Puesta del sol

Häärumba on nyt puolessa välissä. Viime lauantaina juhlittiin ystäväni häitä ja nyt on sitten siskon häät. Mitähän mä nyt osaisin noista kaverin häistä kertoa? Morsian oli kaunis, sulhanen komea ja säiden suhteen kävi uskomaton tuuri: aamulla oli todella sateisen näköistä, mutta sadetta tuli aivan vähän ruokailun aikana, muuten oli jos ei nyt aurinkoista, niin kuivaa ja muuten hyvä sää. Onnistuin muuten nappaamaan sen aidon morsiuskimpun. Morsian itse ei halunnut säilyttää omaa kimppuaan, joten tuossa kimpussa on nyt sitten sitä taikaa, kun on ihan alttarilla käynyt. Katsotaan, jos sitten pitäisi paikkansa.

Siskon häät alkavat olla nyt järjestyksessä. Tässä nyt olen päivää vietellyt koneen ääressä ja kirjoitellut ohjelma-aikatauluja, kirkkossa lukemiani tekstejä ja omaa puhettani vastaanotolle. Ai miten niin olen ajoissa kirjoittamassa puhetta? Onneksi minulla on jonkin verta kokemusta puheiden pidosta, joten uskon, että kerkiä ja pystyn hyvin kirjoittamaan lyhyen puheen.

Salomonin solmu huivi toimi loistavasti kaverin häissä. Pysyi hyvin paikallaan, en sotkenut sitä ja suojasi käsivarsia. Pitääpi ottaa siitä kuvaa sitten heti, kun mahdollista ja laittaa tänne. Olen aikas tyytyväinen huiviin. Toivottavasti tulee tilaisuuksia käyttää sitä uudestaan.

Kiva.. Porukoilta hajosi modeemi ukkosen takia, joten enpä ole nettiin päässyt. Nyt 0len siskon luona askartelemassa häitä varten, onneksi kohta kaikki on valmiina. Hermoja on kiristänyt myös S:n työtilanne. Mä olisin tarvinnut ukkoa täällä apuna, mutta hän palasi jo aikoja sitten kotiin, mutta eipä ole töitä ollut. En tässä jaksa lähteä tätä koko kuviota, mutta sanotaan, että palkkaa ei ole saatu, sopimusta ei ole lupauksista huolimatta kirjoitettu, töitä olisi, mutta mitään työmaata ei ole sanottu.. Nyt sitten S:llä on kahden kuukauden karenssi eli jos palkkaa ei tule, niin S ei saa rahaa mistään. Ihanaa.

Jotain iloisempaa.. Kiitos äidille, hän osti mulle puuvillalankaa ja virkkaan salomonin solmuilla itselleni huivin häitä varten. Pitää heti tänään aloittaa, kun täältä siskolta kotiudun. Katsotaan nyt, että minkälainen siitä tulee. Uskon, että huivista tulee kiva. Ainakin näin toivon.

Kiitos onnitteluista opiskelupaikasta. On se jotenkin ihan uskomatonta, että mä sain sen paikan. Hirveästi vain hermostuttaa se, että 1. toimittiko posti perille lapun, jossa ilmoitin ottavani paikan vastaan ja 2. selviänkö opinnoissa. Se on vain tämä alkujännitys, mutta eiköhän tämä tästä. Uskon niin.

Tänään käytiin äidin kanssa shoppailemassa vaatteita tuleviin häihin. Ei olisi yhtään innostanut. Vaatteiden etsiminen on yhtä tuskaa, varsinkin aleaikana.. Ihmiset ovat kuin karjalauma tonkimassa alekoreja ja -rekkejä. Ihan hullun hommaa. Oma mieli oli jo ihan maassa, kun ei meinannut löytyä sopivaa mekkoa, mutta lopulta löytyi aivan ihana musta-valkoinen pellavamekko, vielä suomalainen! Mä rakastuin siihen mekkoon ihan täysin. Se on niin ihana. Se on muuten musta, mutta siinä on sitten tyyliteltyjä kukkia luonnonvalkoisena. Siinä on vielä aivan ihana kellohelma. Se on niin kaunis mekko. Pitäisi katsella missä hinnoissa bodyt liikkuvat, mutta ei mulla varaa oo ostaa sellaista. Pitää vain mennä ilman. Harmi, mutta sitä se elämä on.

