Löysinpäs yhden hukassa olleen filmipaketin. Siinä oli kuvia papan hautajaisista ja eräältä keikalta, jolla oltiin S:n kanssa viime talvena. Laittelen niistäkin kuvia tänne ja kerroin siinä kohdassa enemmän tapahtumasta.

Enpä ole oikein saanut luettua. Mielessä pyörii opettajan haku. Kävin tänään laitoksella ja siellä oli kanslian ovessa iso lappu, että vasta torstaina tai perjantaina tulee tiedot pääsykokeiden ajoista. Hyvin menee, kun aikaisemmin lupasivat, että tulee alkuviikosta.

Tosin mä vähän luulen, että niille tuli yllätyksenä se, kuinka paljon hakijoita tuli tänä vuonna. Munkin alan kohdalla on keskimääräisesti n. 30 opiskelijaa on hakenut, joista on otettu 15. Nyt varmaan pomppasi ainakin 60.. Kun siinä on näitä, jotka ovat aloittaneet ennen vuotta 2005 ja opiskelevat vanhoilla vaatimuksilla, ja sitten hakee uusilla vaatimuksilla lukeavat ja ovat aloittaneet vuonna 2005 tai 2006..  Ei ihan tainnut onnistua tuo haku-uudistus tai sitten ne eivät vaan tajunneet kuinka paniikki ihmisille tuli hakea opettajan koulutukseen.

Pakko vaan puurtaa sitä kirjaa. Se on tosi mielenkiintoinen ihan noin muutenkin, mutta mä vaan pelkään, että en muista mitään tentissä. Kyllä mä sinne menen ja katsoo miten menee. Aina sen voi uusia, jos kakkosta huonompi tulee. Tosin kyllä mä varmaan kakkosenkin uusin.. En tiedä, sen näkee ensi vuonna.

Olen levoton. Mun pitäisi lukea tenttiin, mutta ei jaksa keskittyä. Perjantaina on tentti ja en ole edes puolessa välissä. Kirja on tosi mielenkiintoinen ja nautin sen lukemisesta, mutta jotenkin huomio jossain muualla..

Huomenna on sitten kauan odotettu opetustuokio ja mä oon onnistunut hukkaamaan jonnekin muistitikkuni: en nyt pysty siirtämään power point esitystä koululle. Jossain kotona se muistitikku on, mutta mä en kuollaksenikaan muista mihin olen sen pistänyt. Voi kökkö sentään. Pitää illalla etsiä se. Kirottua.

Sitten vielä enemmän jännittää se, että pääsenkö pääsykokeisiin. Tällä viikolla pitäisi tulla tieto siitä, pääsenkö kokeisiin vai ei. Ärsyttävää. Mä niin tahdon kovasti opettajaksi. Se ainoa hyvä puoli on, että tiedän ainakin kaksi sellaista, jotka eivät hakeneet koulutukseen, vaikka aluksi meinasivat. Vähemmän kilpailua… Voi jopa olla mahdollisuudet päästä koulutukseen.

Että mua ärsyttää, kun en pysty lukemaan tenttiin. Oon niin kiltti ja tunnollinen, että pitäisi aina menestyä ja pärjätä. Ainahan sen tentin voi uusia, mutta ei se oo kovin kivaa, jos työt jää roikkumaan. Hermot menee! Pakko vaan palata kirjan ääreen ja lukea. Voi apua.. Voisipa joku auttaa mua… Oon niin levoton. Tarttisin sen nyrkkeilysäkin, niin voisi purkaa paineita siihen.

Tässä nyt kun aikaa ennen kuin kehtaan mennä suihkuun, niin tulinpa tänne rustaamaan jotain tekelestäni. Jos ketään kiinnostaa.. Kommentoida nimittäin saa ja olisi erittäin toivottavaa.

Pitsisukista toinen on edelleen kesken, eilen sain neulottua kuvion valmiiksi. Enää on vain pohjan teko ja se silmukointi. En vain tajua sitä silmukointia. Pari ensimmäistä silmukkaa saan tehtyä kyllä ihan hyvin, mutta sen jälkeen menen sekaisin ja koko homma alkaa mättää. Olen sitten vain jotenkin pujotellut langan silmukoiden läpi ja päättelyvaiheessa katsonut, että saumassa ei ole reikiä. Ainakaan minun sormeeni tuntuvaa paksua saumamötikkää ei ole tullut, joten en jaksa uskoa, että sauma painaisi vauvan jalkaa.

