Nyt on sitten kasvatustieteiden peruskolmonen suoritettu. Tänään oli oma opetustuokio ja se meni ihan hyvin. Huomasin vaan kuinka nautin siitä, että saan opettaa. Helpottavaa on myös se tieto, että nyt on se kurssi tehty ja läpi päästy. Lisää pisteitä plakkariin.

Ei ollut vielä tullut mitään tietoa pääsykokeista. Ilmeisesti siellä vähän yllätyttiin hakemusten määrästä. Pitäisi nyt huomenna tai perjantaina tulla tietoa valintakokeiden ajoista ja paikoista. Mä niin toivoisin, että pääsisin sinne. Kolmen 1 + hakuun kuuluvien tiedän jättäneen leikin kesken: eivät lähettäneet hakemusta. Onpahan vähemmän kilpailijoita.

Tentti hermostuttaa ihan älyttömästi. S meni tänään kuuteen töihin, herättiin viideltä. Koko ajan tuohon puoli kahdeksaan luin tenttikirjaa. Se on mielenkiintoinen ja tykkään siitä paljon. Hermostuttaa, kun tuntuu, että ei osaa mitään. Pakko vaan yrittää. Jos pääsisi läpite. Oottelen nyt S:a töistä ja aattelin vähän ehdottaa pieniä päiväunia. Ite oon ainakin sen verta väsynyt, että lukemisesta tuskin tulee mitään. Ei mee enää kauaan, kun rakas tulee: S pääsee töistä kahdelta.

Että elämä on stressaavaa. Joskus sitä toivoisin, että olisi  pieni lapsi eikä tarvitsisi murhetia mitään todellista ja vakavaa.. Se olisi niin ihana helppoa. Toisaalta en mä kyllä päivääkään vaihtaisi pois mun elämästä: elän tällä hetkellä oikeastaan unelmaani.