Puesta del sol

Kirjoittaja Kinuski @ 30. Kesäkuu - 18:45

Ostin tänään vihdoin uuden puhelimen. Vanha oli niin huono, että nyt vihdoin meni hermot. Ostin Prismasta ihan peruspuhelimen, jossa - valitettavasti - on se kamera. Mutta ei voi mitään, lähes kaikissa puhelimissa nykyään on tuo kamera. Se hyvä puoli kuitenkin tuossa kamerassa on, että nyt ehkä vähän helpommin pystyn laittamaan tänne kuvioa tekeleistäni ja muista kivoista asioista. Toivottavasti vaan opin käyttämään sitä. Hupelin on nyt langan päässä (ihan uudenlainen laturi => mulla on vino pino turhia latureita prkl!), huomenna aamusta saan sen käyttöön. Jos vain nopeasti opin kameraa käyttämään ja kuvia nettiin laittamaan, niin ehkä huomenna tulee kuvia sitten paidasta ja omista sukista.

Koira-asia on edistynyt. Otimme S:n kanssa muutamaan kenneliin yhteyttä ja pari on vastannut. Toisesta ei paljoa koostuttu, mutta toinen (ja meitä lähin) oli tosi ystävällinen ja lupasi ilmoitella miten asiat etenevät heillä. Erittäin lupaava yhdistelmä olisi tiedossa, joten olisi mielenkiintoista saada heiltä pentu. Toivottavasti vaan kaikki menevät hyvin ja pentuja tulee ja meille sopiva löytyy.Tuohon lähikenneliin olisi tarkoitus mennä jossain vaiheessa käymään, juttelemassa omistajan kanssa ja tapaamassa koiria.  Näillä näkyminen meille olisi pentu tulossa kesän 2008 aikana, mutta varmaksi ei ikinä osaa mitään sanoa. Hirveän innoissani vaan asiasta olen. Pitäkäähän peukkuja meille ja koiruuksille

Kirjoittaja Kinuski @ 21. Kesäkuu - 09:51

Ensimmäinen sukka on valmis. Pientä taistelua tuli kärkikavennuksissa, kun en aluksi meinannut mitenkään tajuta tuota tasainen kärki - kavennusta, vaikka tuota olen käyttänyt lapasissa. Jotenkin meni pasmat aluksi vähän sekaisin, mutta kyllä se siitä lähti ja sukka istui yllättävän hyvin jalkaani.

Koska en tehnyt ollenkaan joustinta tai mitään muuta sukan suuhun, niin sehän alkoi rullaantua. Olin jo suunitteluvaiheessa päättänyt, että haluan virkata jotain sukan suulle. Eilen sitten katsellessani CSI New Yorkia, virkkailin ekaksi kerroksen kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen nirkkoreunuksen. Virkkaus kiristi sopivast vähän löysää suuta ja sukat pysyvät nyt paremmin jalassa. Lisäksi sukan reuna on nyt nätin aaltoileva, vähän erilainen kuin muiden sukkien.

Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen näihin sukkiin. Enää puuttuu toinen sukka, mutta eiköhän se valmistu nopeasti jussina, kun oletettavasti silloin olisi aikaa neuloa, vaikka menemme S:n isovanhempien mökille. Pitsineule hidastaa vähän tekemistä, mutta uskon sukan valmistuvan nopeasti. Mielessä on jo toinen versio tuosta sukasta, pitää sitten jossain vaiheessa kokeilla sitäkin.

Pesin sen pitsihihaisen paitani tuossa alkuviikosta. En tiedä, että johtuuko se langan laadusta (Novita bambu) vai siitä, että laskin pyykinpesukoneen linkousvoimakkuuden 500 (max. 1000) vai siitä, että pistin paidan pesupussiin, mutta paita oli aivan märkä, kun otin sen koneesta. Siitä olisi voinut puristaa vettä vaikka kuinka paljon. Älkää pelästykö, en sitä tehnyt, mutta tajutte kuinka märkä paita oli. Se on vasta nyt kuiva. Pääsen pujottamaan eilen ostamani silkkinauhan kaulukseen. Jospa se vähän kiristäisi sitä. Ohjeen olkaimet eivät sopineet minulle, joten jouduin ottamaan ne pois. Jos tuo pelkkä kauluksen nauha ei auta, ostan vähän lisää silkkinauhaa ja teen niistä olkaimet. Katsotaan miten käy. Paita itsessään oli puhdas, mutta halusin pestä sen, koska ajattelin sen kiristävän ja vähän tasoittavan neulosta.