K:n huivin kohdalla suunnitelmat muuttuivat.. Aloitin neulomaan sitä Roosa-huvia, mutta pian iski ongelma: ensimmäinen kuvio onnistui ihan hyvin, samoin toinen kuviokerros, mutta kun kolmannen kuviorivin piti alkaa, niin olin aivan pihalla: en saanut silmukoita matsaamaan mitenkään ohjeeseen ja ohjetta työhöni. Tarkoitan kuviorivillä siis kokonaista kuviota, joka muodostuu työhön. Päätin sitten purkaa työn. Olin vielä niin laiska, että päätin vain vetää puikot pois työstä ja purkaa siitä. Ei ole helppoa mohairlangalla.. Muutamaan kertaan piti turvautua saksiin, jotta sain langan hapsut irti toisistaan. Kuitenkin sain koko aloitetun työn purettua n. viiden sentin matkalta lopusta lanka katkesi, joten ei mennyt edes pahasti hukkaan.

Aloitin sitten taas tutun ja turvallisen fifin… Ehkä minun pitäisi opetella ensiksi tekemään mallitilkut; opetella varsinainen pitsikuvio niin hyvin, että yllämainitun kaltaisia ongelmia ei oikealla langalla neulottaessa tulisi. Olen kuitenkin päättäväinen ja joku päivä neulon tuon roosa huivin. Vaikka sitten äidille lahjaksi tai jollekulle toiselle sukulaiselle. Pitää vaan ostaa jotain “tavallista� ei pörrölankaa, jota on helppo purkaa. Varastossa on iso kasa harmaata seiskaveikkaa, joten sen voisi huoletta käyttää tuon ohjeen opetteluun ja purkaa myöhemmin.. Ehkä se on seuraava projekti.

Kysyin Maddaleenalta siitä pitsineuleiden pintakuviosta: koska se on pintaneulekuvio eikä hänen kehittämänsä, niin se on ok, että käytän sitä omaan malliini. Mielessä onkin jo aika suloinen ja söpö paita joko itselleni tai lapselle.. Todennäköisesti kuitenkin teen sen lapsen mittakaavassa. Olisi vain lapsi, josta ottaa mitat ja tehdä laskelmat.. Näen jo sieluni silmissä tuon työn, joten pitäisi kai alkaa kirjoittaa ideoita ylös. Jossain vaiheessa, kun saan nämä projektit alta pois. Toisaalta Maddaleena sanoi, että hän julkaisee kohta Ihan itsessä ohjeen, jossa on tuo sama mallineule, joten pitää ensin nähdä minkälainen se on, jotta tietää sitten muuttaa suunnitelmia.

Uusi Ulla on ilmestynyt. Kävin heti aamusta katsomassa. Kivoja ohjeita. Toisaalta houkuttaisi tehdä Hönkä-kaulaliina S:lle: hän kun niin tykkää lohikääremistä. Jotenkin vain arastelen onteloneuletta. En tiedä miksi. Se vain kuulostaa vaikealta. Onhan tuolla Ullassa kunnon ohjeet sen tekemiseen, mutta hieman hirvittää silti. Pitäisi kai kokeilla ensin jotain todella yksinkertaista ja vasta sitten jotain monimutkaista, mutta kun ei sitä osaa odottaa..Aina pitää päästä heti tekemään sitä vaikeaa. Jääräpää, kun olen.

Nyt innostuin taas neulomisesta. Nyt on taas aikaa tehdä vähän jotain erilaista kuin sukkia ja tumppuja itselle.

Ensimmäisenä valmistui toiset versiot jo kertaalleen tehdyistä pitsisukista. Tosin tällä kertaa noudatin ohjetta. Niistä tulivat tosi söpöt. Tein valkokeltaiset: sopivat sitten sekä pojalle että tytölle. Ensimmäinen pari meni eräällä tutulle ja nyt neulon toiset S:n perhetutulle. He saavat vauvan tässä kuussa. Tosin näihin toisiin sovelsin sen verta ohjetta, että ainaoikean tilalle vaihdoin helmineuleen. Tykkään itse enemmän helmineuleesta.

