Nuoren naisen elämää käsitöiden, parisuhteen ja opintojen ristitulessa
21 Kes
Ensimmäinen sukka on valmis. Pientä taistelua tuli kärkikavennuksissa, kun en aluksi meinannut mitenkään tajuta tuota tasainen kärki - kavennusta, vaikka tuota olen käyttänyt lapasissa. Jotenkin meni pasmat aluksi vähän sekaisin, mutta kyllä se siitä lähti ja sukka istui yllättävän hyvin jalkaani.
Koska en tehnyt ollenkaan joustinta tai mitään muuta sukan suuhun, niin sehän alkoi rullaantua. Olin jo suunitteluvaiheessa päättänyt, että haluan virkata jotain sukan suulle. Eilen sitten katsellessani CSI New Yorkia, virkkailin ekaksi kerroksen kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen nirkkoreunuksen. Virkkaus kiristi sopivast vähän löysää suuta ja sukat pysyvät nyt paremmin jalassa. Lisäksi sukan reuna on nyt nätin aaltoileva, vähän erilainen kuin muiden sukkien.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen näihin sukkiin. Enää puuttuu toinen sukka, mutta eiköhän se valmistu nopeasti jussina, kun oletettavasti silloin olisi aikaa neuloa, vaikka menemme S:n isovanhempien mökille. Pitsineule hidastaa vähän tekemistä, mutta uskon sukan valmistuvan nopeasti. Mielessä on jo toinen versio tuosta sukasta, pitää sitten jossain vaiheessa kokeilla sitäkin.
Pesin sen pitsihihaisen paitani tuossa alkuviikosta. En tiedä, että johtuuko se langan laadusta (Novita bambu) vai siitä, että laskin pyykinpesukoneen linkousvoimakkuuden 500 (max. 1000) vai siitä, että pistin paidan pesupussiin, mutta paita oli aivan märkä, kun otin sen koneesta. Siitä olisi voinut puristaa vettä vaikka kuinka paljon. Älkää pelästykö, en sitä tehnyt, mutta tajutte kuinka märkä paita oli. Se on vasta nyt kuiva. Pääsen pujottamaan eilen ostamani silkkinauhan kaulukseen. Jospa se vähän kiristäisi sitä. Ohjeen olkaimet eivät sopineet minulle, joten jouduin ottamaan ne pois. Jos tuo pelkkä kauluksen nauha ei auta, ostan vähän lisää silkkinauhaa ja teen niistä olkaimet. Katsotaan miten käy. Paita itsessään oli puhdas, mutta halusin pestä sen, koska ajattelin sen kiristävän ja vähän tasoittavan neulosta.
Taidan tässä nyt lopetella ja palata kirjani ääreen. Ostin eilen kaupungista vähän kaikkea (uuden uimapuvun, pitää vähän sitäkin korjailla, pari kirjaa ja uuden ketjun koruuni), rahaa meni tietenkin. Yksi ostoksistani oli Tuire Kaimion Pennun kasvatus. On todella hintansa väärtti. Olen sitä lueskellut. S on sitä mieltä, että voisimme jo vähän kysellä muutamalta kasvattajalta, jos heillä olisi ensi keväänä tulossa pentuja. Pitäkäähän peukkuja.