En tiedä, että mistä johtuu, mutta vaihteen vuoksi on paha olla minä. Ei vaan tahtoisi jaksaa enää tätä kaikkea. Tuntuu, että pitäisi jaksaa vaan puurtaa ja tehdä eikä voi yhtään levätä. Minulla ei ole kesätöitä ja tuntuu, että pitäisi olla. Bongasin yhden kesätyöpaikka ilmoituksen, jonne haetaan täysi-ikäistä ja luotettavaa työntekijää eli sopisin sinne ihan hyvin. En vaan jaksaisi kesällä työskennellä iltaisin. Silti minusta tuntuu, että kaikki eri tavalla painostavat hakemaan töitä.

Välillä tuntuu, että olen henkisesti ihan loppu: ei jaksa tehdä mitään ja mikään ei kiinnosta. Se tuntuu tulevan jo parisuhteeseen: en ollut eilen ollenkaan S:lle henkisesti läsnä. Se tuntuu itsestä todella pahalle, kun pitäisi olla läsnä toiselle jne. , mutta kun ei vaan jaksa. Tahtoisin vaan nukkua vuorokauden putkeen, vanua sängyssä, velloa itsesäälissä, itkeä ja mupeltaa jotain hyvää.

Vaikka tästä nyt voi saada vähän vakavemman kuvan, niin kyse on kuitenkin vain stressistä ja minun normaaleista masispäivistä. Noin kerran kuukaudessa parissa minulla on ns. masispäiviä, jolloin mikään ei kiinnosta ja tahtoisi vaan jäädä sängynpohjalle makaamaan. Eivät ne kestä kuin päivän pari. Huomenna kaikki on jo paremmin.. Onneksi kohta on tämän kevään opinnot ohitse ja voi vähän rentoutua ennen kuin kesätentit alkavat..