Heh, mä väitän, että tällä hetkellä yläkerran naapurit rakastavat mua. Mä oon sulostuttanut niiden päivää lauluaani jo varmaan tunnin ajan. Vielä italiaksi. Varmaan on tosi kiva kuunnella, kun mä harjoittelen, mutta vähän pakko on: tuo nyt on läksynä torstaiksi ja haluan osata sen kunnolla.

Järkyttävää huomata, että oon vähän vilustuttanut itseäni ilmeisesti. Ei millään meinaa lähteä korkea d. Ei sitten millään, tarttuu kurkkuun kiinni. Harjoituksissa oon kuitenkin laulanut sen ihan puhtaasti. Huvittavaa sinäänsä, että mä oon aina pitänyt itseäni alttona ja nyt kun aloitin nuo laulutunnit (klassista laulua), niin opettaja on kovaa vauhtia tekemässä musta ainakin mezzosopraanoa. Eipä se haittakaan sinäänsä, kun monissa kivoissa lauluissa käydään just yläd:ssä. Jännä vaan huomata, että niin se ääni kehittyy.

Pitää tässä kohta kaivaa kitara esiin ja harjoitella muutamia muita kappaleita kuoroon ja esitykseen. Ihan pakko kertailla muutamia komppeja, kun ei oo taas hetkeen soittanut. Pitäisi myös lukea tenttiin, mutta aattelin, että nyt on parempi harjoitella, kun S ei oo kotona. Säästän sen korvia ja helpompi itellekin harjoitella. Jotenkin arastelen S:n edessä laulaa.