Parsittu elämä

Gradu

Kinuski 6. Syyskuu, 2010

Loin nyt tänne uuden kategorian. Tarkoitus olisi kirjoitella nyt opinnoista ja etenkin tuosta gradusta ja siihen liittyviä ajatuksia itselle talteen.

Tutkin 1960-lukua, tarkemmin homoseksuaalisuuden dekriminalisointia Suomessa. Lähestyn aihetta toisaalta arkistomateriaalien kautta ja tämän lisäksi myös haastattelemalla avainhenkilöitä. Tarkoitus on selvittää miksi homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin vuonna 1971. Sekä miesten että naisten homoseksuaalisuus oli ollut laitonta Suomessa vuodesta 1889 lähtien. Tämän aiheen parissa olen työskennellyt oikeastaan viimeiset pari kolme vuotta: aloitin nimittäin jo proseminaarissa ja kandidaatin tutkielmassa. Työ on edennyt kivasti, pystyn aiemmat tutkielmani ottamaan tähän graduun mukaan.

Tällä hetkellä kirjoitan tutkimuskirjallisuuden pohjalta homoseksuaalisuuden historiaa, jota voisi kuvata aaltoliikkeenä. Antiikin Kreikassa ja vielä Roomassakin pederastia eli meille tutummin homoseksuaalisuus oli hyvin arvostettua ja normaalia. Keskiajalle tultaessa kuitenkin suhtautuminen sodomiitteihin l. homoihin ja eläimiinsekaantujiin (nämä kaksi niputettiin usein yhteen kuten myös homoseksuaalisuus ja pedofilia) muuttui erittäin kielteisesti. Kristinuskon tultua Rooman valtakunnan uskonnoksi 300-luvulla, alkoivat hyvin pian ensimmäiset homojen vainot. Keskiajalla yleinen rangaistus sodomiasta oli polttaminen roviolla.

Mitä enemmän aihetta tutkin, sitä järkyttyneempi olen. Toisaalta siitä miten julma ihminen voi olla toiselle ihmiselle, joka on erilainen. En tietenkään voi enkä saa tuomita menneisyyden ihmisiä, he ovat toimineet sen tiedon ja ymmärryksen valossa, joka heillä on ollut. Heidän kulttuurinen ja sosiaalinen kontekstinsa on täysin erilainen kuin omani. Järkyttävää on kuitenkin se, että meidän stereotypiset käsitykset homoseksuaaleista, juontavat juurensa jopa keskiajalle asti! Esimerkiksi käy hyvin ajatus siitä, että homous tuhoaa yhteiskunnan. Tätä ajatusta viljeltiin keskiajan ja uuden ajan vaihteessa. Tai homoseksuaalisuus leviää homoseksuaalisten kokemusten kautta tai juurikin homouden ja pedofilian niputtaminen yhteen. Näillä kahdellahan ei ole sinänsä mitään tekemistä keskenään, tehdään se nyt selväksi.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen aihevalintaani ja olen tästä todella kiinnostunut. Toki aina saan selittää miksi tähän päädyin. Sanotaan, että en oikeastaan pysty sanomaan mitään yhtä syytä. En itse kuulu vähemmistöseksuaalisiin ryhmiin eikä tietääkseni kukaan tuttunikaan. Olen aina vain ollut kiinnostunut ihmisoikeusasioista ja myös 1960-luvusta. Olen aina sanonut, että jos saisin matkustaa menneisyyteen, niin se olisi varmana 1960-luvun Amerikka ja hippikausi. Itse olen kiinnostunut tästä aiheesta juuri ihmisoikeusnäkökulmasta: varsinkin nuorilla tuntuu olevan välillä vähän liian ruusuinen kuva Suomesta. Ei tarvitse mennä kovinkaan kauaksi taaksepäin, kun jo huomataan, että ei meillä ihmisoikeusasiat ole olleet niin hyvin kuin nyt. Esimerkiksi homoseksuaalisuus luokiteltiin virallisesti sairaudeksi aina 1980-luvulle asti! Puhumattakaan siitä, että yhä aseistakieltäytyjät joutuvat Suomessa vankilaan.

Odotan paljon tältä gradulta. En niinkään arvosanana vaan enemmänkin matkana omaan itseeni, omiin käsityksiin ja ymmärykseeni tästä maailmasta sekä ylipäätänsä ihmisoikeusasioihin. Uskon, että tämä tulee antamaan itselleni hyvin paljon henkisesti. Toivottavasti voin samalla edes pieneltä osalta edistää seksuaalivähemmistöjen asemaa Suomessa ja antaa heille toisesta näkökulmasta lisätietoa ja ymmärrystä omasta menneisyydestään.

