Jos torstaina valitin, että kaikki meni päin seiniä, niin se jatkui eilen. Vähän vaan pahemmin.. Kävin eilen kaupassa ja olin tulossa kotiin, kun onnistuin jotenkin kompastumaan omiin jalkoihini ja päädyin harjoittelemaan sukellusta…. ilman järveä. Kaaduin siis suoraan mahalleni asfaltille, hiekotetulle (soraa) sellaiselle. Siinä hetken makasin maassa ja laskettelin ulkomuistista kirosanoja. Tuloksena oli se, että kämmen, polvi ja kyynärpää auki ja toiseen polveen tuli joku patti, kipeä sellainen. Nyt se patti on jo laskenut, mutta mustelma siihen tulee. Kivasti kyllä kyynärpää aukesi ja nahkaa paloi. Jumalattomasti sattui. Vatsakin oli ihan jurmuilla, näytin ihan siltä, kuin mua olisi ruoskittu.

Tänään ollaan saatu S:n kaa tehtyä aika hyvin kaikkea. Siivottiin aamusta koko kämppä, tiskattiin hirveä tiski. Mattojen kanssa tuli vähän kiirus, kun tarkoitus oli pitää ne ulkona tiskin ajan, mutta kesken pesun huomasin, että hitsi vie, siellä tulee lunta. Äkkiä vaan tamppaamaan mattoja ja kantaan niitä sisään. Tuli oikein isoja lumihiutaleita, nyt se on tasaantunut vaan jonkin asteiseen vesitihkuun tai jotain. Tyytyväinen kyllä oon, että saatiin siivottua. Paljon parempi mieli, kun on puhdas asunto.

Heh. Radiosta tulee Policen Every breath you take. Huvittavaa on, että kaikki pitää sitä ihanana rakkauslauluna, mutta oikeastihan se on kertomus jostain kyttääjästä. Sama juttuhan on Bon Jovin Always:n kohdalla. Sehän on aika pessimistinen laulu, samalla idealla. Näin se ihmismieli toimii.