Uusi alku

Kinuski 18. Kesäkuu, 2011

Niinhän sitä voisi sanoa. Kaikki ei jatku ikuisesti. 25.5. sain paperit yliopistolta käteeni ja tuossa kesäkuun alussa juhlittiin valmistujaisiani. Kiitos kaikille onnitteluista. Fiilikset olivat vähän ristiriitaiset. Toisaalta oli ihanaa saavuttaa tavoitteeni vielä erittäin hyvin paperein (kiitettävän paperit, gradusta magna, joka on erittäin iso juttu meidän laitokselta), toisaalta olo oli surullinen ja vähän ahdistunut. Niin kauan kuin olin opiskelija, minulla oli aina varma paikka syksyllä, minne mennä. Nyt syksyn kuviot ovat täysin auki. Olen hakenut alani töitä, yhdessä työhaastattelussa olen jo käynyt. Toivotaan parasta, tuo paikka olisi mitä täydellisin minulle.

Työpaikan saaminen tietäisi kuitenkin muuttoa erilleen S:n kanssa. Hänellä on vielä vuosi jäljellä opintoja ja ikävä fakta on, etten tule saamaan - tai hyvin pienellä todennäköisyydellä - töitä täältä. Eihän meidän suhde tuohon välimatkaan kaatuisi, mutta kyllähän se outoa on. Viiden vuoden ajan minulla on ollut toinen jakamassa arkea niin ylä- kuin alamäissä. Jos tuon työpaikan saan, näkisimme vain viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina. Ei paha, mutta outoa se olisi. Osaako sitä enää olla täysin yksin? Toki nautin yksinolosta, esim. kun S lähtee käymään viikonlopuksi vanhempiensa luona, mutta se on eri asia. Sitä tietää, että toinen tulee aina takaisin. Olimmehan me etäsuhteessa noin puolen vuoden ajan, kun aloimme seurustella ja välimatkaa oli tuplasti enemmän kuin mitä nyt olisi. Joten tottumiskysymys.

Käsityöt ovat nyt jääneet. En tiedä jatkanko niistä bloggaamista, blogia en sulje, mutta todennäköisesti tänne alkaa tulla enemmän muuta tekstiä. Koira-asiat pysyvät omassa blogissaan, mutta ajattelin tehdä tästä vähän enemmän minun ajatuksiani luotaavan blogin ja toisaalta valokuvausblogin. Ostin valmistujaisrahoillani itselleni Pentaxin k-r digijärkkärin kahdella putkella. Tarkoitus olisi opetella kuvaamaan sillä ja tehdä kaikki säädöt itse. Nyt vain pitäisi hommata joku valokuvauskirja (suomenkielisiä suosituksia otetaan vastaan) ja ruveta kuvaamaan joka päivä kuvan tai parin verta. Tällä hetkellä olen kuvannut automaattiasetuksilla ja olen tykännyt. Pokkarilla ei todellakaan saanut tällaista jälkeä aikaan (eikä puhuta siitä, että kohde ei ole täysin kokonaan kuvassa, toinen kerta, kun kuvia otin).

Tämä alimmainen kuva Nitrosta on ehdoton suosikkini. Teknisesti ei ehkä paras mahdollinen, mutta se tunne välittyy tuosta. Ai niin, Nitro on meidän uusi pentu, ikää pienellä on nyt kolme kuukautta. Enemmän juttua Nitrosta, ja toki myös Rommista, löytyy koirien blogista. Mutta tosiaan tuota kameraa olisi nyt tarkoitus opetella käyttämään pikkuhiljaa tämän kesän ja syksyn aikana. Jos saan töitä, niin voisinpa harkita jotain kansalaisopiston kurssiakin. Katsotaan mihin maailman tuulet minut vievät.

FM

Kinuski 25. Toukokuu, 2011

Tänään näkyi opintorekisterissäni tutkintoni, gradustani sain arvosanaksi magnan (kova juttu meidän laitokselta). Nyt on kuuden vuoden projekti ohitse ja minä olen filosofian maisteri! Samaan aikaan tuntuu aivan mahtavalta, mutta toisaalta jopa vähän ahdistavalta. Mitä nyt? Töihin, lisää opiskelua vai mitä? Tuttua ja turvallinen yliopisto ja opiskelijaelämä jäävät taakseni. Nyt pitää vain hetki tuumata ja sulatella tätä asiaa, mutta olen ylpeä saavutuksestani. Minä olen maisteri =)

Neulomuksia ja uutta tekniikkaa

Kinuski 26. Maaliskuu, 2011

Vaikka blogi on viettänyt hiljaiseloa, olen kuitenkin aina välillä tehnyt käsitöitä. Vauvan vaatteita lähinnä. Sen verta monelle tutulle on taas tulossa lapsia, että puikot ovat kilisseet.

