Löysin taas vanhan intohimoni virkkauksen. Olen ollut viimeisen vuoden niin neulomisen pauloissa, että ei ole jäänyt aikaa virkata. Nyt sitten ostin Diana virkkausmaailman - lähikirjastossa ei ollut kovin kivannäköisiä virkkausmalleja - ja tein sieltä sitten vanhalla jämävaaleansinisellä kalastajalangalla pikkuliinan kahdessa päivässä. Olisin sen yhdessäkin varmaan saanut tehtyä, mutta kun alkoi hartiat mennä jumiin, niin piti lopetttaa. Nyt vaan pitää langat päätellä ja silittää liina, niin se on valmis suloistamaan yöpöytääni. Laitan tänne kuvan heti, kun jonkun kameran saan. Omasta kamerasta loppui patteri.

En sitten malttanut pitää näppejäni erosta Bambusta. Pakko oli eilen alkaa neuloa sitä. Se on kyllä aivan ihana lanka. Todella pehmeä käteen ja mukava neuloa. Ei todellakaan sellainen kova kuten Samos oli. Tosin ainoa miinuspuoli tuossa bambussa on se, että se halkeaa todella helposti säikeiksi. Saa olla todella varovainen sen suhteen, miten silmukoita poimii. Harmillista, mutta kaikkea ei voi saada. Toinen, mikä tuntuu oudolta, on se, että työ tuntuu ihmeen löperöltä. Siinä ei kyllä ole muusta kyse kuin tottumisesta. Kolmen ja puolen puikot tuntuvat ihan risuilta kasin jötköjen jälkeen. Ei meinaaa osata enää neuloa niillä, pelkään koko ajan, että silmukoita tippuu. Heh. Eiköhn sitä taas kohta totu, kun Keski-Suomeen tuon työn raahaa.