Gradu , Opinnot
Kommentit (1)

Omenankukkia

Kinuski 7. Heinäkuu, 2010

Kiitos kaikille osaanotoista ja korttikehuista. En ole blogia jaksanut päivittää, kun eipä ole myöskään ollut mitään asiaa. Ei vaan ole tullut juuri tehtyä käsitöitä tai sen puoleen mitään sellaista, josta voisi raportoida. Tai noh, olen nyt humanististen tieteiden kandidaatti, vuosi vielä ja sen jälkeen tittelini on filosofian maisteri. Koska kandi nyt oli vain välietappi, en ole asiaa suuremmin juhlistanut. Katsotaan sitten maisterin papereiden jälkeen.

Graduun liittyvien hommien ohella olen yhden käsityön saanut valmiiksi. Varmaan pari vuotta sitä tein. Tässä se nyt on. Ensimmäinen iso ristipistotyöni. Omenankukkia. Ostin työn joskus Tampereen käsityömessuilta, valitettavasti paketissa ei tainnut olla mainintaa minkä merkin lankoja tuossa on käytetty. Mallia oli ihan kiva tehdä, toki olisin jonkin yksinkertaisemman kankaan kuin pellavan valita. Pari virhettä tuohon pujahti juuri sen takia, että laskin väärin. Kiva siitä silti tuli.

Tänään kävin hakemassa kehykset Anttilasta. Paspista mietin edelleen. Tuo on nyt täysin valkoinen ja sinänsä ok, mutta alunperin haaveilin aivan hennon vaaleanvihreästä. En tiedä, pitäisi mallailla ja kokeilla, mutta sopivan sävyistä paspista en ole löytänyt. Tarkoitus olisi kuitenkin joskus vähän parempi paspis (varmasti happovapaa) hankkia. Tuossa tuo työ on kuitenkin turvasssa, ei makaa laatikonpohjalla unohdettuna. Ehkä seuraavan kerran, kun käyn askarteluliikkeessä katselen sopivaa kartonkia.

Omenankukkia pellavalla

Vähän lähempää otettu kuva

Uusi ristipisto on jo työn alla, se apassien avioliitto siunaus -taulu. Tätä on ihan erilaista pistellä, kun saa tehdä aidalle. Valmistuu joutuisammin, kun ei tarvitse tihrustaa jokaista pistoa. Haaste on vain nuo puolipistot, joita teen ensimmäisen kerran elämässäni. Mutta ihan kivalta näyttää. Katsotaan josko sen saan kesän aikana valmiiksi. Itsellä on jo mielessä minkälaisen kehyksen siihen haluan, joudun vain vähän askartelmaan sitä varten..

Pari korttia

Kinuski 13. Huhtikuu, 2010

En aiemmin ole näistä ehtinyt blogata. Tein nämä kortit heti adressien jälkeen.

Eipä näissä sen ihmeempiä, 3D-kuvia taas. Huomasin, että pitäisi joskus katsella uusia arkkeja, 3d:t ovat melkin loppu..

Adresseja

Kinuski 7. Huhtikuu, 2010

Isotätini kuoli maaliskuun lopulla. Koska itse en pääse hautajaisiin, tein adressin. Saman tien tein toisenkin vastaisuuden varalle.

Adressi on vähän A5:sta isompi, kultavärillä marmoroitua pahvia. Sisällä on ohuempi helmiäisen sininen paperi liimattuna tekstisivuksi. Rukoilevat kädet ovat koottu 3d-kuva. Reunassa on viimeisiä mustakulta kulmatarroja. Ensimmäinen tekemäni adressi. Olen tähän todella tyytyväinen. Sopii erittäin hyvin isotädille .

Tekstiksi tulee seuraava runo:

“Nyt olen vapaa ja mukana tuulen saan kulkea rajoille ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento. Olen kasteessa aamun pisara hento. En ole poissa vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun. Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.”

Toinen adressi. Tätä oli vaikea kuvata, tämä on ainoa kohtuu onnistunut kuva. Muita löytyy sekavasta galleriasta, linkki tuolla sivulla.

Tuossa ei näy, mutta tuo kahdeksankulmio on läpinäkyvää kuvioitua paperia, mutta se ei tosiaan tahdo näkyä kuvassa. Paperi on samanlaista marmoroitua kuin ylläolevassa. Kulmissa on peruskultatarrat kuten tuossa rajauksessakin. Sisällä ei vielä ole mitään muuta paperia liimattuna, ei ollut sopivaa kotona. Tämä jää odottamaan myöhäisempää käyttöä.

