Kaapista ulos

Kinuski 9. Maaliskuu, 2010

Hiljaisuuteeni on ollut syy: opinnot, lähinnä seminaari, joka johtaa lopulta graduun, on vienyt todella paljon aikaani. Jossain välissä on pitänyt touhuta koiran kanssa ja sitten vielä hoitaa parisuhdettakin. Kiireistä tämä elämä välillä.

Tutkimukseni aihe liittyy homoseksuaalisuuteen. Vaikka aiheeni on historiallinen, en ole voinut olla miettimättä homoseksuaalisuutta nykypäivänä. Varsinkin tämän uutisen jälkeen. Eräs Hollywood-näyttelijä, Sean Hayes, on ns. tullut kaapista ulos. Hän esitti homoseksuaalia Jack McFarlandia  Will & Grace nimisessä tv-komediassa (tulee uusintoina subilta klo. 19.30 arkisin). Minun mielestäni on tietyllä tapaa surullista, että homoseksuaalisin on tultava kaapista ulos, kerrottava julkisesti olevansa homo.Miksi seksuaalisuus on meille niin tärkeää, että on tehtävä muille ihmisille tiliä omasta seksuaalisuudestaan? Miksi sen pitää olla seksuaalisesti ns. poikkeavien, joiden on tultava kaapista ulos? Yhtälaillahan minä voisin tulla kaapista ulos ilmoittamalla olevani heteroseksuaalinen.

Yhä edelleen elämme heteroseksuaalisessa maailmassa, jossa normi on heteroseksuaalisuus, siis miehen ja naisen välinen seksuaalinen suhde. Jos ei tunne heteroseksuaalisuutta omakseen, on poikkeava, josta pitää tehdä muille tiliä. Onko tämä oikein? Miksi (hetero)seksuaalisuus on meillä näin määräävässä asemassa? Kuinka moni on joskus ajatellut, kun on kuullut henkilön X olevan homoseksuaali, että no kyllähän sen arvasi, kun se on sellainen ja sellainen? Mielestäni tällainen ajattelu on väärin. Arvotamme ihmisiä heidän ominaisuuksien takia, esittelemme arvauksia heidän seksuaalisuudestaan heidän käytöksensä ja ulkonäkönsä pohjalta. Mies, jolla on feminiinisiä piirteitä, on väistämättä homoseksuaali ja maskuliininen nainen on rekkalesbo. Näin luomme ja ylläpidämme stereotypioita siitä mitä on olla homoseksuaali, ja yhtälailla ylläpidämme tilannetta, jossa eri seksuaalisuudet ovat poikkeavuuksia.

Seksuaalisuuden ei pitäisi määrittää ihmistä. Ihmisten ei pitäisi joutua tekemään tiliä omasta seksuaalisuudestaan muille, vaan heidän voisi tulla olla avoimesti sellaisia kuin he haluavat. Toki monet homoseksuaalit ihmiset varmana haluavat lähimmäisilleen kertoa, että ovat homoseksuaaleja, mutta mielestäni yleinen mentaliteetti koskien kaapista ulos tulemista, on väärä muilla ihmisillä. Seksuaalisuus on rikkaus ja niin kauan kuin molemmat ovat vapaaehtoisesti mukana ja ei satuteta ulkopuolisia, ei se, mitä toisten makuuhuoneessa tapahtuu, kuulu muille.

