Hiljaisuuden teitä

Tässä nyt kun aikaa ennen kuin kehtaan mennä suihkuun, niin tulinpa tänne rustaamaan jotain tekelestäni. Jos ketään kiinnostaa.. Kommentoida nimittäin saa ja olisi erittäin toivottavaa.

Pitsisukista toinen on edelleen kesken, eilen sain neulottua kuvion valmiiksi. Enää on vain pohjan teko ja se silmukointi. En vain tajua sitä silmukointia. Pari ensimmäistä silmukkaa saan tehtyä kyllä ihan hyvin, mutta sen jälkeen menen sekaisin ja koko homma alkaa mättää. Olen sitten vain jotenkin pujotellut langan silmukoiden läpi ja päättelyvaiheessa katsonut, että saumassa ei ole reikiä. Ainakaan minun sormeeni tuntuvaa paksua saumamötikkää ei ole tullut, joten en jaksa uskoa, että sauma painaisi vauvan jalkaa.

K:n huivin kohdalla suunnitelmat muuttuivat.. Aloitin neulomaan sitä Roosa-huvia, mutta pian iski ongelma: ensimmäinen kuvio onnistui ihan hyvin, samoin toinen kuviokerros, mutta kun kolmannen kuviorivin piti alkaa, niin olin aivan pihalla: en saanut silmukoita matsaamaan mitenkään ohjeeseen ja ohjetta työhöni. Tarkoitan kuviorivillä siis kokonaista kuviota, joka muodostuu työhön. Päätin sitten purkaa työn. Olin vielä niin laiska, että päätin vain vetää puikot pois työstä ja purkaa siitä. Ei ole helppoa mohairlangalla.. Muutamaan kertaan piti turvautua saksiin, jotta sain langan hapsut irti toisistaan. Kuitenkin sain koko aloitetun työn purettua n. viiden sentin matkalta lopusta lanka katkesi, joten ei mennyt edes pahasti hukkaan.

Aloitin sitten taas tutun ja turvallisen fifin… Ehkä minun pitäisi opetella ensiksi tekemään mallitilkut; opetella varsinainen pitsikuvio niin hyvin, että yllämainitun kaltaisia ongelmia ei oikealla langalla neulottaessa tulisi. Olen kuitenkin päättäväinen ja joku päivä neulon tuon roosa huivin. Vaikka sitten äidille lahjaksi tai jollekulle toiselle sukulaiselle. Pitää vaan ostaa jotain “tavallista� ei pörrölankaa, jota on helppo purkaa. Varastossa on iso kasa harmaata seiskaveikkaa, joten sen voisi huoletta käyttää tuon ohjeen opetteluun ja purkaa myöhemmin.. Ehkä se on seuraava projekti.

Kysyin Maddaleenalta siitä pitsineuleiden pintakuviosta: koska se on pintaneulekuvio eikä hänen kehittämänsä, niin se on ok, että käytän sitä omaan malliini. Mielessä onkin jo aika suloinen ja söpö paita joko itselleni tai lapselle.. Todennäköisesti kuitenkin teen sen lapsen mittakaavassa. Olisi vain lapsi, josta ottaa mitat ja tehdä laskelmat.. Näen jo sieluni silmissä tuon työn, joten pitäisi kai alkaa kirjoittaa ideoita ylös. Jossain vaiheessa, kun saan nämä projektit alta pois. Toisaalta Maddaleena sanoi, että hän julkaisee kohta Ihan itsessä ohjeen, jossa on tuo sama mallineule, joten pitää ensin nähdä minkälainen se on, jotta tietää sitten muuttaa suunnitelmia.

Uusi Ulla on ilmestynyt. Kävin heti aamusta katsomassa. Kivoja ohjeita. Toisaalta houkuttaisi tehdä Hönkä-kaulaliina S:lle: hän kun niin tykkää lohikääremistä. Jotenkin vain arastelen onteloneuletta. En tiedä miksi. Se vain kuulostaa vaikealta. Onhan tuolla Ullassa kunnon ohjeet sen tekemiseen, mutta hieman hirvittää silti. Pitäisi kai kokeilla ensin jotain todella yksinkertaista ja vasta sitten jotain monimutkaista, mutta kun ei sitä osaa odottaa..Aina pitää päästä heti tekemään sitä vaikeaa. Jääräpää, kun olen.