Että kun olisi enemmän rahaa. Mieli tekisi tehdä vaikka mitä käsitöitä, mutta kun ei ole rahaa ostaa minkään sortin lankaa. Ärsyttävää. Kateellisena olen lueskellut muiden neuleblogien pitäjien sivuja ja katsellut kuvia heidän ihanista töistä. Masentavaa.

Mä tahdon kanssa suunnitella oman neuleen. En vain tiedä mikä se on. Ehkä paita itselle tai jollekin lapselle? Jos lähipiirissä olisi joku pieni tyttö, niin neuloisin sille ihanan puuvillapaidan, pitsisen tietty. Mallikin olisi mielessä, mutta kun ei ole sitä lasta, josta ottaa mittoja. Epäreilua… Mä tahtoisin tehdä niin paljon käsilläni nyt, mutta rahatilanne, opinnot ja muut harrastukset rajoittavat tätä harrastusta. Miksi tasapainon löytyminen on niin vaikeaa?

Ennen mua ei voinut laskea kirjakauppaan. Tulos oli aina se, että tulin sieltä ulos vähintään yksi uusi kirja mukana. Nyt tuo lista laajenee: nyt mua ei voi laskea (valvomatta) lanka-, askartelu- ja teekauppoihin. Mieli tekisi ostaa vaikka mitä, mutta onneksi järki yleensä pysyy päässä. Niitä tavaroita on vain ihana hypistellä ja pitää kädessä ja suunnitella kaikkea. K:n huivi on kohta valmis ja mä en kyllä hetkeen tee yhtään fifiä. Tulee fifit korvista ulos. Joko mä alan tekeen sitä omaa paitaani tai toteutan sen pitsipaidan lapselle. Jostain on löydyttävä mallilapsi.