Harmittaa vietävästi se, että joudun taas purkamaan tuon hihan alun. Kiitos Iinalle siitä, että kerroit miten kiersit sen virheen. Mä huomasin kanssa sen saman kohdan, kun uudestaan neuloin. En vain keksinyt mitään kunnon tapaa korjata sitä. Sen verta perfektionisti olen, että pakko on purkaa ja tehdä uudestaan. Onneksi pituutta hihalla on vain viitisen senttiä, joten pahasti en joudu purkamaan, muutaman kerroksen vain. Tosin nyt otan taukoa neulomisesta, kun pitää alkaa lukea tenttiin.. Viisi kirjaa luettavana maailman tylsimmästä aiheesta: kasvatus tieteellisen tutkimuksen kohteena ja kasvatustieteen filosofiset ja historialliset juuret. Miksi, oi miksi tylsimmät kurssit järjestetään yhtä aikaa ja vielä viimeisessä periodissa?

Aloitin virkkaamaan tänä aamuna uudestaan. Malli on taas Dianan virkkausmaailmasta 2/07, malli 5. Olen jo saanut alun tehtyä. Melkeinpä se parin ensimmäisen kerroksen virkkaus on ärsyttävintä, kun työ on vielä niin pieni, että se hukkuu kouriini. Sen muutoksen tein malliin, että alun kiinteät silmukat korvasin pylväillä. Ainakin tähän asti se näyttää ihan hyvältä. Saa nähdä, että miten käy sitten, kun liina on valmis.

Tämä päivä alkoi ihan kivasti ja jatkui kivasti, mutta päivän pimensi äitini viesti: “Valtteri löytyi aamulla kuolleena.” Valtteri oli yksi neljästä kissoistamme. Tämä tuli todellakin aivan puun takaa, koska vielä pääsiäisenä kolli oli aivan virkeä, oma itsensä.

Valtteri oli aivan ihana ja suloinen kollipoika. Se ei juuri sylissä viihtynyt, mutta se ei vähentänyt sen viehätysvoimaa. Sillä oli tapana alkaa pyöriä kuin väkkärä ympäri, jos sitä silitteli. Valtteri oli kova kehräämään: leikkauksen jälkeen sen kehräys saattoi kuulua toiselta puolelta huonetta todella selvästi. Tuntui, että se olisi ollut aivan vieressä. Valtteri oli iso ja komea kissa, lempeä ja rauhallinen. Laitan tänne kuvan poisnukkuneesta, kun sopiva ja edustava kuva löytyy. Lepää rauhassa Valtteri.

Että mulla nyt alkaa kiristyä hermot tuohon Sk:n pitsihihaiseen paitaan. Ne hihat ovat todella hankalta. Jotenkin en vaan tajua sitä. Mä otin ja purin hihat. En mä kyllä ollut tehnyt niitä kuin muutaman kerroksen, mutta vähän se harmittaa.

Mä päätin tehdä hihan suuhun muutaman kerroksen ainaoikeaa, kun hihan suu vähän käpristyi. Jospa tämä auttaisi. Onko teidän mielestä tuossa ruutupiirroksessa jotain häikkää kerroksella 14? Ainakaan mä en saanut sopivaa silmukkamäärää enkä muutenkaan kuviota osumaan kohdalleen. Pitää nyt katsoa ja kokeilla, että miten onnistuu, kun tekee vain yhden hihan kerrallaan. Ottaa vaan vähän päähän, kun homma ei ala sujua. Harmittaa vietävästi.

Kiitos Iinalle ja Cindelle kommenteista. Mukavaa, että mun höpinöistä on ollut jollekulle apua. Mä yritän laittaa kuvan tänne tuosta paidasta heti kun se on mahdollista. Kesken eräisestä paidasta tuskin kuvaa tulee, koska en omista digikameraa ja webbikamera kuvan on mitä on.. Tarkoitus on ehdottomasti laittaa tänne kuva, kun vaan pääsen jonnekin, jossa on digikamera tai mun luo tulee joku, jolla on digikamera.

Loin itselleni kuvagallerian, jonne laittelen sellaisia kuvia, jotka vievät turhaa tilaa täällä, eli ovat olleet jo todella kauan. Lisäjuttua galleriasta ja linkki sinne löytyy Kinuski - sivun alareunasta. Ai niin, napatkaa nappini myös mukaan tuosta sivun oikeasta yläkulmasta. Laittakaan viesti, jos se ei toimi, niin yritän muokata sitä.

Harmittaa hirveästi. Tuo kamera ei oo niin hyvä kuin toivon, kuvat ovat aika huonolaatuisia. Kyllähän sitä tavallaan osasi odottaa, mutta silti harmittaa. En nyt pysty pistämään kuvaa pistipaidasta, yritin äsken ottaa kuvaa, mutta laatu on niin huono, että siitä ei saa mitään selvää. Harmi. Noh ehkä joskus saa digikameran lainaan, niin voi ottaa paremman kuvan.