Harmittaa, kun en ehdi neuloa tai virkata siihen huivia vaan pitää ostaa. Hitsi, olisi pitänyt aloittaa jo viime syksynä tekemään jotain huivia. Voisihan sitä yrittää salomoninsolmuilla tehdä perushuivia, suorakaiteen muotoisena, mutta en usko, että ennättän viidessä päivässä mitään tehdä.. Harmittaa. Nopeitahan nuo salomoninsolmut on tehdä, mutta etsipä sopiva lanka, varsinkin, kun palaa kotiin pojan kanssa vasta heinäkuun alussa. Jää kyllä haaveeksi. Ellei sitten ensi viikolla kävisi Jyväskylässä shoppailemassa lankoja..

Lähdemme huomenissa ajelemaan Keski-Suomeen juhannuksen viettoon, joten tahdon toivotella kaikille oikein hyvää juhannusta. Toivottavasti ajomatkat sujuvat kaikilla hyvin eikä rekkakuskien hidastelut toteudu. Mielestäni tämä on väärin, tuon jälkeen heillä ei ole ketään kannattajaa ja tukijaa. Parempi olisi, jos menisivät kokonaan lakkoon, sen ymmärtäisin ja heitä kannattaisin. Mutta ei sen enempään politiikasta.

Itse jään pariksi viikoksi Rommin kanssa Keski-Suomeen, joten jo nykyäänkin hitaaseen ja harvinaiseen päivittelyyn tulee varmaan pidempiä taukoja. Katsotaan nyt miten ennätän kaiken kiireen keskellä kirjoitella.

Kiitos onnitteluista. Tänään pistän lappun postiin, jossa ilmoitan ottavani paikan vastaan. Olen niin iloinen ja onnellinen siitä, että mut on hyväksytty tuonne. Kuitenkin koko ajan vähän hirvittää, että entä jos en pääsekään aloittamaan opintojani ts. pisteet eivät riitäkään.. Tyhmä pelko, mutta minkäs teet. Yliopistossa melkein kaikki asiat ovat tehty hankalimman kautta..

Tiedätte varmaan sen tunteen, joka tulee sen jälkeen, kun on vihdoin saavuttanut sen kauan tavoittelemansa asian? Nyt mulla on sellainen tyhjä tunne. Ei ole enää tavoitetta. Mun koko opiskelujen tavoite on ollut päästä lukemaan pedagogisia ja nyt kun se on mahdollista, niin herää kysymys, että mitä hitsiä mä teen. Lueskelin eilen normaalikoulun sivuilta kurssikuvauksia opetusharjoitteluun ja pala nousi kurkkuun. Enhän mä mitenkään voi noista selvitä! Ne tuntuu ihan kamalan vaikeilta ja hankalilta. Entä jos musta ei olekaan opettajaksi jne.

Tämä on varmana ihan normaalia ja mä yleensä aina hermoilen jotain tällaista suurta. Samanlaista se oli, kun aloitin lukemaan historiaa. Epäilin hirveästi, että pärjäänkö ja osaanko mä. Sitten mä huomasin, että todella paljon noista hienoista ja ylevistä kurssitavoitteista ja jutuista on vain sanahelinää: samoja asioita olen tehnyt aina, nyt ne on vain puettu vähän hienomman kuuloisiksi. Olen huomannut sen, että mitä pidemmälle elämssä etenee, oli kyse opiskeluista tai töistä, niin arkipäiväisetkin asiat pitää naamioida sanahelinän taakse, jotta kukaan ei varmana tajuaisi, että kyse on jostain tavallisesta tekemisestä.

