankatarjontaa. Aika meni todella tylsästi, kun yksin on tylsää juoda kahvia (yyh..qué asco = miten kamalaa. En siis tykkää kahvista, vaikka juon sitä piristystarkoituksessa ja kohteliaisuudesta) ja eihän mulla ollut ees mitään lukemista.

Noh lopulta VapaaValinta aukesi yhdeksältä. Sinne siis. Noh, jotain hyvääkin: sain vihreäpäisiä pikkuveitsiä (juuresveitsen tapaisia) neljä kappaletta eurolla. Katselin myös lankoja ja harmikseni piti todeta, että Ainoa ei enää saa ainakaan VapaaValinnasta muun värisenä kuin tylsän tumman harmaana. Se on aivan liian tumma väri vauvalle. Päätin sitten vihdoin, että ostan lankaa sitä virkattua jakkua varten. Novitan Kotiväkeähän se oli ja ostin sitten sen ison kerän luonnonvalkoista. Yhden kerän sen takia, että rahaa ei muuhun ollut. Lisäksi ostin uuden kukkaruukun aasinkorvalleni (toinen asia, joka meni oikein.)

Lopulta sitten aika sujui niin nopeasti, että pääsin kirjastoon hakemaan kirjaani. Sitä sentään oli aika paljonkin.. Noh.. Eilen olin myös huomannut, että minulla oli joku maksamaton sakko. Onneksi vain euro, mutta en kyllä yhtään kirjaa ole myöhässä palauttanut ja mitään noutoilmoitusta en ole saanut. Maksoin kuitenkin mukisematta, koska mahdotontahan tuota on selvittää. Varmaan tuo noutoilmoitus on sähköpostivilinässä mennyt silmieni ohitse tai jotain. Päätin sitten tulla suorilla kotiin lukemaan ja vähän virkkaamaan.

Noh.. Jonkin aikaa olin kotona sitten tekemättä mitään, mitä nyt pyörin koneella. Tarkoitus oli aloittaa virkkaaminen samalla, kun katselen ykkösen espanjalaista sarjaa Los Serrano eli Serranosin perhettä. Mukava sarja, ihana kuunnella espanjaa. Noh.. Siinä sitten rupesin silmäilemään ohjetta lävitse ja huomasin, että ei hemmetti. Ostin sittenkin väärää lankaa. Novita Tennesee olisi ollut se oikea! Jostain hemmetin syystä olin katsonut kaiken päin honkia! Tennesee on ihan vastaava kuin Mandarin classic, jota siinä ohjeessa käytetään. Syytän lukihäiriötäni tästä mokasta, joskus nuo rivit pomppivat pahemman kerran tai tulee muuten luettua väärin.

Minulla on sitten 200 grammaa luonnonvalkoista Kotiväkeä eikä mitään ohjetta mitä siitä tehdä! Harmittaa ihan sairaasti. Kävin kaikki käsityölehteni lävitse eikä mitään kivaa ohjetta löytynyt. Tai oli siellä pari pikkuliinan ohjetta, mutta ainakaan tällä hetkellä ei ole hirveästi tullut pidettyä liinoja. Kai sitä pitää vielä ruveta säveltämään jotain omasta päästä. Ehkä nyt toteutan sen idean virkatusta jakusta, jossa on joku ruusukuva selässä. Lankaa vaan saa ostaa lisää kivasti aikanaan. Harmittaa vietävästi. En uskalla tuota Kotiväkeä käyttää tuon Modan jakun tekemiseen, kun tiheys eroaa kuitenkin niin paljon.

Eikä tässä vielä kaikki.. Tulostin reistaa taas: se ei suostu tulostamaan. Ilmeisesti se on taas muka ollut liian kauan poissa päältä ja mennyt offline tilaa. Äsken se ei tulostanut, vaikka kuinka sen laitoin online tilaan. Vihaan tietokoneita! Pitäisi vielä tänään tulostella jos jonkin verta, mutta vaikeaa se on, jos tulostin ei toimi. PRKL!

Mikähän vielä voi mennä pieleen tänään?