Taidan tässä nyt lopetella ja palata kirjani ääreen. Ostin eilen kaupungista vähän kaikkea (uuden uimapuvun, pitää vähän sitäkin korjailla, pari kirjaa ja uuden ketjun koruuni), rahaa meni tietenkin. Yksi ostoksistani oli Tuire Kaimion Pennun kasvatus. On todella hintansa väärtti. Olen sitä lueskellut. S on sitä mieltä, että voisimme jo vähän kysellä muutamalta kasvattajalta, jos heillä olisi ensi keväänä tulossa pentuja. Pitäkäähän peukkuja.

Kirjoittaja Kinuski @ 19. Kesäkuu - 11:54

Näinhän siinä kävi, että en sitten kuitenkaan osaa olla tekemättä mitään. Aloitin uuden neuleen, edelleenkin tuosta bambulangasta, kun siitä jäi sata grammaa ylimääräistä. Ajattelin tehdä itselleni unisukat tai oikeastaan sellaiset sukat, joita voisin pitää jaloissa, kun olen rasvannut ne.

Etsin sitten netistä ohjetta (mm. Ullasta) ja hetken jopa tein fifi-sukkia, kun halusin söpöt pitsisukat. Ainoa ongelma oli se, että tuosta langasta tehtynä sukista olisi tullut minulle aivan liian isot, joten purin työn. Koska mitään valmista ohjetta ei löytynyt, päätin itse tehdä sukat. Ensimmäistä kertaa varsinaisesti sovellan ohjetta. Päätin ottaa ennestään tutun pitsimallin ja ja katsoa miltä työ näyttää sitten valmiina. Ensimmäistä sukkaa olen tehnyt kantapäähän asti, nyt pitäisi alkaa tehdä kantalappua.

Kärkikavennukset vähän huolettavat, koska olen tykännyt käyttää tuota sädekavennusta, mutta jos nyt käytän sitä, niin tuo pitsikuvio menee ihan pilalle nopeasti ja kärjestä tulee todella sotkuinen. Pitää vähän tonkia nettiä ja kokeilla erilaisia kavennuksia. Elämänlanka siis pääsee käyttöön! Päätin jo nyt, että kun on aika ruveta tekemään kärkikavennuksia, pujotan langan siihen kohtaan ja voin huoletta kokeilla erilaisia kavennuksia ja purkaa ne helposti. Katsotaan minkälaiseen kavennukseen päädyn.

Toivottavasti sitten saan joskus kunnon kuvat teille tänne näkyviin. Niin mielelläni tahtoisin näyttää kaikille “omia sukkiani”. Ja muutenkin olisi paljon näytettävää, mutta kun ei ole digikameraa, niin ei ole. Toivottavasti joltain tutulta saisin joskus lainaan kameran, niin voisi vähän helpommin kuvia laittaa tänne.

Kirjoittaja Kinuski @ 13. Kesäkuu - 18:40

Sain pitsihihaisen paitani vihdoinkin valmiiksi ja olen jopa sitä käyttänyt junamatkalla Tampereelta Jyväskylään. Istui muuten hyvin, mutta kauluksesta tuli vähän liian löysä, kun jouduin neulomaan ohjetta isommilla puikoilla. Samoin olkaimet vähän epäonnistuivat, mutta mä ajattelinkin kiristää vähän kaulusta sillä, että pujotan ohuen silkki- tms. nauhan kauluksen reunaan ja eteen tulee rusetti. Sen pitäisi toimia ja jos ei toimi, niin lisää toiset olkaimet juuri jostain vaaleanpunaisesta silkkinauhasta tms. mitä nyt sopivaa tulee vastaan.