Suuressa käsityölehden 2/2011 numerossa oli aivan ihana vauvan nuttu, joka tehtiin yhdellä kertaa. Nuttu oli niin hauskan näköinen, että päätin sen tehdä. Langat vaihdoin Novitan Wooliin, kun ne tuppaavat sopimaan paremmin opiskelijabudjetille ja woolin perusvärit ovat pehmeitä. Tällainen siitä sitten syntyi.

Kerralla neulottu ainaoikein nuttu

Ohje: Suuri Käsityö 2/2011

Puikot: 3,5 mm

Lanka: Novita Wool, vaaleansininen, luonnonvalkoinen ja keltainen

Menekki: sinistä 100 g, keltaista ja valkoista 50 g, todellisuudessa alle

Koko: 60/68 cm

Muuta: Neulominen aloitettu takakappaleen yläreunasta ja hihansuista, muotoutuu levennysten ja kavenusten avulla. Hauska!

Tätä oli hauska neuloa. Onneksi lehdessä oli kuvallinen ohje, en olisi muuten tätä hahmottanut. Ainoa ommeltava sauma tuli tuonne ylös, hihojen yläreunaan.  Olen tähän kyllä erittäin tyytyväinen. Alkuperäisen ohjeen nutun värit olivat punaisen eri sävyjä ja valkoinen, mutta koska en tiedä vauvan sukupuolta, pyrin neulomaan vähän neutraalimman. Koska woolin vihreä sävy ei ollut kiva, valitsin keltaisen. Musta tämä on kerta kaikkisen hauska nuttu. Värikäs ja menee mielestäni hyvin niin tytölle kuin pojalle. Napit ovat mustat, koska muut varastoni napit eivät käyneet nuttuun.

Tässä nuttu vielä takaa. Tuossa tuo yläreunan sauma näkyykin ihan hyvin, kuten myös lisäyskohta. Koska lankaa jäi yli reippaasti, päätin tehdä setin eli sama värimaailma toistui tutussa kypärämyssyssä ja kaulurissa:

Kypärämyssy

Puikot: 3,5 mm

Lanka: Novita Wool, vaaleansininen, luonnonvalkoinen ja keltainen

Menekki: sinistä 50 g, keltaista ja valkoista 50 g, noin lukuja

Koko: 3 kuukautiselle

Muuta: Neuloin jokaisen vinosuikaleen eri värillä. Nyt myssy näyttää ihan Aku Ankan veljenpoikein hatuilta.

Tässä sitten sama myssy takaa. Päätin neuloa näin symmetrian takia. Alunperin ajattelin, että värit olisivat menneet näin: sininen, valkoinen, keltainen, sininen, valkoinen ja keltainen, mutta siitä olisi tullut levoton. Senpä takia sininen jää vauvan takaraivolle ja keltainen on ympäröity valkoisella. Ja jostain syystä tuo valkokuva myssyn etupuolesta ei tahdo tehdä yhteistyötä ja kääntyä oikeaan suuntaan..

Kauluri, ohje omasta päästä

Puikot: 3,5 mm

Lanka: Novita Wool, vaaleansininen, luonnonvalkoinen ja keltainen

Menekki: loput woolista

Koko: ?

Mulla on huono tapa jättää pieniä nöttösiä lankaa pyörimään nurkkiin, joten nyt ajattelin sitten tuhota ne kaikki. Kauluriin pistin jokaikisen viimeisen langan mitä mulla vielä oli woolia jäljellä. Kaulurin reunassa on useampi kerros ainaoikein neulosta ja joustinta, joihin upotin loput sinisen ja valkoisen langan. Olisin ehkä voinut tehdä ohuemman ainaoikein neulososuuden, mutta sisäinen symmetrian kaipuu ei antanut myöden raidoittaa eri tavalla, joten nyt joustinneuleen osuu on aika lyhyt. Kauluria tuskin voi kääntää kaksin kerroin, mutta toivottavasti tuo nyt edes ensimmäisen vuoden toimii. Niska- ja rintalappu on helmineulosta ja reunukseen virkkasin loput woolin ja vielä muutamat irtopätkätkin. Nystyt on tehty samalla kertaa kuin huolittelin reunusta kiinteillä silmukoilla. Virkkasin 3 ketjusilmukkaa ja kiinnitin ne samaan kiinteään silmukkaan piilosilmukalla. Näin tein aina 3 silmukan välein.