Vanhempieni luona neuloin paidan etuosan/takaosan valmiiksi ja aloitin hihojen teon. Ohjetta jouduin muokkaan aika rankalla kädellä, koska paita olisi ollut niin lyhyt, että olisi napa näkynyt. Sellaisista paidoista en tykkää. Ei taida mun kerät riittää, pitää nyt punnita tuo valmis kappale ja laskea sitten siitä tarvittava määrä. Arveltiin äidin kanssa, että täyspitkiin hihoihin menee varmaan saman verta lankaa kuin paitaosaan.

Tuosta ohjeesta pitää vielä sanoa, että ei ole hihan kohdalta se on hyvin epäselvä. Varsinkin se kohta, mistä pitäisi aloittaa pitsineule. Todella sekavaa. Eiköhän se nyt kuitenkin toimi ja onnistu, ainakin nyt näyttää aika oikealta. Saas nähdä, että miten käy ja joudunko purkamaan hihat. Lankana tuo Novitan bambu on aivan ihana, todella nopea neula. Voin vain suositella. Värivalikoima on vaan todella tylsä: ei mitään vaihtoehtoja. Toivottavasti Novita laajentaa sitä pian.

Kiitos kaikille teille, jotka olette lukeneet blogiani ja kommentoineet. Lähdemme S:n kanssa huomenna ajelemaan Keski-Suomeen vanhempieni luo pääsiäisen viettoon, joten en siellä päivitä blogia. Rauhaisaa pääsiäistä.

Olen nyt innolla neulonut tuota paitaani Novitan Bambusta. Värinähän on tuo vanha roosa. Aluksi mietin, että tahdon sinisen paidan, mutta kun sen bambun sininen oli aika tyhmän värinen enkä halua valkoista, beigeä tai ruskeaa paitaa. Eipä ollut paljoa valinnanvaraakaan ja toisaalta onhan tuo ihan kiva väri.

Se vähän vaivaa, että se on kuitenkin vähän vaaleanpunainen. En pidä vaaleanpunaisesta, se on imelä väri. Toisaalta tuo vanha roosa on vähän vaalean liilan värinen, eli lähellä mun ylioppilaspukua. Siitä väristä pidin tosi paljon. Tämä on vaan tottumis- ja mukautumisasia. Hetken ajattelin, että muokkaisin sen paidan kaula-aukkoa, ajattelin lisätä reikäkerroksen ja pujottaa siihen jonkun vaaleanpunertavan/liilan nauhan. S:lle, kun asiasta kerroin ideasta, niin se tuumasi, että voi tulla vähän yltiöimelä. Katsoo nyt, kun oon puhunut äidin kaa.

Kuvia tulen laittamaan tänne sitä mukaan, kun työ edistyy ja jos se webbikamera saadaan siskoltani. Toivotaan kovasti. Olisi mukava laittaa kuvia vielä keskeneräisistä töistä. Takakappale on jo puolessa välissä. Ihana tuota bambua on neuloa, ei voi muuta sanoa.

Löysin taas vanhan intohimoni virkkauksen. Olen ollut viimeisen vuoden niin neulomisen pauloissa, että ei ole jäänyt aikaa virkata. Nyt sitten ostin Diana virkkausmaailman - lähikirjastossa ei ollut kovin kivannäköisiä virkkausmalleja - ja tein sieltä sitten vanhalla jämävaaleansinisellä kalastajalangalla pikkuliinan kahdessa päivässä. Olisin sen yhdessäkin varmaan saanut tehtyä, mutta kun alkoi hartiat mennä jumiin, niin piti lopetttaa. Nyt vaan pitää langat päätellä ja silittää liina, niin se on valmis suloistamaan yöpöytääni. Laitan tänne kuvan heti, kun jonkun kameran saan. Omasta kamerasta loppui patteri.

En sitten malttanut pitää näppejäni erosta Bambusta. Pakko oli eilen alkaa neuloa sitä. Se on kyllä aivan ihana lanka. Todella pehmeä käteen ja mukava neuloa. Ei todellakaan sellainen kova kuten Samos oli. Tosin ainoa miinuspuoli tuossa bambussa on se, että se halkeaa todella helposti säikeiksi. Saa olla todella varovainen sen suhteen, miten silmukoita poimii. Harmillista, mutta kaikkea ei voi saada. Toinen, mikä tuntuu oudolta, on se, että työ tuntuu ihmeen löperöltä. Siinä ei kyllä ole muusta kyse kuin tottumisesta. Kolmen ja puolen puikot tuntuvat ihan risuilta kasin jötköjen jälkeen. Ei meinaaa osata enää neuloa niillä, pelkään koko ajan, että silmukoita tippuu. Heh. Eiköhn sitä taas kohta totu, kun Keski-Suomeen tuon työn raahaa.