Kirjoittaja Kinuski @ 16. Heinäkuu - 06:43

Käytiin S:n kanssa lauantaina Orivedellä koiranäyttelyssä. Ensimmäisessä sitten lapsuuden. Oli tosi mukavaa ja tykkäsin paljon. Mistäs muualta mut löysikään kuin sen kehän luolta, jossa oli shelttejä? Näki siellä vaikka mitä muita koiria myös, esim. tämä rotu, buhund,  kiinnitti huomion. Juttelinkin yhden perheen kanssa, jolla oli 3 koiraa näyttelyssä. Buhundeja ei paljoa ole Suomessa, mutta nämä yksilöt olivat kyllä todella ihania ja suloisia. Heidän vanha tyttönsä kiipesi syliini rapsuteltavaksi. Pitää laittaa tuo rotu korvan taakse, jos sitä vaikka joskus haluaa vähän muunlaista koiraa..Jotenkin tuosta rodusta tuli mieleen meidän Ressu: ulkonäöllisesti Ressussa ja buhundissa on jotain samaa. Ehkä se on tuo kellertävä väri.

Kaiken kaikkiaan näyttelyreissu oli erittäin antoisa ja hintansa väärtti (koko homma maksoi yhteensä 12 euroa, meitä siis 2 ihmistä). S:n ja minunkin iloksi nähtiin irlanninsusikoiria ja komeita otuksia ne ovat. S on ihan rakastunut isoihin koiriin. Minä sitä yritän sitten vähän hillitä. “Ei kerrostaloon noin isoa koiraa voi ottaa” ja “Otetaan sitten, kun muutetaan maalle” tai “Kuvazia ei varmana oteta meille!” Selvennetään tähän, että minulla on tosi huonoja kokemuksia kuvaziesta, koska enollani ainakin oli tällainen ja minun ollessa alta 10 - vuotias tuo uros ihastui minuun ja yritti aina kaataa minua ja tehdä ties mitä. Minnekään en voinut mennä yksin, koska tuo koira kerta kaikkiaan ei jättänyt minua rauhaan. Ehkä jos kuvazeja näkisi hieman toisenlaisissa oloissa ja paremmin koulutettuina, niin mielipiteeni niistä voisi muuttua.

Eilen laitoin taas shelttikasvattajalle mailia. Tämä kasvattaja on tosi mukava ja ystävällinen. Kutsui meidät käymään ja nyt elokuussa olisi tarkoitus sitten käydä siellä. Toivotaan vaan, että kaikki menee hyvin. Ainakin tähän asti mailien perusteella hän on todella mukava ihminen, joten ei ehkä ole syytä pelätä.. Olen myös muutenkin kuullut paljon hyvää hänestä.
Mutta silti pelottaa ja hieman jännittääkin. Sitä kai se on, kun se on unelma ja haave saada koira, niin sitten pelottaa, että entä jos se ei onnistukaan? Syystä tai toisesta kasvattaja katsoo, että me ei olla sopivia koiranomistajia. Turhahan sitä on etukäteen miettiä, mutta minkäs teet, kun mä olen tällainen etukäteen murehtija. Vielä vuosi pitää odotella, että saamme oman karvapallon meille. Urokselle olisi nimikin jo tiedossa, pitää vaan nartulle miettiä joku hyvä nimi. Uros mielummin otettaisiin, mutta ei narttukaan kauhistus olisi.

Marja.. Niinhän siinä kävi, että näyttelytouhu alkoi kiinnostaa kahta kauheammin, kun käytiin katsomassa sitä touhua. Pitää sitten oikeasti alkaa siihen perehtyä enemmän, jos ja kun sen koiran saamme. Onneksi täällä on shelteillä näyttelykoulutusta, ts. ohjausta siitä miten esitellä sheltti ja miten tehdä näitä hoitoja. Mielenkiinnolla vaan odotan, että minkälaisen pennun saamme ja sitä, että oppiiko sen esittelemään kunnolla. Eihän hyvästä koirasta ole mitään iloa, jos sen esittää päin mäntyä.

Kirjoittaja Kinuski @ 13. Heinäkuu - 12:12

Tämä video on aivan mahtava. Mä löysin tämän yhdeltä foorumilta ja olen nauranut tätä joka kerta, kun tätä katson. Suosittelen ehdottomasti. Vaatii vaan englannin ymmärtämistä, mutta kieli on aika helppoa, joten aika alkeellisella kielelläkin pärjää.