Meripoika-kesämyssy

Ohje: Ulla 02/08

Puikot: 3,5 mm

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo, turkoosi

Menekki: vajaa kerä eli 50 g

Muuta: uusi tekniikka eli kangasneule ja uusi lanka. Ihana!

Siskoni on toivonut pojalleen, eli kummipojalleni, kesähattua jo vuoden. Alunperin meinasin tehdä Ullassa olleet kukkahatut, mutta kun tutustuin tähän meripoika-baskeriin, olin myyty. Tämän halusin tehdä! Koska en löytänyt mistään helposti ohjeen alkuperäistä soijalankaa, turvauduin nettiin ja etsin lähimmän vastaavan tiheyden. Ykkösvaihtoehdot olivat Marks&Kattensin puuvillalanka, mutta sitä ei ollut, joten päädyin sitten Hjertegarnin Blend Bamboon. Valinta oli ihan oikea. Lanka on unelmapehmeä ja on mukava neuloa. Verrattuna Novitan Bambuun, ei Blend Bamboo juuri lohkeillut.

Yllätyin myös kuinka halpa Blend Bamboo oli. Tein nimittäin ekskursion Tampereen Lankamaailmaan vihdoin ja viimein. Olin henkisesti varautunut siihen, että maksan langoista, kahdesta kerästä, lähemmäs kymmenen euroa tai yli. Lanka oli oikeasti halpa! Ostan tätä lankaa kyllä toistekin lasten neuleisiin ja ihan varmana asioin uudestaan Lankamaailmassa. Ihanat tilat ja niin paljon lankaa ja ristipistojuttuja! Pitäisi vaan ajan kanssa käydä siellä.

Tässä kuvassa näkyy tuo lakki nyt sivusta. Muutenhan tuo on vain tuollainen pannulappu =D Napit ovat jotain messinkisiä, kullankeltaisi ankkurinappeja. En vain valitettavasti saanut niistä hyviä kuvia, joten tähän joutuu tyytymään. Kangasneule oli hauska kokemus. Ensimmäistä kertaa neuloin sitä ja jouduin aloitksen purkamaan kertaalleen. Nopeasti sen kyllä oppi ja aion kyllä vastaisuudessakin kokeilla sitä esim. kasseihin.

Että tällaisia käsitöitä tällä kertaa. Uutta on jo puikoilla, en vain ole jaksanut nyt taas neuloa. Syy on nimittäin se, että graduni on nyt valmis. Laitan sen maanantaina kieliasun tarkistukseen ja sitten lopulliseen tarkistukseen. 6 vuoden aherrus on ohitse: minä valmistun tänä keväänä. Tämän kunniaksi marssin kirjastoon ja lainasin ensimmäistä kertaa lähes kuuteen vuoteen kirjastosta pari kirjaa, jotka eivät liittyneet ammattiini. Pieni Suklaapuoti ja Tuhat loistavaa aurinkoa, ensimmäiset ei-fantasia tai opintoihin liittyvät kirjat useaan vuoteen. Että olen kaivannut tätä lukemista.

Huurre-sormikkaat sivuille

Kinuski 17. Tammikuu, 2011

Laitoin itselleni muistiin aiemmin tehtyjen Huurre-sormikkaiden ohjeen. Löytyy tuolta omista ohjeista. Saa ottaa omaan käyttöönsä, jos haluaa. Lähinnä itselleni muistiin, jos jostain syystä onnistun poistamaan tiedoston tai jotain.

Kortteja

Kinuski 15. Tammikuu, 2011

Pitkästä aikaa askartelin kortteja. Viime kerrasta onkin aikaa. Huomasin vain, että 3d-kuvat alkavat olla loppu. Yhteen korttiin ei vaan löytynyt sopivaa kuvaa. Tarvitsee käydä etsimässä tässä joku päivä. Minulla on selkeä visio ko. korttiin, joten nyt vain etsimään sopivaa kuvaa.

Kävin maanantaina ja tiistaina Helsingissä, josta ostin ko. 3d-kuvan ja nuo avainnapit. Piti heti päästä testaamaan. Korttipohja on vanha, joskus aiemmin olen tehnyt tämän valmiiksi, siis tuon punaisen soikion ja tarrarajauksen. Se vain odotti sopivaa kuvaa. Tämä on kaverin tuparikortti.

Tässä kortissa näkyy tuo leima valitettavan huonosti kuvassa. Siinä kuitenkin mies ja poika kävelevät puistotietä pitkin ja alhaalla lukee simple pleasures. Oikeasti leima näkyy ihan hyvin. Avaimet on pujotettu paperinaruun, jota on sitten päistä avattu. Tuparikortti tämäkin.

Tämä on sitten rippikortti. Tulevana kesänä pitäisi olla rippijuhlat, joten valmistelut on syytä tehdä hyvissä ajoin ;)

Viimeinen, vaan ei vähäisin kortti. Violetilla korttipohjalla (sama kuin yo:lla rippikortilla) vaaleaa koristepaperia, hopeiset ääriviivatarrat ja 3d-kuva. Nätti. Ehkä vähän surumielinen fiilis tästä välittyy itselleni.. Mutta kaunis.

Jotain valmista

Kinuski 8. Tammikuu, 2011

Mun on pitänyt blogata tästä jo ties kuinka kauan, mutta en ole vain ehtinyt tai jaksanut. Vaikka käsityörintamalla on hiljaista, ei vain ole energiaa eikä juuri kiinnostusta tehdä mitään, jotain valmista sentään on.

Aloitin elokuussa tekemään Apassien avioliittosiunas-ristipistotaulua ja se on nyt valmis. Tai se valmistui itseasiassa viime vuoden puolella jo. Tällainen siitä tuli.

Olen kyllä tähän varsin tyytyväinen. Tämä oli minulle luultua vaikeampi, vaikka aidalle oli ihana pistellä pellavan sijaan, kun ei tarvinnut laskea lankoja. Vaikeaksi työn teki 3/4 osa pistot, joita tein ensimmäistä kertaa, ja solmupistot, joista ainoastaan viimeinen onnistui hyvin. Murto-osapistoja oli etenkin linnuissa, joista aloitin. Mutta olen tyytyväinen, että tämä on nyt valmis. Työ on jo päässyt seinälle. Alunperinhän tämän piti mennä häälahjaksi, mutta.. Niin se vaan jäi itselle. Tosin nyt on ohjeet ja langat tiedossa, niin näitähän voi tehdä aina lisää. Uudesta ristipistosta haaveilen, mutta en ole mitään kivaa löytänyt.

Hermot oli mennä viimeistelyyn. Ensin ompelukoneeni temppuili, joten jouduin odottamaan viimeistelyä marraskuun loppuun, jolloin pystyin äitini koneella hurauttamaan reunat. Toinen ongelma oli se, että en saanut mitenkään kankaan taitteita pois. Silitin ja silitin ja silti nuo taitokset näkyvät. Jos olisi älynyt, niin olisin silittänyt kankaan ensimmäisen kerran ennen kuin aloitin tekemään tätä. Itselle siis muistiin. Tässä nuo taitteet näkyvät paremmin. Onko ideoita miten ne saa pois?

Toinen valmistunut työ on Hugo-kauluri. Tai oikeastaan kaksi kauluria. Toinen meni siskoni miehelle ja toinen jäi itselle, kun kerran lankaa jäi. Lanka oli messuilta ostettu sukkalankaa, joka oli ihanan pehmeää. Malli oli kiva, mutta ainakin itselläni tuo kaluriosa lörpsähti tosi nopeasti, johtuu varmana langasta. Langon kauluriin neuloin mukana tulleen vahvikelangat, joten toivottavasti hänellä pysyy paremmin. Toinen ongelma molemmissa kaulureissa, että lappuosat käpristyvät löysästä päättelystä, pingottamisesta ja silittämisestä huolimatta ylös. Todennäköisesti jossain vaiheessa neulon itselleni uuden kaulurin omasta päästä. Mutta lanka on kivaa ja pehmeää. Vyötettä ei tähän hätään nyt ole käsillä, joten saatte nauttia vain Hugo-kaulurin kuvasta.

Kerrostaloelämän ihanuuksia

Kinuski 7. Tammikuu, 2011

Pam pam pam pam, kop kop kop kop… Tällaista tämä on ollut koko päivän. Ilmeisesti jossain yläkerrassa asuu joku, joka tykkää hakata lattiaa tai seiniä. Tätä tämä on ollut viimeiset pari vuotta. Enemmän tai vähemmän säännöllisesti joku hakkaa päivin ja iltaisin ja ääni kuuluu todella häiritsevänä ja kovalla tänne meille. En tiedä onko kyseessä yläkerran naapuri vai joku ylempää, äänet kaikuvat näissä elementtitaloissa niin hyvin. Kohta oikeasti palaa hermot ja käyn laittamassa ilmoitustaululle lappua tästä. Tosin vastaus on varmana jotain hyvin v-mäiseen sävyyn, mutta siis oikeasti. Seitsemän aikaan illalla ei tarvitsisi hakkailla näin.

Muutenkin tympii tämä kerrostaloelämä. Maalla kasvaneena en vaan osaa olla kaupungissa. Liikaa ihmisiä ja liikaa meteliä. Kaipaan maalle. Toivon vain, että voisin joskus muuttaa takaisin maaseudulle. Sitä ei vaan ikinä tiedä mihin elämä heittää..

Käsityömessuilla

Kinuski 22. Marraskuu, 2010

Sunnuntaina piti pyörähtää totta kai Tampereen käsityömessuilla, kun näin lähellä on. Mentiin S:n ja serkun kanssa heti aamusta sinne. Oli ruhtinaallisen tilavaa ja rauhallista heti kymmenen aikaan kierellä ja katsella. Minulla oli suuri missio: piti löytää sopiva lanka Hugo-kauluriin ja ehkä ristipistopakkaus itselleni. Speksit paperilla ja lompakossa rahaa suuntasimme halleihin.

Nähtävää oli vaikka mitä. Kiertelimme ihan rauhassa ensimmäisessä hallissa, hiveltiin lankoja ja tutkittiin mitä muuta oli tarjolla. Käsintehtyjä saippuoita harkitsin ihan vakavasti, mutta jätin kuitenkin väliin. Olen kälylle esittänyt toiveen saippuasta. Hänen kotinsa lähellä on aivan ihana saippuakauppa.

Messuilla oli aivan upeita käsitöitä (esim. esillä oli itsetehtyjä sähkökitaroita), aivan uskomattoman kauniita keinuhevosia. Niin elävän näköisiä. Oli ryijyjä, hiekkapuhallettua lasia, ristipistoja ja ryijyjä, vaatteita, takorautaisia kattokruunuja.. Jokaiselle jotakin. Kevyesti tuolla meni kymmenestä lähemmäs kahteen. Tosin pakko sanoa, että viimeisen hallin kohdalla alkoi jo vähän väsyttää.

Onnistuin puoliksi. Sain langat, mutta en ristipistoa. Oli oikeastaan aika huonosti mitään sopivaa. Vain pari varteenotettavaa pakkausta löytyi, mutta hinta karkoitti minut. Yhtä afrikkalaisaiheista pakkausta mietin, mutta en ole vielä niin varma pistelijä, että tahtoisin pistellä koko työn täyteen pistoja, etenkin mustalla langalla. Harmi, kun en nyt muista lankakaupan nimeä, oli nimittäin tosi kiva paikka ja langat olivat kivoja.

Sen huomasin, että todella moni liike oli tuonut samoja lankoja, esim. noroa oli paljon. Liekö puhtaasti kysynnän ja tarjonnan laki? Sisua ei ollut ollenkaan. Sisua oli aiemmin katsonut tuohon tiheyteen sopivaksi, nyt langan tiheys on 30 s = 10 cm, pitäisi olla siis 26 s, mutta puikkoja vaihtamalla onnistuin saamaan vastaavan tiheyden. Lanka on metsänvihreää, oikein kiva. Pitänee ottaa kuvia, kunhan saan kameran akun taas ladattua ja olisi paremmat säät.

Sen verta vielä messujen ulkopuolisesta maailmasta. Meillä on ollut ilmeisesti koko talossa patterit kiinni tai jotain. Sisällä on ollut kamalan kylmä. Laitettiin perjantaina jääkaapinlämpömittari roikkumaan ja saatiin meidän asunnon lämpötilaksi 15 astetta! Ulkona on siis ollut koko ajan pakkasta, tänäänkin lähemmäs kymmenen astetta. Ei muuta kuin viestiä isännöitsijälle. Ei oltu ainoita, joita kylmyys ihmetytti. Ilmoitustaululle oli tullut kysely onko muilla kylmä ja nimilista alla. Kaikki kuittasivat.. Tänään oli sitten kiva tulla lenkiltä ja todeta, että patterit ovat päällä. The ice age is over!

47 sivua tekstiä

Kinuski 18. Marraskuu, 2010

Nyt viimeistä rutistusta viedään. Tällä hetkellä olen saanut kasaan tekstiä noin 47 sivun verta. Toki osa on vielä todella raaka tekstiä, mutta on jotain paperilla. Lähinnä olen käynyt aiempia tuotoksiani (pääasiallisesti seminaarityöni) läpi ja kirjoittanut uudestaan. Muokannut lauserakenteita paremmaksi, syventänyt analyysiä ja lisännyt tutkimuskirjallisuutta. Samoin tein tutkimussuunnitelman/johdantoluvun.

Näyttäisi siltä, että päälukuja tulisi noin 8. Se on aika paljon, mutta työni on kuitenkin selvästi kaksiosainen. Katsotaan miten käy, mutta keväällä on tarkoitus maisteriksi valmistua. Onneksi tämä on pääasiallisesti enää kirjoittamista, kerran tai pari pitäisi arkistoissa käydä Helsingissä.

Ai niin. Ristipistotauluni on jälkipistoja vaille valmis. Pitkällisen äherryksen jälkeen sain jälkipistoilla tehtävät tekstit valmiiksi ja nyt pitäisi enää rajailla. Pakko muuten sanoa. Inhoan ranskalaisia solmupistoja.. Karseita tehdä. En saanut kuin kaksi viimeistä onnistumaan.

Vuorittamisen sietämätön keveys

Kinuski 14. Marraskuu, 2010

Nyt se on tehty. Pipojen vuoritus. Ei ollut helppo homma ei. Ei sillä, vuorin tekeminen oli helppoa, kun oli ohjeet, mutta mutkia oli matkassa. Aloittakaamme siis alusta.

Kävin ostamassa kankaita S:n kanssa. Ostin palakangaslaarista kaksi eri väristä flanellia myyjän suosituksesta. Ohjeessa oli puhetta vain puuvillatrikoosta ja toisaalta olin lukenut vuorin tekemisestä fleecestä. Flanelli on sitten ohuempi kuin fleece, mutta pitää lämpöä. Näin sitten päädyin yhteen viininpunaiseen ja yhteen valkoiseen, jossa on sinisellä ja ruskealla amerikkalaisia jalkapalloja ja kypäriä. Ihan kohtuu halvalla lähti, vaikka Eurokangas ei taida halvimmasta päästä olla.

Tämän jälkeen kankaat hautuivat pari päivää pussissa, odottaen, että minulla olisi aikaa pestä ne. Ensin lähti punaisen pyykin sekaan viininpunainen. 40 pikapesu, kyllähän flannelin pitäisi se kestää, eikö? Noh..arvaatte mitä mua odotti, kun avasin koneen. Kangas itsessään oli kestänyt, ei ollut väriä laskenut eikä kutistunut liian pieneksi, mutta huolittelemattomat reunat olivat täysin rispaantuneet! Kangas oli jopa kiertynyt yhdestä kohtaa itsensä ympäri ja jäänyt jumiin noihin nauharihmoihin. Kiva. Ei muuta kuin oikomaan ja katkomaan pahimpia sotkuja. Tästä viisastuneena pistin valkoisen sitten pesupussiin. Lopputulos: hyvä ja siisti kangas.

Seuraava ohjelmanumero oli sitten eilen: silitin molemmat kankaat. Olivat kaikesta suoritelusta huolimatta ihan ryppyisiä. Valkoinen suoristui kivasti, mutta viininpunaiseen jäi jäljet ryppyjen kohdalle. Sellaiset valkoiset juovat. Noh, tuskinpa ne ketään haittaa, kun tulevat päätä vasten. Hirveällä innolla mittailemaan tuota viininpunaista kangasta. Ensimmäisen jännityksen jälkeen leikkasin reilut parikyt senttiä kangasta irti suikaleesta. Ei muuta kuin taittelemaan kangasta ja pipoa siihen. Nieleskelin muutaman kerran, kun vapaalla kädella aloin leikata kangasta.