Nyt suoraan sanottuna tulee neuleet korvista ulos. Niin koville otti tuon tekeminen. Nyt taidan vaan jättää hetkeksi käsitöiden tekemisen ja keskittyä lukemaan tenttiin. Tosin veikkaan, että ei tuo tauko kauaa säily. Edelleen himottaa tehdä se Modan pitsijakku. En nyt muista suoralta kädeltä, että kumpi Novitan langoista oli vastaava kuin Mandrarin Petit Kotiväki vai Tennesee.. Pitää ihan tarkistaa se ja verrata kuinka isoja nuo kerät ovat. Se vähän ratkaisee, että käytänkö ohjeen lankaa vai ostanko halvempaa Novitaa, jos muuten ovat vastaavat.. Virkkaus kyllä houkuttaa taas tosi paljon.

Kirjoittaja Kinuski @ 6. Kesäkuu - 15:52

Olen ollut erittäin tehokas näin alkuviikosta. S:n alettua työt, olen herännyt joka päivä kuudelta ja päässyt omaan rauhaani jo ennen puolta seitsemää. Olen voinut pestä ikkunat rauhassa ilman häiritsevää autojen ohiajelua ja ennen sitä tukahduttavaa kuumuutta, joka on hallinnut meidän kämpässä. Maanantaina ja tiistaina siis pesin ikkunoita ja noh… se onnistui ihan ok, parempaakin jälkeä olisin voinut tehdä. Pääasia, että se on kuitenkin tehty.

Tänään olen imuroinut koko asunnon ja pessyt pyykkiä. Nyt ovat parvekkeella kuivumassa ja veikkaisin, että tällä säällä ne ovat todella pian kuivia. Hyvä niin, voi huomenna sitten laittaa jo kaappiin. Lisäksi vaihdettiin S:n kanssa työhuoneen järjestystä. On paljon ilmavempi, kun pitkä pöytä siirrettiin ikkunan eteen, tietsikkapyöytä toiselle seinälle yhdessä kirjahyllyn kanssa. Todella hyvännäköistä. Ei enää näytä sellaiselta pitkältä ja ahtaalta käytävälltä. Olen tosi tyytyväinen tähän vaihdokseen.

Lisäksi valkoisen pöydän oleminen ikkunan edessä helpottaa S:n ja minun uuden harrastuksen harjoittamista.. Me ostettiin Ideaparkin Minimanista aivan ihana tuhannen palan palapeli: kyseessä on Viivi ja Wagner palapeli nimeltään Vanha pariskunta. Se on aivan loistava, mutta vähän hankala. Nyt on yksi reuna tehty kokonaan, mutta paljon vielä puuttuu. Se on vielä siitä erikoinen palapeli, että se ei ole normaalin muotoinen vaan sellainen panoramakuva. Kerrassaan loistava. Ajateltiin liimata se kokoamisen jälkeen, kehystää ja laittaa seinälle. Voi vaan olla vaikeaa löytää halpaa kehystä mitoilla metri kertaa puoli metriä, mutta se on sen ajan murhe.

Kirjoittaja Kinuski @ 5. Kesäkuu - 13:56

Mulla ja S:llä on aika tajuton koirakuume. Tahtoisin sellaisen pienen karvapallon ja heti, mutta aika ei ole sille vielä kypsä. Silti kuitenkin odotan sitä hetkeä, että voimme saada oman “vauvan”. Vaikka tuossa käytänkin sanaa vauva, niin koira on koira, eikä mikään vauva. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka liiaksi inhimillistävät eläimiään. Suomessa on oikein käyttää eläimestä muotoa “se” ja väärin käyttää sanaa hän. Tämä on nyt englannista tullut ja ärsyttää minua suuresti. Suomi on hieno ja kaunis kieli, miksi sitten pitää väkisin yrittää tehdä siitä jotain englannin sukukieltä?

Mutta takaisin aiheeseen. Olen niin hurahtanut ajatukseen koirsta, että olen rekannut itseni parille koirafoorumille, lukenut sieltä vaikka mitä juttuja, miettinyt koira mahdollista sukupuolta ja väriä, mitä kaikkea se tarvitsee, mitä voin sen kanssa tehdä, katsellut netistä kivoja koirakirjoja.. Pitäisiköhän vähän rajoittaa? Suurin yllyke tällaiselle toiminnalle on se, että S aloitti eilen työt ja olen yksin päivät kotona. Minulla on siis kaikki aika tehdä juuri sitä mitä haluan. Kotitöiden ohella tulee sitten roikuttua netissä ja pyöriteltyä noita koira-asioita mielessä.

