Kinuski 20. Toukokuu, 2007
Nyt on sitten tämän kevään kuorolaulannat ohitse. Tuntuu uskomattomalta. Olin niin kova ryöpytystä koko viikko, että en ole tunnelmista kerennyt kirjoittaa tänne juurikaan. On vähän ontto olo, kun ei tarvitse enää miettiä, että onko kaikki nuotit mukana ja osaakohan laulut hyvin.
Oriveden keikka meni kivasti, vaikka itsestä tuntui, että mokailin aivan hirveästi. Ei se kuitenkaan sitten läpi kuulunut onneksi. Kuoron johtaja teki niin ihanan yllätyksen, läksiäislahjan. Hän oli nauhoittanut minidiskillä tuon konsertin ja polttanut sen meille levylle. Nyt on oma levy tehtynä, voin raksia tehtävän listaltani pois ;) Kuuntelin pikaisesti omat esityksemme perjantai aamuna ja ihan hyvältä se kuulosti, vaikka pelkäsin pahinta.
Radiojumis meni hyvin. Ainakin porukoiden mukaan. Ei edes laskenut kovin pahasti Hiljenny sieluni, joka on ollut ongelmana tuossa biisissä. Se on ihan hyvä vaan, koska alimillaan se käy matalilla f:ssä.. Rupeaa olemaan siinä rajoilla, että soiko enää hyvin itselläni. Esitys meni itseasiassa vähän aiempaa nopeammin, eikä se lähetys loppunut siinä vaiheessa, kun tarkoitus oli, mutta eipä se haitannut juurikaan. Mielummin niin päin, että homma menee vähän aikataulua edellä kuin jäljessä. Ehtoollisen aikanahan lähetys sitten katkesi, kuten oli tarkoituskin.
Nyt pidän pientä taukoa musiikista, mutta alan taas treenaamaan lauluopettajan ohjeilla koko kesän. Ehkä ääni vähän kehittyisi ja pysyisi jo opitut asiat mielessä. Sisko on vähän vihjaillut, että voisin laulaa heidän häissään ja kaipa sitä on ihan hyvä varulta harjoittella vähän etukäteen.
Eilinen päivä oli ihana. Käytiin S:n kanssa kaupungilla, elokuvissa (naurettava Spiderman 3..) ja syömässä ja sitten muutamilla. Oli todella mukavaa käydä ulkona syömässä pitkästä aikaa, ihanan rentouttavaa. Otin muuten elämäni ensimmäisen shotin. Tosin en juonut sitä yhdellä huikalla. En oikein ole ikinä juonut, niin pienikin määrä alkoholia nopeasti juotuna kilahtaa päähän. Mansikkamargariitan otin kanssa. Namia. Baarimikko ( tai tässä tapauksessa nainen) oli niin mukava, että tehdessään vähän ylimääräistä kaatoi sen toiseen lasiin ja antoi samaan hintaan “toisellekin jalalle”. Ihanaa, kun on tällaisia ihmisiä vielä olemassa.
Lähden Keski-Suomeen huomenna vanhempieni luo ja samalla menen käymään siskollakin. Voidaan sitten lopullisesti päättää se kutsukortti ja se, että käytetäänkö samaa mallia mm. paikkakorteissa. Kaikki on vielä vähän auki, mutta eiköhän se ala tässä pikkuhiljaa suttaantua, kun kerta hääpaikkakin on ja kirkko aivan kohta varattuna.