Pääsiäistä

Kinuski 1. Huhtikuu, 2010

Näin kiirastorstaina on hyvä toivotella hyvää pääsiäistä teille kaikille. Blogini hiljaiselo jatkuu määrittelemättömän kauan. Kirjoittelen tänne satunnaisesti jotain. Opinnot vievät aikaa. Olen saanut nyt sellaisen boostin tehdä seminaarityötä ja pari tenttiä on vielä edessä. Kirjoittaminen on taas maistunut, kun sain homman rullaamaan ja sisuunnuin seminaarissa muutamiin saamiini kommentteihin. On se erikoista, että toisilta hyväksytään keskeneräinen näyteteksti ja toisilta ei…Eipä sillä väliä, teen työni niin hyvin kuin osaan ja annan asiattoman kritiikin mennä kuin vesi hanhen selästä. Tiedän itse mitä teen ja miksi. Katsotaan vaan. Tästä tulee hyvä työ. Olen siitä varma.

Kaapista ulos

Kinuski 9. Maaliskuu, 2010

Hiljaisuuteeni on ollut syy: opinnot, lähinnä seminaari, joka johtaa lopulta graduun, on vienyt todella paljon aikaani. Jossain välissä on pitänyt touhuta koiran kanssa ja sitten vielä hoitaa parisuhdettakin. Kiireistä tämä elämä välillä.

Tutkimukseni aihe liittyy homoseksuaalisuuteen. Vaikka aiheeni on historiallinen, en ole voinut olla miettimättä homoseksuaalisuutta nykypäivänä. Varsinkin tämän uutisen jälkeen. Eräs Hollywood-näyttelijä, Sean Hayes, on ns. tullut kaapista ulos. Hän esitti homoseksuaalia Jack McFarlandia Will & Grace nimisessä tv-komediassa (tulee uusintoina subilta klo. 19.30 arkisin). Minun mielestäni on tietyllä tapaa surullista, että homoseksuaalisin on tultava kaapista ulos, kerrottava julkisesti olevansa homo.Miksi seksuaalisuus on meille niin tärkeää, että on tehtävä muille ihmisille tiliä omasta seksuaalisuudestaan? Miksi sen pitää olla seksuaalisesti ns. poikkeavien, joiden on tultava kaapista ulos? Yhtälaillahan minä voisin tulla kaapista ulos ilmoittamalla olevani heteroseksuaalinen.

Yhä edelleen elämme heteroseksuaalisessa maailmassa, jossa normi on heteroseksuaalisuus, siis miehen ja naisen välinen seksuaalinen suhde. Jos ei tunne heteroseksuaalisuutta omakseen, on poikkeava, josta pitää tehdä muille tiliä. Onko tämä oikein? Miksi (hetero)seksuaalisuus on meillä näin määräävässä asemassa? Kuinka moni on joskus ajatellut, kun on kuullut henkilön X olevan homoseksuaali, että no kyllähän sen arvasi, kun se on sellainen ja sellainen? Mielestäni tällainen ajattelu on väärin. Arvotamme ihmisiä heidän ominaisuuksien takia, esittelemme arvauksia heidän seksuaalisuudestaan heidän käytöksensä ja ulkonäkönsä pohjalta. Mies, jolla on feminiinisiä piirteitä, on väistämättä homoseksuaali ja maskuliininen nainen on rekkalesbo. Näin luomme ja ylläpidämme stereotypioita siitä mitä on olla homoseksuaali, ja yhtälailla ylläpidämme tilannetta, jossa eri seksuaalisuudet ovat poikkeavuuksia.

Seksuaalisuuden ei pitäisi määrittää ihmistä. Ihmisten ei pitäisi joutua tekemään tiliä omasta seksuaalisuudestaan muille, vaan heidän voisi tulla olla avoimesti sellaisia kuin he haluavat. Toki monet homoseksuaalit ihmiset varmana haluavat lähimmäisilleen kertoa, että ovat homoseksuaaleja, mutta mielestäni yleinen mentaliteetti koskien kaapista ulos tulemista, on väärä muilla ihmisillä. Seksuaalisuus on rikkaus ja niin kauan kuin molemmat ovat vapaaehtoisesti mukana ja ei satuteta ulkopuolisia, ei se, mitä toisten makuuhuoneessa tapahtuu, kuulu muille.

Seksuaalisuuden ei pitäisi määrittää ihmistä: jokaisen tulisi voida olla vapaasti niin hetero-, homo- kuin biseksuaalinen ja kaikkea siltä väliltä. Kenenkään ei tarvitsisi tulla ulos kaapista ja kertoa olevansa näin ja näin seksuaalisesti suuntautunut. Meidän pitäisi pystyä hyväksymään ihmiset sellaisina kuin he ovat. Oli heidän seksuaalinen suuntautuminen mitä tahansa. Aidosti suvaitsevassa yhteiskunnassa ei tehtäisi tällaisia uutisia, koska seksuaalisuus ei olisi tabu eikä mystinen asia. En nyt tarkoita, että seksiä pitäisi tunkea joka paikkaan lisää, vaan sitä, että seksuaalisuus ei olisi merkittävä asia. Nykyäänhän sanaa seksikäs käytetään synonyymina mm. kauniille ja ihanalle, hyvälle. Tällaisesta yhteiskunnasta ja arvottamisesta tulisi pyrkiä pois ja sen sijaan antaa seksuaalisuuden olla osa ihmistä ilman, että sitä hierotaan koko ajan naamalle ja toisella kädellä kuitenkin peitellään piiloon.

Koiran takki

Kinuski 3. Tammikuu, 2010

Maalla ollessa pakkanen pääsi kerran yllättämään. Tiputti suoraan muutamasta pakkasasteesta lähemmäs kolmeakymmentä, joten pientä sinistä alkoi vähän palella. Sen, lihasjumien ja treenaamisen takia päätimme äidin kanssa tehdä Rommille takin. Olipahan se työn ja tuskan takana, kiitos temppuilevan saumurin. Ohje on täältä. Vanhasta pörröfleecitakin alusta tehtiin tuo mantteli. Takki on ehkä aavistuksen liian iso sivuilta, mutta halusin, että se peittää kunnolla takareidet, koska pääsääntöisesti tulen takkia käyttämään ennen ja jälkeen treenien lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä. Päätin neuloa pienen kauluksen pääntiehen, ihan sen takia, että se pysyy hyvin paikoillaan ja lämmittää vähän niskaa. Olipahan tuskainen homma nostaa virkkuukoukulla kaksinkertaisen fleecen läpi silmukoita ja toinen yhtä kurja homma oli ommella heijastinnauhat kiinni.. Mutta kuitenkin, tällainen takista nyt tuli.

Tyytyväinen olen takkiin. Vielä ei sitä olla käytetty kunnolla, mutta on hyvä, että se on nyt varalla olemassa. Tarranauhan sijaan laitoin tavalliset napit ja neuloin pienet nappisilmut, jotta siivet saa kiinni hyvin. Hyvin on toiminut ja aina voi sitten muuttaa, jos systeemi ei toimi. Eipä maksanut oikeastaan mitään, kaikkea löytyi kotoa. Tai noh, tarraheijastin nauhat piti ostaa, mutta kuitenkin. Mutta varmistui kuitenkin se, että minä ja ompelukone emme tule toimeen keskenämme.. Tuskaista puuhaa.

Elämää joulun jälkeen

Kinuski 26. Joulukuu, 2009

Joulu tuli ja meni. Kiitos jouluntoivotuksista! Mukavasti vanhempien ja S:n kanssa vietettiin joulu syöden hyvin, saunoen lumikylpyjen kera ja lahjoja jakaen. Oli oikein rauhallista ja mukavaa. Tänään käytiin katsomassa mummoa ja pyörähdettiin myös siskon luona syömässä ja olemassa. He tulevat uudeksi vuodeksi tänne. Sisko tykkäsi kovasti Tähkä-paidasta, joka sai napit äidin nappivarastosta. Oikein kiva paita, isohan se vielä on, kun neuloin suurimman koon mukaan, mutta sehän oli tarkoituskin. Toivottavasti sopii pojalle sitten myöhemmin.

Rommin takki on nyt valmis. Hampaat irvessä olen siihen ommellut heijastinnauhat (ei pörrökankaassa tarranauhat pysy), kuminauhat takajalkoja varten ja napit ja neulonut pienen kauluksen ja nappisilmut.. Eipä noista muu ollut ongelmallista kuin käsin heijastinnauhojen ompelu ja silmukoiden nostaminen kauluksesta. Uuh, tuota en hetkeen halua tehdä. Mutta hyvä takista tuli, pitää jossain vaiheessa ottaa kuva ja laittaa tänne. Tyytyväinen pitää olla, säästyi rahaa (vähintään 55 euroa maksaa takit eläinkaupassa) ja mukavaa se oli tehdä omalle koiralle jotain.

Muuten tämä loma on mennyt seminaarikirjoja lukien ja koiran kanssa ulkoillessa. Kaipa sitä joskus taas ehtii neuloa, puikoilla on edelleen kummipojalle tummaa vai vaaleaa -setistä isompi versio. Taitaa vain kestää hetki ennen kuin ne saan valmiit, eli parin lapaselle ja sukat..