Olen päättänyt ja S:kin on samalla kannalla, että jos vain mahdollista, niin tuleva koiramme olisi shelttiuros. Väriltään toivoisin itse joko soopelia tai tricoloria, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole väliä ja toisaalta voisihan se blue merlekin olla mielenkiintoinen. Ei ehkä heti tulisi vastaan kadulla samanlaista. Tuosta sukupuolestakin olen valmis joustamaan, jos sopiva koira muuten löytyy: esim. värivirhe tms. ei meitä haittaa, koska koiraa ei näyttelyssä tulisi käytettyä. Harraste- ja kotikoira siitä tulisi.

Agilityä olisi kiva alkaa harrastaa tämän mahdollisen koiruuden kanssa, mutta en ole tajunnutkaan kuinka kallista se on. Eräältä foorumilta luin, että täällä Tampereella se maksaisi 140 euroa vuoteen ja kun pidetään mielessä, että minun viikot eivät aina ole sieltä säännöllisimmistä päistä kiitos opintojen, niin tuntuu aika mahdottomalta laittaa noin paljoa rahaa siihen. Lisäksi koiravero on tosi kallis täällä Tampereella minun makuuni, mutta ei voi mitään. Maksettavahan se sitten on. Se on tosi hieno juttu, että tuossa ihan meidän lähellä (kilsan päässä suurin piirtein) on koirapuisto, jonne sen koiruuden kanssa sitten voisi mennä aikanaan tutustumaan muihin koiriin.

Olenko vai enkö ole ihan hurahtanut koiriin? Taidan olla näitä harvoja poikkeuksia (ainakin stereotypiasta) siitä “perinteisestä” neulojasta: en ole kissaihminen sitten yhtään. Kissat ovat kivoja ja pennut suloisia, mutta en kuitenkaan omaa kissaa ottaisi. Se ei vaan sytytä samalla tavalla kuin koira. Onneksi S ajattelee samoin. Voisi muuten olla vähän hankalaa, vaikka tuleehan vanhemmillakin kissat ja koirat hyvin toimeen keskenään, mitä nyt ulkona vähän kurmutetaan kissoja..

Kirjoittaja Kinuski @ 3. Kesäkuu - 09:16

Me ollaan S:n kanssa päätetty ottaa koira jossain vaiheessa. Tai noh ei enää “jossain vaiheessa” vaan ensi keväänä/kesällä, jos vain mahdollista. Elämäntilanne tuntuu sopivalta ja muutenkin olisi kiva kasvattaa tätä puoliperhettä jonkin sortin vauvalla.

Me molemmat olemme halunneet koiraa jo jonkin aikaa, S:llä varsinkaan, kun ei ole ollut ikinä koiraa haluista huolimatta, olisi tosi mukava juttu saada koira. Itse kuitenkin (kuten sivuistakin voi päätellä) on ollut kokemusta koirista ja silti pitäisi vaan saada oma S:n kanssa.

Itse olen enemmän keskikokoisten ja isojen koirien ystävä, en pidä “nilkanlämmittimistä”. Mielestäni koirissa pitää olla kokoa ja näköä. Kuitenkin olen sitä mieltä, että ison koira paikka ei ole kerrostalossa, oli niitä neliöitä vaikka kuinka paljon. Mielestäni se ei ole koiraa kohtaan oikein. S myös tykkää isommista koirista (haaveissa irlanninsusikoira meillä molemmilla), mutta on asiasta samaa mieltä kuin minä: ei isoa koiraa.

Rotu on jo päätetty. Otamme shetlanninlammaskoira eli “pikkucollieen”, jos joku ei tiedä miltä koira näyttää. Se on pienempi versio Lassiesta. Olen jo katsellut kasvattaja tästä läheltä ja muutamia onkin löytänyt. Yhdellä olisi nyt pentuja, joista olisi vapaana muutama, mutta nyt ei ole paras hetki ottaa, kun itselläni alkaa proseminaari ensi vuonna ja S aloittaa huomenna työt. Hän sai vakitöitä! Aivan upea juttu. Tämä on yksi syy myös, miksi voimme koiran ottaa: rahaa on vähän enemmän kuin aikaisemmin.

Oikeastaan ainoa ongelma on koiran sukupuoli. Itse pidän enemmän uroksista ja ottaisin uroksen, mutta vanhempien luona on sekä uros että narttu. Noppe on nuorempana ärissyt yhdelle urokselle muistini mukaan, mutta nartun se hyväksyi tuosta vaan, kun se pentuna tuli. Lili taas on mielestäni ärähtänyt serkkuni cavaliernartuille. Tämä on vähän hankala paikka. Luottaako siihen, että Noppe on jo 13 vuotias, muutenkin lällykkä ja rauhallinen vai siihen, että Lili ehkä kuitenkin narttuna helpommin hyväksyy toisen nartun? Tosi kurja tilanne, koska vaikka emme käy paljoa vanhempieni luona välimatkan takia, niin kuitenkin olemme sitten siellä vähän pidempään kuin pari päivää. Onko ideoita?

Kirjoittaja Kinuski @ 2. Kesäkuu - 17:20

Toivottavasti S muistaa ottaa vanhempiensa digikameran lainaan, niin voisin näyttää kunnon kuvia viime aikaisista tekeleistäni. Hyvin paljon on tullut askarreltua ja muuta vastaavaa näpertelyä tehty erästä kisaa ja siskoa varten. Pystyn hyvin hyödyntämään sekä siskoni häänäpertelyn että tuon kisamateriaalin tekemisen.. Pitäkäähän peukkuja, että pärjäisin kisassa =)

Neulominen on vähän jäänyt. Sain tuossa torstaina toisen pitsihihan kavennukset valmiiksi, mutta ah ja voi.. silmukkamäärä ei täsmää mallia. En tiedä, että onko jossain kohtaa tullut laskuvirhe kavennusten määrässä vai mitä on sattunut. Ärsyttävää. En viitsisi purkaa raglankavennuksia millään, koska tuo pitsimalli alkaa tulla jo korvista ulos. Pitää vähän verrata, että kuinka pitkä tuo hiha on suhteessa toiseen ja sitten tehdä päätös purkamisesta tai neuleen jatkamisesta. Silmukoita on vähän päälle 50, kun niitä pitäisi olla 47… Ketuttaa. Onneksi on enää vain takakappale (oikeaa), yhdistäminen, joustinkaulus niin työ on valmis. Alkaa jo tuo väri ja pitsikuvio ärsyttämään. Päällä sitä kuitenkin pidetään, sitten hampaat irvessä, jos ei muuten.

Makkarin pikkuhyllylle olen alkanut virkata sinisestä kalastajalangasta pikkuliinaa. Näyttää oikein söpöltä. Muutenkin alkaa virkkaus taas kiinnostaa. Olen neulonut niin paljon, että alkaa vähän tulla kyllästymistä. Odotan vain vähän rahaa (S sai vihdoin töitä! Mahtava juttu, helpottaa tosi paljon), niin voisin ostaa langat sitä yhtä virkattua jakkua varten..

Ristipistot ovat alkaneet taas kiinnostaa. Kun vaan saisi ostettua matskua, niin voisi vaikka taas verestää vanhaa taitoa. Joskus ala-asteella (lähes kymmenen vuotta sitten) olen viimeksi ristipistoja tehnyt. Ainoa asia, josta pidin rättikässässä, kaikkea muuta inhosin. Pari juttua olisi mielessä, joita olisi kiva tehdä. Jos opin hyvin ja on aikaa, niin houkuttaisi vähän tehdä tämä siskolle häälahjaksi, vaikka hän on sanonut, että ei tarvitse. Tosin veikkaan, että en tätä jaksa tehdä. Voi olla vähän liian iso.. Kaunis tuo olisi ja aivan ihana tuo teksti on. Todella kaunis.