Nyt mä mietin kovasti, että mikä on mun seuraava tavoite. Kaipa se on sitten valmistua suhteellisen pian (2-3 vuotta) ja saada töitä. Vaikkakin sitten vain lyhyttä sijaisuutta. Vakinaista virkaa tuskin saan ihan hetkeen. Tuosta tulikin mieleen, että kun mä valmistun, olen jotain 25 vuoden molemmin puolin. Jos pääsisin töihin esim. lukioon, niin ikäero abiturientteihin ei ole kuin alle 10 vuotta. Se on kamalan vähän. Enkä mä tunne itseäni yhtään sen erilaisemmaksi kuin mitä mä olin itse lukiossa. Olen mä kyllä kasvanut, mutta jotenkin ero ei tunnu niin merkitykselliseltä kuin yläasteelaisiin. Tosin en tiedä, jos sitä joutuisi lukioilaisten kanssa tekemisiin nyt, niin varmaan sen eron huomaisi. En ole ollut lukiossa sen jälkeen, kun itse sieltä kirjoitin. Yläasteellahan oli töissä välivuoden, joten siihen on paljon tuoreempi kosketus.

Sanalla sanoen syksy jännittää ihan kamalasti. Mä tiedän kyllä, että mä selviän siitä, kun vain teen töitä, mutta silti se jännittää. Pitää käydä katsomassa, että tunneko ketään muita hyväksyttyjä. Just tuossa laskeskelin, että todennäköisesti olen nuorimpia ellen kaikkein nuorin mun ryhmässä.. Heh.. mitähän siitäkin tulee, kun ryhmässä on reilusti mua vanhempia ja mä sitten heilun siellä 23-vuotiaana.. Pienet on nuokin murheet =D

Niin..eilen se kirje sitten tuli. Mut on hyväksytty opettajan pedagogisiin opintoihin! Musta tulee oikeasti hissan maikka!! En mitenkään voi uskoa tätä todeksi. Kyllä mä tiesin, että haastattelu ja ryhmätilanne meni hyvin, mutta en mä uskonut, että pääsisin, kun olen vielä niin nuori. Ihanaa! Ei tarvitse enää ikinä hakea tuohon koulutukseen. Syksyllä sitten alkaa ne opinnot.. Voi kamalaa.. Nyt jo jännittää, vaikka syyskuuhun on vielä aikaa..

Sadesäällä on kiva askarrella. Kun ei voi mennä ulos, niin aika kuluu leppoisasti jotain näperrellessä. Tänään syntyi sitten tällaista. Hologrammiruusut ovat taas Sinellistä. Kuvien laatu on aika huonoa, pyydän sitä anteeksi, en nyt vain jaksanut alkaa kameran kanssa pelleilemään, varsinkin, kun akku on loppumassa.

Rakastan tosiaan tätä korttipohjaa. Joku vain tässä miellyttää silmääni aivan valtavasti. Olen tyytyväinen korttiin, sanomattakin selvää, vai mitä? =)

Sainpahan pois tuota ällöä punaista paperia. Ostin sitä Tiimarista joskus jouluna ja en vieläkään ole saanut pois. Se oli sellainen lajitelma, jossa on erilaisia papereita. Jostain syystä ne eivät vaan miellytä silmääni.. Paperit ovat ehkä vähän liian voimakkaan värisiä.

Tämä on muuten erittäin hyvä kortti, mutta valitettavasti leikkasin tuon aukon vinoon ja nyt se irvistää rumasti. Harmittaa niin pirusti, mutta en sitä heti huomannut, vaikka kuinka mallaillin ennen kiinnittämistä. En keksinyt mitään tapaa peittää tuota, joten sai nyt jäädä tuommoiseksi. Ehkä sen jollekulle joskus antaa.. Harmi, tuo kortti on nimittäin aikas onnistunut omasta mielestäni.

3D-kuva on ehkä vähän liian pieni tähän, mutta jotain piti vielä tehdä, niin tällainen sitten syntyi. Aukon täyttöpaperi jäi ylläolevasta kortista, joten pitihän se talteen saada ja käyttää johonkin.

Niin, kävin tänään katsomassa opintopisteitäni (odottelen parin kurssin tuloksia) ja yllätys oli suuri, kun maanantaina palauttamastani esseestä oli tullut pisteet! Näin nopeasti oli professori sen kerennyt tarkastamaan. Nyt sitten kandin paperit ovat enää kiinni parista kielikurssista (jee…) ja kandintyöstä ja kypsäristä. Ei siis enää paljoa. Maisterin vaiheesta en tahdo edes puhua..

Uusi kortti. Tämä on paria aiemmalle itämaan kauniille naiselle. Kuva on vain vähän huono, kerrokset näkyvät tässä aika selvästi. Tämä kortti on myös ihana, mutta en ainakaan suoralta kädeltä tiedä mitään käyttökohdetta. Ehkä se jossain vaiheessa mieleen tulee. Kohtahan yksi kaveri juhlii synttäreitään, ehkä hänelle..

Uusin korttini, Sinellistä kuva ja nuottipaperi, samoin ääriviivatarrat. Tähän olen myös tyytyväinen, vaikka toisaalta mietin, että kenelle tämän kortin antaisin. Ei ehkä sovi kovinkaan moneen tilanteeseen ja kaikki kaverit ovat jo täysi-ikäisiä, joten..

Marjut J tuossa kyseli, että myynkö tekemiäni kortteja. En ole asiaa edes koskaan ajatellut. Kortteja teen silloin kun huvittaa enkä pidä itseäni niin hyvänä askartelijan kuin monet muut, esimerkkinä nyt Taava. Monet kortit vain odottavat sopivaa tilaisuuta tulla käytetyksi, tuolla ne lojuvat vetolaatikossa. Välillä epäilen, että tulenko ikinä käyttäneeksi kaikkia. Periaatteessa voisin vaikka noita korttejani myydä, mutta pitää tuota asiaa miettiä enemmän.

edit. Otsikko olisi hyvä keksiä…

Kun vihdoin sain tämän vuoden luennot ja muut suoritukset taakseni, niin innostuin tekemään pitkästä aikaa kortteja. Myös arvonnassa voittaminen sytytti halun tehdä uusia kortteja. Tässä hieman huono kuva paketista:

Paketissa oli siis erilaisia korttipohjia - esim. allaolevissa kuvissa ovaalikorttipohja -paljon papereja, hologrammiarkki keijuista - paremmat kuvat Sinellin sivuilla - tarrapaloja. Olen jotenkin jumiutunut 3D-kortteihin, joten näitä on nyt sitten tullut tehtyä hieman.

Yksittäisiä kuvia korteista:

Tästä kortista pidän valtavasti. Se on yksi onnistuneimmista korteista.

Tämä on myös erittäin onnistunut kortti. En tiedä, että raaskinko ikinä luopua tästä ja tuosta keltaisesta vastaavasta!

Korttipohja on Papruksesta. Nauha on ostettu Tiimarista. Kaksipuoleisella teipillä ja liimalla laitoin kiinni korttin tuon nauhan. Tämä on S:n suosikkikortti ja tämä on hologrammikorteista se paras.

Ai niin.. S sai töitä! Töitä on nyt ainakin elokuulle, mahdollisesti joulukuulle. Toivotaan, että olisi töitä mahdollisimman pitkälle. Tämän viikon hän on toisella paikkakunnalla, joten ole kaksin Rommin kanssa kotona. On aika orpo olo, vielä kurjempaa olisi, jos ei olisi Rommia. Viime yönkin poika nukkui koko yön vieressäni.