Pitääkin kysyä Maddaleenalta, että saanko soveltaa tuota pitsikuviota paitaan, joko itselle tai vauvalle. On jo ideakin mielessä. Pitääkin tässä piakoin pistää hänelle mailia asiasta. En ole ihan varma noista tekijänoikeusseikoista..

Ostin tosiaan nyt langat K:n huiviin. En ole ennen neulonut Marks&Kattensin lankaa, mutta saan neuloa isoille puikoilla, 8, joten työ valmistuu nopeasti. Tästä näkee paremmin minkä värin valitsin: värisävy 1864. Tuntuu todella oudolta neuloa kasin puikoilla. En oo ikinä neulonut niin paksuilla. Ihan järkyttävää. Ne puikot ovat ihan valtavat! Ei oo kuin yhdet pitkät puikot, ei oikein huvittaisi ostaa sellaisia jumbopyöröpuikkoja, koska en kyllä yhtään tiedä milloin seuraavan kerran tarttisin niin isoja puikkoja.. Ehkä mä yritän kitkutella noilla pitkillä…

Tuntuu oudolta. Äiti tuli ja lähti. En oo sitä sitten joulun nähnyt, joten nyt tuntuu vähän hmmmm… sekavalta. Ei siinä mitään, että se kävi ja lähti, mutta hieman harmittaa, kun ei oo ikinä aikaa kunnolla jutella ja olla, kun käydään toisten luona.

Eilen oli tosi mukavaa. Äiti tuli aamusta ja alettiin sitten heti leipoon. Korkattiin uusi monitoimikoneeni. Ainoa miinus oli se, että piti soitella eri paikkoihin, kun siitä paketista puuttui yksi terä. Kukaan ei tahtonut ottaa vastuuta, mutta onneksi täällä Tampereella oli yksi liike, josta saatiin korvaava terä. Ärysyttävää. Kun se ei ole kuluttajan tehtävä soitella eri paikkoihin, jos firma on mössinyt.

Kuitenkin oli tosi mukavaa. Lähdettiin sitten kaupungille leipomisen jälkeen. Mä oli varannut liput The Queen elokuvaan, kun äiti tahtoi sen nähdä. Oli ihan hyvä, Helen Mirrenr oli kyllä hyvä. Ei se nyt ehkä niin sykähdyttävä ollut kuin oletin, mutta antoi tapahtuneeseen uuden näkökulman. Kyllä suosittelen katsomaan.

Käytiin myös syömässä ennen leffaa, mutta se oli vähän pettymys. Suhteellisen kallis paikka ja sitten ruoka oli aika keskinkertaista. Ei kyllä toiste sinne mennä. Hauskaa silti oli, ei siinä mitään. Ostettiin äidin kaa uudet käsilaukut mulle ja sitten vähän lankaa siihen Roosa huiviin. Päädyin taas mohairiin, vaikka kuinka vannoin, että en enää neulo mohairia. Tää on vähän eri merkin mohairia. Siellä ei vaan ollut mitään kivaa yksiväristä muuta lankaa.

En sitten tiedä, että oliko mulla pienoinen migreenikohtaus vai krapula, mutta heräsin aamulla ihan hirveää päänsärkyyn ja oksetukseen. Piti ottaa miranax ja vati viereen. Pää oli toiselta puolelta niin kipeä, että ei pystynyt nukkuun sillä kyljellä. Kyllä se sitten meni ohite, varsinkin join vähän vettä niin helpotti. S epäilee krapulaa.. Kerta se on ensimmäinenkin. En ikinä oo ollut krapulassa. Tosin itse vähän epäilen mirgreeniä, kun on ollut sellainen outo olo, että voisi tulla kohtaus. Toivottavasti ei nyt tulisi kohtausta, kun oon yksin kotona.

Eilen saunassa oli käydä pahasti. S oli jo lähdössä pois saunasta, kun sen alta petti se alimmainen penkki. Mä säikähdin ihan älyttömästi, kun koko mies heilahti kiukaan suuntaan. Sydän jätti kyllä pari lyöntiä väliin..Ei siinä kuitenkaan mitenkään pahasti käynyt, naula vaan veti vähän jalkaa auki, mutta ei pahasti. Kipeähän se on, mutta kyllä se siitä.