Yritys numero yksi: leikkasin saumavarat pois. Kirosanojen saattelemana leikkasin uudet parikyt senttiä kankaasta ja kiittelin itseäni siitä, että älysin ostaa enemmän kangasta. Yritys numero kaksi: onnistunut kaava. Vielä leikkasin epäonnistuneesta kangasmörvelöstä korvaläppien vuorin. Ei muuta kuin lankakaapille etsimään sopivan väristä lankaa. Onneksi löytyi sopiva sävy (en ollut ostanut kangaskaupasta, koska S:n mummolta sain kolme isoa laatikkoa täynnä eri sävyisiä ompelukonelankoja). Puolasin lankaa, laitoin langat paikoileen, säädin siksakin kohdalleen ja laitoin pipon kankaan ompelujalan alle.

Tässä vaiheessa sytytti: ehkäpä kokeilen koetilkulle ensin. Viisas ratkaisu. Homma nimittin nätisti sanottuna meni reisille. Ompelukone syrttäsi alalangan ja veti vielä kankaasta lankoja sisäänsä. Kiroten otin kangas palan pois ja tappelin langat irti sisuksista. Pikainen tarkistus, että kaikki langat sun muut ovat niin kuin ovat ja ei kuin uusi yritys. Tulos: langat ensistä pahemmin ompelukoneen sisään. Siinä vaiheessa, kun totesin, että lanka on kiertynyt puolakotelon/pesän (sen kiinteän kolon, johon alalanka laitetaan) ympärille, muistin miksi oikeasti inhoan ja vihaan ompelukoneita. Soitto äidille ja kone lähtee hänelle tsekattavaksi.

Puhelun lopuksi minulla on siis käsissäni epäonnistunut mytty kangasta, joka siis oli korvaläpän vuori ja ompelematon pipon vuori. Noh ei muuta kuin käsin ompelemaan saumoja jälkipistoilla. Olipahan homma siinäkin. Sain saumat ommeltua ihan siististi, joten ei muuta kuin vuoria ja pipoa yhdistämään. Ensimmäinen kukkaruukku oli liian leveä, toinen liian pieni. Mistä siis apu? Onneksi koiran älylelu on juuri sopiva. Pipo ja vuori sen ympärille ja ei kun neulaamaan. Tätä tehdessäni huomasin, että onneksi en ollut leikannut kangasta alareunasta: pala on juuri sopivan korkea, että saan myös korvaläppien vuoren siitä kerralla. Taputtelen itseäni selkään.

Neulaamisen jälkeen ei muuta kuin uudestaan leikkaamaan ylimääräisiä paloja pois. Lisää nieleskelyä ja kätten tärinää, mutta yhtä liian pientä saumavaraa lukuunottomatta, homma sujuu hyvin. Koko mörvelö nurinniskoin ja ei muuta kuin saumavarojen kääntämistä nurjalle. Tämän jälkeen olikin helpoin vaihe edessä: vuorin ja pipon kiinnittäminen päärmepistoin. Tämä vaihe oli onneksi se kaikkein kivoin ja helpoin. Loppujen lopuksi saatoin taputtaa itseäni selkään ja olla niin ylpeä itsestäni. Olenhan nyt vihdoin tehnyt vuorin pipoon. Tässäpä siitä todisteet.

Tämän jälkeen oli hyvä ottaa taukoa. Enpä hetkeen ole näin paljoa ommellut käsin. Saumoista tuli kuitenkin siistit, se on pääasia. Tänään sitten tein isompaan pipoon vuorin. Se meni jo paljon helpommin.

Nyt on sitten pipot vuoritettu. Tarkoitus olisi tehdä pipo itselle ja vuorittaa se myös. Flanellia jäi sen verta paljon, että uskoisin niistä saavan vuorin myös itselleni.

Tilannepäivitys ristipistosta. Tämän aloitin joskus elokuussa. Nyt puutuu enää muutamia pistoja alhaalta puiden välistä ja tekstiin tulevat ristipistot ja jälkipistoja jonkin verta. Mutta eiköhän tämä pikkuhiljaa tästä valmistu. Pidän tästä todella paljon, taitaa jäädä omia seiniä koristamaan.

Seuraava sivu »