Kävin sitten yliopistolla iltapäivästä. Mua ei valittu. Kaikki kiintiöön valitut olivat fukseja. Todella kiva juttu. Pitää vaan yrittää uudestaan ensi vuonna, mutta vaikeaa siitä tulee. Varsinkin, jos ne vähentävät aloituspaikkojen määrän kahteentoista.. Käy lopulta niin, että niistä kahdestatoista paikasta on 5 varattu kiintiöläisille (ainakin tuon verta) ja lopuista taistelee sitten 30 muuta ihmistä. Ihan perseestä.

Miksi oi miksi olen aina osa sitä ryhmää, joka joutuu kärsimään näistä uudistuksista ja muutoksista? Usein ne eivät ole edes loppuun asti mietittyjä. Ensiksi tuli tämä tutkintouudistus: kelan rajat ovat ihan opintoviikoissa eli ne eivät toimi pisteillä, ja sitten tää opettajankoulutuksen haun muutokset. Ihan perseestä.

Nyt vaan pelottaa, että entä jos en missään vaiheessa pääse siihen koulutukseen. Mitä mä sitten teen? Multa menee ihan perseelleen tää tutkinto, jos luen noita vaadittavia opintoja ja sitten en ollenkaan pääse koulutukseen. Näyttää todella hyvältä tutkintopaperi sitten, kun on historian opinnot, kasvatustieteitä ja sekalaisia yhteiskuntatieteellisiä. Tämä on ihan perseestä, ei voi muuta sanoa.

Muutenkin musta tuntuu, että akateeminen vapaus on ihan mennyttä. Yliopisto on vain jatkoa lukiolle ja yläasteelle. Itse en ole ainakaan vielä kokenut mitään haastetta tai mitään, mikä olisi sen hehkutuksen ja pelottelun väärtti. Tätä tämä on, koulutusputki. Nyt kun on vielä tämä opintoaikojen rajaus, niin ei voi kovin kauaa yli viittä vuotta yliopistossa olla ja yrittää päästä tuohon opettajankoulutukseen. Törkeää pakkorajausta ei voi muuta sanoa. Muistetaan nyt, että tietyt poliittiset johtajat ovat itse aikanaan olleet yliopistoissaan yli kymmenen vuotta. Törkeää, että samanlaista vapautta ei voi suoda seuraavalle sukupolvelle.

En sitten päässyt opettajan pedagogisiin. Kirjettä ei tullut. Pieni toivo on, että ne ovat vasta tänään laittaneet ne postiin ja kirje tulisi maanantaina, mutta en uskalla toivoa sitä. Lähden siitä, että en päässyt. Menen huomenna käymään yliopistolla, josko siellä olisi lista hyväksytyistä.

En osaa oikein kuvailla omaa oloani.. Harmittaa, mutta toisaalta olin valmistautunut siihen myös, että en pääse. Vähän on sellainen olo, että tekisi mieli lähteä käymään yliopistolla katsomassa. Harmittaa ja suututtaa. Haku vaikeutuu ensi vuonna, kun en voi hakea tuohon kiintiöön enää. Inhottavaa.

Ketkäköhän sitten tuli valittua sinne ja millä perusteilla? Taidan lähteä käymään yliopistolla…

Tänään pitäisi tulla tieto siitä, että olenko päässyt opettajan koulutukseen vai en. Jännittää sairaasti. Toivon todella, että pääsisin, mutta toisaalta pelkään, että mua ei valittu. Pitää odottaa postia ihan iltapäivään. Hermoja raastavaa.

Pieni toivo on, että jos tänään ei tule kirjettä, niin se tulee maanantaina. Tosin voi olla, että huomenna lähdetään S:n kanssa kaupungille ja ajattelin käydä yliopiston kautta ihan vaan katsomassa, että ketkä on valittu. Jännittää. Pitäkään peukkuja, että pääsisin sinne koulutukseen. Kyllä mä hakisin uudestaan, mutta pitäisi aina miettiä, että mitä mä sitten haluan, jos en pääse koulutukseen. Hui kamalaa, ei voi muuta sanoa.