Äiti tulee käymään huomenna. Se tuli eilen tuomassa vähän pakastimen täytettä ja meni sitten veljen luo. Huomenna äiti tulee sitten meille, tehdään asioita, mennään kaupungille ja elokuviin juhlimaan äidin synttäreitä. Varasin liput The Queeniin. Siitä tulee ihan mielenkiintoista. Sitten elokuvien jälkeen varmaan mennään syömään. Saas nähdä mitä keksitään.

Tosi mukavaa, että äiti tulee, kun ei olla vähään aikaan nähnyt. Ei olla keretty käydä vanhempieni luona vähään aikaan: viimeksi olin siellä joulukuussa. Pääsiäiseksi mennään S:n kaa Keski-Suomeen, oli autoa tai ei. Helpottaisihan se, jos saisi Pertsan takaisin. Tosin sitä ennen se pitää vielä käyttää uudestaan katsastuksessa. Rasittavaa.

Ei yhtään jaksaisi mennä espanjan tunnille.. Tai noh, kyllä mä espanjaan jaksan mennä, mutta kuoroon ei huvittaisi yhtään mennä. Oon vielä vähän kipeä. Altra on oikeastaan tauolla, mutta kaikki seurakunnan kuorot kokoontuu tänään harjoitteleen sitä Ristin tietä. Pitäisi mennä sinne, kun en oo sitä ikinä kokonaan kuullut. En mä kyllä siellä koko aikaa ole, puolitoista tuntia ehkä. Katsoo nyt miltä rupeaa tuntumaan.

Pitäisi kai lähteä käymään kaupassa, kun maito on loppu ja äiti toi vanhan leivänpaahtimen meille ja on kiva pitkästä aikaa paahtaa leipää. Jos sitten tuon paahtimen avulla tulisi syötä enemmän aamuisin. Oon tosi huono syömään aamuisin: varsinkin, jos oon yksin.

Tekisi hirveästi mieli alkaa taas neuloa. Harmi vaan, että ei ole rahaa ostaa lankoja. En tahdo käyttää perinteisiä Novitan lankoja vaan jotain uutta. Ohjeenkin olen jo löytänyt. Teen tällä ohjeella Roosa-huvin veljeni vaimolle.

Hiukan houkuttaisi ostaa joko Alpacaa tai Wetterhoffin lankaa. Jos tässä mentäisiin Hämeenlinnaan S:n vanhemille, niin voisin ostaa joko Silviaa tai Sivillaa huivia varten. Tuskin nyt lähiaikoina ihan heti ollaan sinne menossa, riippuu vähän milloin auto tulee korjauksesta.

Ajattelin tehdä jonkin sortin punaisesta huvin, koska K tykkää mielestäni punaisesta ja se sopiikin hänelle. Pitää vaan löytää joku kiva lanka. Alpaca on houkuttanut pitkään, mutta vähänkin erikoisissa langoissa hinta kohoaa heti ihan älyttömästi. Kun tein fifi ykkösen, lankaa meni 200 gramma sadnessin mohairia ja hinnaksi tuli lähemmäs 20 euroa. Toisaalta oli se sen arvoista.

Tuossa sain täytettyä opettajankoulutuksen hakupaperit. Jännittää ihan kamalasti. Olen aivan täpinöissä täällä. Tahdon niin kovasti opettajaksi. Toivottavasti pääsisin. Tiedän, että olisin hyvä opettajana.

Tänä vuonna olisi vielä melkeinpä pakko päästä, koska ensi vuoden jälkeen se vaikeutuu. Kiitos uudistuneen hakuprosessin… Nyt suositaan uusia opiskelijoita. Ei välttämättä hyvä juttu. Ideahan on estää sellaisten opiskelijoiden pääsy koulutukseen, jotka eivät mitään muuta keksi, mutta aivan varmasti niitäkin tulee ja toisaalta, kuinka moni fuksi tietää heti ensimmäisenä vuotena, että oikeasti tahtoo opettajaksi?