Seksuaalisuuden ei pitäisi määrittää ihmistä: jokaisen tulisi voida olla vapaasti niin hetero-, homo- kuin biseksuaalinen ja kaikkea siltä väliltä. Kenenkään ei tarvitsisi tulla ulos kaapista ja kertoa olevansa näin ja näin seksuaalisesti suuntautunut. Meidän pitäisi pystyä hyväksymään ihmiset sellaisina kuin he ovat. Oli heidän seksuaalinen suuntautuminen mitä tahansa. Aidosti suvaitsevassa yhteiskunnassa ei tehtäisi tällaisia uutisia, koska seksuaalisuus ei olisi tabu eikä mystinen asia. En nyt tarkoita, että seksiä pitäisi tunkea joka paikkaan lisää, vaan sitä, että seksuaalisuus ei olisi merkittävä asia. Nykyäänhän sanaa seksikäs käytetään synonyymina mm. kauniille ja ihanalle, hyvälle. Tällaisesta yhteiskunnasta ja arvottamisesta tulisi pyrkiä pois ja sen sijaan antaa seksuaalisuuden olla osa ihmistä ilman, että sitä hierotaan koko ajan naamalle ja toisella kädellä kuitenkin peitellään piiloon.

Koiran takki

Kinuski 3. Tammikuu, 2010

Maalla ollessa pakkanen pääsi kerran yllättämään. Tiputti suoraan muutamasta pakkasasteesta lähemmäs kolmeakymmentä, joten pientä sinistä alkoi vähän palella. Sen, lihasjumien ja treenaamisen takia päätimme äidin kanssa tehdä Rommille takin. Olipahan se työn ja tuskan takana, kiitos temppuilevan saumurin.  Ohje on täältä. Vanhasta pörröfleecitakin alusta tehtiin tuo mantteli. Takki on ehkä aavistuksen liian iso sivuilta, mutta halusin, että se peittää kunnolla takareidet, koska pääsääntöisesti tulen takkia käyttämään ennen ja jälkeen treenien lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä. Päätin neuloa pienen kauluksen pääntiehen, ihan sen takia, että se pysyy hyvin paikoillaan ja lämmittää vähän niskaa. Olipahan tuskainen homma nostaa virkkuukoukulla kaksinkertaisen fleecen läpi silmukoita ja toinen yhtä kurja homma oli ommella heijastinnauhat kiinni.. Mutta kuitenkin, tällainen takista nyt tuli.

Tyytyväinen olen takkiin. Vielä ei sitä olla käytetty kunnolla, mutta on hyvä, että se on nyt varalla olemassa. Tarranauhan sijaan laitoin tavalliset napit ja neuloin pienet nappisilmut, jotta siivet saa kiinni hyvin. Hyvin on toiminut ja aina voi sitten muuttaa, jos systeemi ei toimi. Eipä maksanut oikeastaan mitään, kaikkea löytyi kotoa. Tai noh, tarraheijastin nauhat piti ostaa, mutta kuitenkin. Mutta varmistui kuitenkin se, että minä ja ompelukone emme tule toimeen keskenämme.. Tuskaista puuhaa.

Elämää joulun jälkeen

Kinuski 26. Joulukuu, 2009

Joulu tuli ja meni. Kiitos jouluntoivotuksista! Mukavasti vanhempien ja S:n kanssa vietettiin joulu syöden hyvin, saunoen lumikylpyjen kera ja lahjoja jakaen. Oli oikein rauhallista ja mukavaa. Tänään käytiin katsomassa mummoa ja pyörähdettiin myös siskon luona syömässä ja olemassa. He tulevat uudeksi vuodeksi tänne. Sisko tykkäsi kovasti Tähkä-paidasta, joka sai napit äidin nappivarastosta. Oikein kiva paita, isohan se vielä on, kun neuloin suurimman koon mukaan, mutta sehän oli tarkoituskin. Toivottavasti sopii pojalle sitten myöhemmin.

Rommin takki on nyt valmis. Hampaat irvessä olen siihen ommellut heijastinnauhat (ei pörrökankaassa tarranauhat pysy), kuminauhat takajalkoja varten ja napit ja neulonut pienen kauluksen ja nappisilmut.. Eipä noista muu ollut ongelmallista kuin käsin heijastinnauhojen ompelu ja silmukoiden nostaminen kauluksesta. Uuh, tuota en hetkeen halua tehdä. Mutta hyvä takista tuli, pitää jossain vaiheessa ottaa kuva ja laittaa tänne. Tyytyväinen pitää olla, säästyi rahaa (vähintään 55 euroa maksaa takit eläinkaupassa) ja mukavaa se oli tehdä omalle koiralle jotain.

Muuten tämä loma on mennyt seminaarikirjoja lukien ja koiran kanssa ulkoillessa. Kaipa sitä joskus taas ehtii neuloa, puikoilla on edelleen kummipojalle tummaa vai vaaleaa -setistä isompi versio. Taitaa vain kestää hetki ennen kuin ne saan valmiit, eli parin lapaselle ja sukat..

Hyvää joulua

Mummo

Kinuski 19. Joulukuu, 2009

Tässäpä on minun tulevaisuuteni ;) Tuolla on hyviä oivalluksia muutenkin, kannattaa tutustua, mutta varoitan. Kielenkäyttö on välillä ronskihkoa.

Maalla on mukavaa

Kinuski 16. Joulukuu, 2009

Nyt olen ollut Rommin kanssa maaseudun rauhassa jo 5 päivää. Ihanaa on ollut. Että mä nautin, kun ei tarvitse tuolle pukea mitään pantaa ja remmiä vaan voi laskea suoraan ovesta ulos juoksemaan lumeen. Siitä on sitten lyhyt matka pelloille kävelemään tai metsiin hiekkatielle tai ihan metsään rämpimään. Rommikin on nauttinut suunnattomasti. Se juosta viipottaa pitkin poikin pihamaata, käy vähän härnäämässä Noppea ja Liliä, juoksee mun luo, nuuhkii rusakoiden ja jänisten jälkiä (ei sentään enää syö niiden paskoja, jotain on poika oppinut siis) ja yksinkertaisesti nauttii. Välillä toki komentaa minua heittämään sille keppiä tai frisbeetä, jos se on mukana. Ainoa, mitä itse kaipaisin tänne edes hetkeksi, on toinen koira. Täällä olisi Rommin tilaa juosta kavereiden kanssa ja nauttia siitä. Harmillista, kun ei nyt oikein ole toista koiraa tähän hätään. Noppea ja Lili ovat niin vanhoja, että ne eivät enää tuollaisesta välitä. Ketään en oikein viitsi tänne myöskään nyt paljoa pyydellä, kun on tietyöt, jotka ovat sotkeneet liikennejärjestelyt täällä. Mutta katsotaan mitä keksitään, eiköhän sitä kuitenkin joku tuttu tule käymään koirien kanssa, jos pyytää nätisti..

Ainoa iso miinus on ollut kelit. Kuten koko Suomessa, tännekin pamahti kovat pakkaset. Yli -20 astetta on ollut muutamana päivänä. Eipä siinä mitään, itse voi aina vetää lisää vaatetta päälle ja olla ulkona, mutta Rommin tassuja rupesi palelemaan. Enpä muista, että se olisi sitä viime vuonna tehnyt. Toisaalta osasyy tähän nosteluun voi olla se, että nyt pakkanen tuli yllättäen, viime vuonna se tuli vähitellen. Ei kerennyt pieni tottumaan. Ensimmäinen päivä oli pahin, toisena poika kesti vähän enemmän. Siitä huolimatta ajattelin kokeilla, josko minun ja ompelukoneen viha-viha -suhde osottaisi lauhtumisen merkkejä ja saisin tehtyä pojalle takin. Jos sitä ei pakkasten takia tule käytettyä, niin ainakin ennen ja jälkeen treenien on takista varmana hyötyä. Tossuja pitää miettiä miten ne parhaiten toteuttaisi. Äidillä on kivaa kangasta kaapissa, josta voimme sitten yhdessä takin taiteilla. Ohjekin löytyi netin syövereistä. Katsotaan mitä tuleman pitää. Laittelen sitten kuvia, kun palaan takaisin Tampereelle ensi vuoden puolella ;)

Tähkä ilman nappeja

Kinuski 30. Marraskuu, 2009

Nyt vihdoin ne lupaamani kuvat Tähkä-paidasta. Tosin vielä ilman nappeja. Itselläni ei ole nappeja kotona enkä ole vielä ehtinyt käydä ostamassa nappeja. Pitäisi kai suunnata kirppikselle katselemaan kiinnostavia nappeja ja tehdä niistä vaatteista, joissa ne napit ovat vielä kiinni, koiralle leluja, jos niitä käyttöön ei voi ottaa..

Tähkä-paita: Ohje Ulla 1/06 , isoin koko

Lanka: Novita Kotiväki

Puikot: 2,5 mm

Kulutus: vajaa 200 grammaa

Tykkäsin kovasti paitaa neuloa, kuten voi alla olevista teksteistä päätellä. Muutaman kerran jouduin takakappaletta purkaamaan, en sen takia, että konttineule olisi mennyt pieleen vaan sen takia, että en osannut neuloa sileää oikeaa. Todella kiva malli, lanka tuntuu todella pehmeältä. Katsotaan mitä lahjan saaja tykkää. Väri ei ihan ole minun makuuni, vaikka sinisestä pidänkin. Olisin halunnut tehdä vihreän, mutta en jaksanut odottaa kevään lankoja enkä toisaalta maksaa älyttömiä summia lankaliikkeistä ostetuista langoista ja loppujen lopuksi, Novita on ihan hyvää lankaa. Itselläni ei juuri ole ollut ongelmia esim. solmujen kanssa. Kuvassa näkyvä taitos johtuu siitä, että paita oli langalla kuivumassa.

Tässäpä vielä pari kuvaa mallineuleesta. Ensimmäisen kuvan värit ovat päin mäntyä, mutta mallikerta näkyy paremmin. Toisessa värit ovat lähellä oikeaa, mutta mallikuva epäselvä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tähän paitaan. Konttineule idea jatkuu, tarkoitus olisi tehdä itselleni pipo, mutta ongelmia on aiheuttanut sopivan silmukkamäärän löytäminen. Jatketaan ja kokeillaan..

Tähkä on valmis

Kinuski 23. Marraskuu, 2009

Niin, Tähkä paita on valmis. Enää pitää hihat päätellä, silittää tekele ja koota. Napit käyn ostamassa loppuviikosta. Nätti siitä tuli, vaikkakin sinisen sävy ei ihan silmääni miellytä.. Mutta toivottavasti kelpaa sitten saajalle. Kiva tuota oli tosiaan neuloa. Koukuttava.

Kuvia tulee varmaan loppuviikosta, kun ehdin ottaa kuvia. Eka pitäisi vain tyhjentää kamera ristiäiskuvista. Kastemekko oli niin nätti. Joutui sitä vähän kursimaan kokoon, lähinnä vain satiininauhoilla eikä se näyttänyt hullummalta sen jälkeen. Hetken mietin josko vain antaisi olla noin, mutta nauhojen vaihtamisen yhteydessä joutuisi koko homman tekemään alusta asti uudestaan. Eipä siinä auta muu kuin purkaa ja neuloa uudestaan yläosa. Hihoja ei tarvitse neuloa uudestaan, joten jotain helpotusta. Nyt vain mietin kuumeisesti, että mihin hitsiin mä onnistuin ne langanpäät päättelemään.. Joululomalla varmaan tuon puran ja yritän saada neulottua. Nyt ei ehdi, valitettavasti.

Tähkä etenee

Kinuski 2. Marraskuu, 2009

Takakappale on valmis ja puikoille hyppäsi samantien etukappale. Tuo konttineule on niin koukuttava, tykkään aivan valtavasti siitä. Pakko ostaa jotain lankaa ja tehdä itselle joku panta tai pipo tai joku muu korvien lämmitin treenikentille. Miltähän näyttäisi Purosta tehty konttineulepanta? Hmmm.. Onneksi kohta tulee opintotuki ;)

Kertaalleen jouduin tuota takakappaletta purkamaan. Onneksi en kokonaan, mutta hieman. Tuli neulottua vähän liian iso (joku ihmeen taipumus tähän näköjään), joten purkuun meni reilut 10 senttiä. Onneksi tuota neuloo mielellään, pitäisi vain muistaa aina välillä mittailla eikä vain painaa eteenpäin. Etukappaleen kottineuleraita on nyt aluillaan, joululahjaksi tuon paidan aion tikutella. Heh, minusta tulee se täti, joka aina antaa pehmeitä lahjoja. Poika parka =D Kaveriksi voisin tehdä jonkun kesäisen hatun, ehkä jomman kumman näistä. Todennäköisesti tuon Bluebell-pipon. Siskohan on toivonut jotain kesäistä puuvillapipoa, joten tuostahan tulisi aika kiva setti.

Konttineule ja opintoja

Kinuski 27. Lokakuu, 2009

Tähkä on edistynyt. Ostin kerän Novitan Kotiväkeä, sinistä, kun mitään vihreää ei ollut. En tiedä sopiiko väri tähän paidan malliin vai ei, mutta ainakin nyt on yksi versio sitten tehty. Toisen voi sitten tehdä vihreästä, jos kiva sävy tulee vastaan. Huomasin muuten, että Kotiväki on aivan ihanan pehmeää. Mielenkiintoista, koska aiempi Kotiväki, luonnonvalkoinen, josta neuloin kovan onnen kastemekon, oli suht kovaa kädelle. Johtuisikohan langan pehmeys värjäyksestä? Kuitenkin lankaa on ollut tosi kiva neuloa ja tuntuu todella miellyttävältä ihoa vasten. Ehkäpä sitä tekisi itsellekin jotain, joskus.

Konttineule on koukuttava. Ihastuin täysin siihen. Tähkässä oli mennä hermot pitsineuleeseen, miten niin yksinkertainen malli on niin hitsin vaikea toteuttaa? Pariinkin kertaan sain purkaa pitsiruudut ennen kuin onnistuin. Sytyin kyllä ihan todella tuohon konttineuleeseen. Rupesin miettimään jo kaikkea kivaa mitä voisi itselle tehdä sillä. Ehkäpä ensi opintotuesta ostaisin vähän lankaa ja tekisin itselleni pannan tai lapaset konttineuleella. Onko joku neulonut suljettua neuletta konttineuleena? Toimiiko kuinka hyvin?

Niin.. kun mainitsin tuon kastemekon. Noh siinä kävi juuri niin kuin pelkäsin. Yläosa on liian iso. En mitenkään kerkiä korjata sitä ristiäisiin, joten siellä pitää vähän soveltaa, mutta näinpä joudun poistamaan napit, älyttömän monta helmeä ja avaamaan saumat. Ja todellakin ensimmäisenä etsimään ne langanpäät ja purkamaan koko yläosan. Huoh, olisi pitänyt uskoa omaa tunnetta ja tehdä oman pään mukaan. Harmittaa. Mutta noh, aina ei voi onnistua ja eihän se yläosa niin iso ole. Hihoja tuskin tarvinnee purkaa.

Opinnot ovat pitäneet minua kiireisinä. Joudun kulkemaan Helsinkiin arkistoihin hakemaan materiaalia ja vastaisuudessa tapaamaan mm. Marraskuun liikkeessä toimineita ihmisiä haastattelujen tiimoilta. Viime viikon torstai ja perjantai meni Helsingissä. Ensimmäistä kertaa muuten paikka tuntui suht inhimilliseltä ja jotenkin hallittavalta. Ehkä alan pikkuhiljaa päästä Helsinkin antipatioistani, kun opin siellä paremmin liikkumaan.  Nyt osaan jopa kävellä rautatieasemalta Hakaniemeen! Vuhuu..

Seuraava sivu »