Pitäkää peukkuja: palautan paperit huomenna ja viikolla 10 saa tietää sitten onko päässyt valintakokeisiin. Toivattavasti pääsen: valintakokeet ovat sitten viikolla 11. Jännittää niin sairaasti. Päivittelen tänne sitten kuulumisia…

Eilen oli sitten laulutunti. Elämäni paras. Tosin noh..enhän mä oo ikinä käynyt laulutunneilla ennen tätä. Opettaja kehui tosi paljon ja itekin huomasin nyt, että miltä pitäisi kurkussa tuntua, kun laulaa oikeaoppisesti. Oli aivan mahtavaa. Nyt vain pitäisi ostaa joku pieni sähkösoitin, jolla voisi harjoitella skaaloja kotona itsekseen.

Ainoa miinuspuoli oli se, että heti laulutunnin jälkeen oli kuoro. Mun ääni oli aivan väsynyt ja kurkussa tuntui, ei sattunut tai mitään, mutta tiesi, että on käyttänyt sellaisia lihaksia, joita ei oo ennen käyttänyt. Mahtavaa se silti oli. Ihme, ettei ääni lähtenyt, kun muutenkin on vähän kipeä olo. Oon niin iloinen, että tuo laulutunti meni niin hyvin. Oon vähän pelännyt, että opettaja ei kestä mun vinkumista, joka etäisesti muistuttaa laulamista. Mahtavaa silti, että ääni alkoi tulla hyvin. Se on upea tunne, kun ääneen tulee sellainen sävy ja se on voimakas eikä mitään epämääräistä vinkumista. Aivan upeaa.

Tänään on vapaapäivä. Ihanaa. Pitää vaan täyttää hakupaperit ja palauttaa maanantaina. Vähän jännittää se, että pääsenkö pääsykokeisiin. Täytyy toivoa parasta. Tahtoisin niin kovasti opettajaksi. Toisaalta tällä hetkellä oon ihan euforinen tuon laulutunnin takia, että mikään ei mua voi masentaa. Elämä on ihanaa, ei voi muuta sanoa.

Tässä kun nyt on aikaa, olen miettinyt hirveän paljon elämääni ja kaikkia viime aikaisin tapahtumia. Tuntuu, että joku on oikeasti järjestellyt asioitani ja ohjannut polkuani. Monet sellaiset asiat, joita olen toivonut tapahtuvan, on tapahtunut ja usein vielä paljon paremmin kuin olisi voinut odottaakaan. Yliopistopaikka on tästä hyvä esimerkki, samoin suhde S:n kanssa. Yhteisen asunnon saaminen, auto.. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka. Aivan älytöntä.

Jotenkin on vaikea käsittää, että me ollaan asuttu tässä meidän asunnossa kohta vuosi ja meille tulee kaksi vuotta täyteen. Aika menee niin uskomattoman nopeasti. Muutimme toukokuun lopulla tähän asuntoon ja toukokuu on ihan kohta. Käsittämätöntä. Ei sitä ajan kulkua oikein tajua.. Pitäisi kai miettiä onko tämä yhteisolo ollut sellaista mitä odotin.

Suoraan sanottuna ei ole ollut. Se on ollut paljon vaikeampaa ja paljon ihanempaa. Sitä ei voi tajua ellei sitä itse koe. Olihan sitä haaveillut siitä minkälaista se olisi, mutta haaveet ovat kaukana totuudesta. Onneksi toisaalta. Viime kesä oli vaikea, kun piti odottaa maalaria eikä päässyt purkamaan tavaroita, S:n työt stressasivat ja kesä nyt oli oikeastaan totuttelua uuteen tilanteeseen.

Syksyn mittaan kaikki alkoi mennä paremmin ja asiat ovat lutviutuneet ihanasti. Enää ei tunnu oudolta se, että toinen on koko ajan läsnä vaan nyt jopa kaipaa toista paljon enemmän kuin aikasemmin. On niin outoa käydä nukkumaan yksin parisänkyyn, jos toinen on muualla. Tosin silloin itse ainakin valloitan koko sängyn ja nukun vinottain koko sängyn leveydeltä!

Vaikka vaikeaa on ollut, niin en päivääkään vaihtaisi pois. On tämä niin ihanaa. En tiedä mitään parempaa kuin herätä aamusta S:n kainalosta, nauttia toisen läsnäolosta, tehdä yhdessä ruokaa, katsoa tv:tä yhdessä, nauraa ja pelleillä. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan.